keskiviikko 17. elokuuta 2011

Pilke silmäkulmassa kaupunkiaan katsellessa

Kun kadulla kävellessään katselee ympärilleen ja silmäilee ylöspäin pitkin talojen seiniä, saattaa nähdä yllättäviä asioita, jänniä yksityiskohtia ja kummallisuuksia, joihin ei aina tule kiinnitettyä huomiota. Hauskoja sattumia, tarkoitettua sarkasmia, arkipäivän kauniita oivalluksia. Kaikki eivät niitä huomaa, ei itsekään aina tule katseltua. Mutta kun taas muistaa tutkiskella, se ilahduttaa päivää kummasti. Tampereella heinäkuun lopussa vietetyt Kukkaisviikot jäävät näkymään kaupunkikuvassa erilaisten kauniiden istutusten muodossa. Lomalta palattuani olen monena päivänä ihaillut katunäkymiä keskustassa. Runsaita ja tyylikkäällä tavalla kokonaisuuksia muodostavia kukkalaitteita bongaa Hämeenkatua kulkiessaan siellä täällä vielä näin elokuussakin, niitä näkee Keskustorin penkeillä, lyhtypylväissä Hämeensillalla, Raatihuoneen portailla.


Kukahan on noiden taideteosten takana, kaupunginpuutarhuri vai joku muu vartavasten niitä tekemään palkattu suunnittelija? Onko kukkateoksilla joku vuosittainen teema vai mistä niiden tekemiseen ammennetaan ideat? Kertovatko ne meille jonkun tarinan vai ovatko ne vain satunnaisesti sijoitellut sinne tänne? Oliskohan jostakin saatavana kartta, joka kertoisi missä kaikkialla kukkaistutuksia voisi nähdä, missä järjestyksessä ne kannattaisi katsoa ja mihin kussakin kiinnittää erityistä huomiota, jotta niistä saisi kaikkein eniten irti? Oulussa oli taannoisina vuosina Merikoskessa olevista suihkulähteistä tehty valoshow, tuolla esityksellä oli käsikirjoitus, sillä oli alku ja loppu, värivalot ja lähteiden suihkujen vaihtuvat korkeudet muodostivat kertomuksen. Tanssivat suihkulähteet pimeässä illassa olivat sarjassaan taas sellainen kulttuurikokemus, josta minä todella pidin ja se jäi minulle mieleen, olin ylpeä Oulusta tuolloin.

Kukat eivät kestä ikuisesti, ne lakastuvat syksyn tullessa. Paitsi talojen seiniltä ja kattojen koristeista. Vanhoja rakennuksia on Tampereella säilynyt ihailtavan paljon, keskustassa on monia upeita taloja siltä ajalta kun niistä vielä tehtiin kauniita, kun talojen viimeistelemiseen ja koristelemiseen nähtiin vaivaa eikä kaikista rakennuksista tehty kustannustehokkaasti samanlaisia laatikoita kuin naapureistaankin. Vanhojen talojen ikkunanpielissä, kattojen reunoissa, parvekkeista, porraskaiteista ja seinälaatoissa löytyy mielenkiintoisia yksityiskohtia, kunhan vain nostaa katseensa kaduilla vilisevästä ihmismassasta ja omista varpaistaan ja tutkii taloja tarkemmin. Koristeissa on merihenkisyyttä, antiikin historiaa ja kukkia, niissä on vaakunoita, vuosilukuja ja vaikeampiselkoisia ornamentteja. Katsoja löytää mielenkiintoisia juttuja vaikkapa bussipysäkillä seistessään. Kukkaisviikot saa siis jatkumaan myöhäiseen syksyyn ja talven räntäsateisiin päiviinkin jos haluaa, pitääpä tosiaan muistaa tarkkailla ympäristöään syksyn sateiden tullessa, etsiä lisää kukkaloistoa silloin kun sitä eniten kaipaisi.


Tutusta kaupunkiympäristöstä löytää muitakin mielenkiintoisia juttuja, erilaisia oivalluksia, jotka saavat ihastelemaan tai nauramaan ääneen, jos sattuvat sopivasti kohdalle. Internetin ihmeellisessä maailmassa tulee aina silloin tällöin nähneeksi päivänpiristettä, kuvapalvelimilta erilaisia hauskoja neronleimauksia eri puolilta maailmaa kun virallisia kieltoja ja varoituksia tai mainostekstejä on valokuvattu uudelleen tuunattuna. Aina kaikki suttu ei siis ole mautonta töherrystä tai törkeää vandalismia, joskus nuo nokkelat oivallukset ovat silkkaa huumoria ja taidetta parhaimmillaan vaikka ne julkisiin ympäristöihin ilman lupia tehdäänkin. Löytyyköhän Tampereelta vastaavia arkipäivän piristeitä kuin nämä alla olevat hymyn kirvoittajat? Oulussa taajama-merkkiin joku taiteilija on oivaltanut piirtää Batman -logon vartioimaan Gotham Cityn (Ala-Haapalehdon) asukkaita, yhdessä alikulkutunnelissa keskustassa taas kerrotaan sinivalkoisella kyltillä siellä olevan "lentävä videovalvonta" tallentavan sellaisen sijaan. Molemmista noista mie tykkään, ei voi mitään, ne vaan on hauskoja enkä ehkä rankaisisi töhryjen tekijää vaikka heidät kiinni saisinkin. 

                               Kuva lainattu                                       Kuva lainattu

Omanlaisensa taidelajin ovat kehitelleet myös neulegraffititaiteilijat, kutojat ja virkkaajat, jotka koristelevat salaa julkisia paikkoja haittaa-aiheuttamattomilla ja tarvittaessa helposti poistettavilla kannanotoillaan. Tampereella voi bongailla Knit Sea -nimisen taitelijan töitä, minua itseäni hymyilyttää kun näen kirkkaan värisen oivalluksen jossain tutussa tai aivan uudessa ja yllättävässä paikassa. Poliisilaitoksen kaiteeseen kiinnitetty P<3liisi -teksti oli huippuhauska, Sorsapuistossa Tanssiva tyttö -patsaalle kudotut villasukat jotenkin suloinen idea. Ystävänpäivänä pari vuotta sitten löysin sydämellä koristellun neulegraffitin työpaikkani silloisen oven vierestä aamullä töihin tullessani. Kiitos sinulle Knit Sea, muistan vieläkin tuon pienen ilonaiheen erittäin lämpimästi vaikka se siitä johonkin päivien kuluessa sitten katosikin.


Olisipa ihanaa jos joku piirtäisi liiduilla katuun, tekisi sellaisia upeita kolmiulotteisia töitä työmatkani varrelle - kuoppia ja vesiputouksia, maanalaisia maailmoita, joista olen vain nähnyt kuvia. Tai esittäisi bussipysäkillä patsasta ja liikkuisikin sitten yhtäkkiä, noita miimikkoja on Tampereellakin ollut joskus Taiteiden yönä esiintymässä. Minulta tuo Taiteiden yö vaan tänä vuonna meni kesäloman takia ohitse. Paras ja antoisin katutaide vaatii kuitenkin sen, että on avoin hoksaamaan, että mieli on kirkas ja aistit auki - toivottavasti meillä kaikilla olisi mahdollisimman paljon niitä päiviä kun olo on vastaanottavainen yllättävillekin oivalluksille tavallisessa arkipäivässä.

Yhdenlaistansa taidetta voi tehdä ruoastakin, vaikka sillähän ei tietysti leikkimään saisi ruveta kuitenkaan. Huumoria, vähän huumoria, niin saa jälkiruokakin aivan uudenlaisen ulottuvuuden:


SUKLAAFONDUE MIKKI HIIRI-LÄHTEELLE
Neljälle / kuudelle:

600g Fazerin Sinistä (3 levyä)
1 tuore ananas
1 hunajameloni
1 l tuoreita mansikoita

- Laita laite lämpiämään. Johto on ihan überlyhyt, joten varaa jatkoroikka, jos olet hitusenkaan kaukana pistorasiasta.
- Paloittele suklaat ja sulata se mikrossa tai vesihauteessa tasaiseksi massaksi. Kuori ja pilko sillä aikaa ananas ja meloni.
- Kippaa suklaa Mikki Hiiri-lähteen metalliselle alalautaselle ja käynnistä laite. Odota hetki, että suklaa lähtee valumaan tasaisesti.
- Laita dippailtavat hedelmät ja mansikat tarjolle ja nauti.

Äärettömän helppo ja yksinkertainen jälkkäri. Dippailtavaksi käy oman maun mukaan melkein mikä tahansa, vaahtokarkeista pähkinöihin ja mariekekseihin. Myös suklaata voi varioida, sekoittaa valkosuklaata ja tummaa suklaata niin että saa hauskaa raitaa, miksi ei kokeilla vaikkapa Fazerin Lontoon rae -suklaata tai Maraboun Daim-versiotakin. Ja voi sitä uutuuden riemua, jonka hassun hauska Mikki-kone ja siihen mätsäävät pienet aterimet aiheuttavat vielä aikuisella iälläkin, ei ruoan aina tarvitse tosiaan olla niin fiiniä ja vakavaa. Ehdottomasti koko rahan arvoinen turhake.

Ja kaikille epäilijöille tiedoksi: omasta ennakko-oletuksesta huolimatta laite oli yllättävän helppo puhdistaa, kaikki osat saa erilleen ja tiskialtaaseen likoamaan, metallisen alalautasen siivoaa kosteallla liinalla ja pienellä määrällä tiskiainetta, keskellä pyörivän suklaannostimen pulloharjalla.

1 kommentti:

  1. Ole hyvä. ;) Poliisikin valitettavasti vietiin kun vein siihen uuden puhtaan tekeleen. Vanha sai olla monta vuotta, mutta uusi lähti samantien. :(

    VastaaPoista