Kaupunkilainen kaurapeltojen lumoissa

Kesälomamatkoilla pitkin Suomea ajellessamme näin viljapeltoja ja innostuin niistä. Vaikka kaupungissa asunkin, olen aina pitänyt pelloista, tykännyt katsella niitä. Muistelin lapsuuden maisemia ja sitä miten papan luona saaressa tuulessa aaltoilevaa viljaa oli joka puolella pihaa. Nuo muistot on lämpimiä, peltojen ympäröimänä oli tilaa hengittää, ajattelin ääneen vainioiden vilistessä auton ikkunoissa niistä ohi ajaessamme. Vaihtuvissa maaseutumaisemissa peltoja oli isoja ja pieniä, niitä oli rinteessä ja rannassa, tien vieressä ja metsän keskellä, lähellä kaupunkeja ja sitten ihan keskellä ei mitään. Kaurapellot erityisesti olivat kauniita, ne ovat kauniita läheltä katsottunakin eivätkä haise sadekelillä samalla tavalla märältä koiralta kuin ohrapellot.

Katselimme peltoja Herra K:n kanssa ja mietiskelimme yhtä ja toista niihin liittyvää. Jos olisin maanviljelijä, kävelisin iltaisin pitkin tiluksiani ja katselisin niitä, ne olisivat minun, minä hoitaisin niitä. Saisin jotain aikaan, kasvattaisin jotain, tuottaisin uutta koko ajan. Olen kuitenkin kaupungin kasvatti enkä halua pois kaupungista. Ammatiltani olen laskija, joten tahtoisinkin tietää paljonko maa-alaa pitää viljellä, jotta tuotoksesta saa yhden puuropaketin. Tahtoisin tietää paljonko yhden puuropaketin vertaisesta kauramäärästä maksetaan tuottajalle, saako hän kaikesta näkemästään vaivasta sen arvoisen korvauksen vai pitääkö maata viljellä vain rakkaudesta viljelyyn tuettuna toimintana niin ettei elantoaan siitä enää oikeasti saa. Ajaessamme lomareissullamme meillä ei ollut nettiä käsillä, joten juttu jäi vähän holdille, nyt se tuli mieleeni uudelleen kun illalla tein mysliä kaurahiutaleista ja katselin noita hiutaleita käsissäni tarkemmin. Miten kaurahiutaleet oikeastaan on edes tehty?

Kaura ei ole kovin tuottoisan oloista kasvatettavaa, siitä maksetaan maatalousministeriön tietojen mukaan vain 109,34 € per tuhat kiloa. Pitäisi siis saada satoa melkein 25.000 kg joka kuukausi, jotta minkäänlaisen kuukausipalkan siitä itselleen saisi, mutta eihän mikään kaura kasva alle 94 päivässä, kuukausittain satoa ei siis saa - varsinkaan näillä leveysasteilla. Eikä ihan pieni pelto tuollaiseen määrään riitäkään, satoa kun pitää kerralla saada kasvamaan kaikkien kahdentoista kuukauden palkan edestä. Paljonko kaurapuuroa tuollaisista kuukausipalkan tuovasta määrästä kauraa sitten saa? Myllyn mukaan isot kaurahiutaleet valmistetaan höyryttämällä ja litistämällä puhdistetut ja kuoritut leikkaamattomat kauran jyvät, tavallinen kaurahiutale valmistetaan litistämällä leikatut kauran jyvät ja pikakaurahiutaleet taas on litistetty hyvin hyvin ohuiksi viipaleiksi leikatusta kaurasta. Kuinkahan moneen viipaleeseen tuollainen pikahiutalejyvä on leikattu, sitä ei kerrota missään.

No, ajatellaan että puhutaan isoista kaurahiutaleista, niistä kokonaisista leikkaamattomista jyvistä tehdyistä. Montako hiutaletta on puuropaketissa, jotta tiedän paljonko peltoa sen määrän kasvattamiseen tarvittaisiin? Mietin että laskisin desiin menevän hiutaleiden määrän ja kertoisin sen sitten koko paketin tilavuudelle, mutta sainkin yllätävän kätevästi käsiini kahden opiskelijan tekemän selvityksen, jonka mukaan 10 000 kaurahiutalekilon valmistamiseen tarvitaan 3,7 hehtaaria peltoa kesantovaatimus huomioiden. Kun yksi hehtaari on 10.000m2, tarvitaan yhden kilon kaurahiutalepaketin valmistamiseen 3,7 x 10.000m2 / 10.000kg = 3,7 m2. Ja kun Agrimarketin sivuilta saamani tiedon mukaan yhdelle neliölle peltoa kylvetään kauraa noin 500 jyvää, niistä jokaisesta kasvaa yksi kaura ja yhdessä kaurakorressa kasvaa keskimäärin 27,5 satojyvää, tuottaa tuo 3,7 neliömetrin kokoinen peltoalue yhteensä 50 875 kaurajyvää. Sen verran on siis kaurahiutaleita paketissa yhdessä paketissa. Tietenkin siis se kesantovaatimus huomioiden. Huh, olipa selvitys!

Mutta selvitys jatkuu: Löytämäni maataloustiedon mukaan 1000 kaurajyvää painaa 42g. Okei, eli sehän tarkoittaa sitä, että yksi jyvä painaa siis 0,042g. Yksi tonni jyviä on sillä perusteella kappalemäärältään 2.380.952,4 jyvää, joten yhden kauratonnin viljelemiseksi tarvitaan 173,13m2 peltoa (2.380.952,4 / (500*27,5)). Pellon reunamitat olisivat 13,16m x 13,16m. Sellaiselta alalta tuottoa saa siis maatalousminiesteriön ilmoittaman 109,34€. Hmm... Ei ihme, ettei puuropaketti tai jauhopussi kaupassa maksa euroa enempää.

Kun nyt tiedetään laskelmien perusteella kuinka monta jyvää on tonnissa kauraa, tuo tonni hinta 109,34€ jaettuna tonniin mahtuvien jyvien määrälle (2 380 952,4 jyvää) tekee 0,000046 euroa per jyvä. Yhtä kaurakasvia kohden tuotto on 0,13 snt, kun korressa kerran on keskimäärin 27,5 jyvää. Kymmenesosasenttiä. Jos laittaisi 20 kaurankortta kimpuksi, niitä voisi myydä torilla vaikka 50 sentillä per kimppu koristeeksi meille viljapelloista pitäville kaupunkilaisille. Koristeeksi myymällä kaurasta saisi 47,4 senttiä enemmän tuottoa per kimppu kuin mitä siitä saa myymällä puidun kaurasatonsa elintarviketeollisuudelle.​ Tuolla 19,2 kertaa korkeammalla tuottajahinnalla kauratonnista saisi siis 2 102,69 euroa, mikä ei sekään kyllä vielä päätä huimaa kun ajattelee, että kimput pitäisi sitoa, kuljettaa torille, myydä ne siellä ja maksaa sitten verot tekemästään työstä. Tuota koristekaurasatoakin pitäisi saada tuommonen 12.000 kg, että senkään viljeleminen kannattaisi kokonaista vuosipalkkaa ajatellen, peltoa 12 kauratonnin tuottamiseksi pitäisi olla 12 x 173,16 m2 eli 2.078 m2. Se tarkoittaa 45,59m x 45,59m kokoista peltoalaa, isohko pihamaa riittäisi siihen kyllä vielä. Yhteen kaupunkilaistytön Aalto-maljakkoon kauraa tarvitsisi koristeeksi varmaan sellaisen kymmenkunta nippua ainakin, että koriste olohuoneen pöydällä näyttäisi hyvältä. Jos viljelisin koristekauraa ja myisin sitä, jatkojalostaisin tuotettani varmaan vähän, värjäisin niitä nippuja nokkosella ja kanervalla ja jollain muulla niin, että saisin erivärisistä ja urbaaneista kauroistani lisähintaa. Euron nippu vaikka. Sillä tuotolla melkein jo eläisi jos kaikki 12 tonnia koristeita saisi myytyä. Se taas edellyttäisi, että joku muukin olisi innostunut kaurasta ja kaurapeltojen kauneudesta kuin minä itse...

Ehkä minä tyydyn vain katselemaan peltoja ja nauttimaan niiden tuotoksista kotikeittiössä haaveilematta turhia omasta tuotannosta. Surullista jotenkin tuo tuottajahinnan alhaisuus ruoassa silti, tehdystä työstä pitäisi saada käypä korvaus. Toisaalta se taas tarkoittaisi, että me maksaisimme puuropaketistamme enemmän. Tai sitten ei, maksammehan me erilaisina veroina jo kaikki maataloustuet yms. joilla kompensoidaan tuota tuottajahinnan alhaisuutta suhteessa tuotantokustannuksiin. Juu, tiedän, monessa muussa maailman kolkassa on helpompaa ja suotuisampaa viljellä viljaa ja sitä siksi siellä saa tuotettua edullisemmin ja ostettuakin sitten halvemmalla, mutta jotenkin kotimaisuus on minusta kunnioitettava arvo, lähiruoka, se, että meidänkin maamme pysyisi edes jollain tavalla omavaraisena, jos jotain maailmaa mullistavaa muissa kolkissa tapahtuis niin ettei muut maat pysty meillä halpaa viljaa enää myymään. Jos.

En maalaile piruja enkä yritä politikoida kun politikko en ole, ja koska laskelmanikin saattavat olla täysin tuulesta temmattuja yhdisteltyäni mielivaltaisesti kaikkia mahdollisia tiedonrippeitä, teen tuon kaiken ihmettelyn sijaan kaupasta ostamastani kaurasta herkkua. Paahdan pannulla hiutaleista lisää mysliä samalla kun mietin, josko kävisin kysymässä lähimmältä kaurapellon omistajalta voisinko ostaa 200 kortta kauraa Aaltomaljakkooni syksyn tuloa koristamaan. Maaseutu kun ei ole kaukana, peltoja on ihan Tampereenkin aidan takana.

MYSLI
4 annosta:

10 g margariinia tai voita
½ dl (50 g) hunajaa tai tummaa sokeria
2½ dl Kaurahiutaleita (neljän viljan hiutaleetkin käy)
1 tl vaniljasokeria
ripaus kanelia
makusi mukaan puolikourallista rusinoita, erilaisia pähkinöitä tai kuivahedelmiä.

- Sulata rasva ja hunaja paistinpannulla liedellä. Lisää pannulle hiutaleet ja anna seoksen paahtua miedohkolla lämmöllä koko ajan sekoittaen n. 5 min. Sekoita vähitellen rapeutuvaan mysliin vaniljasokeri ja kaneli sekä haluamasi muut lisukkeet, pähkinät, rusinat, kuivahedelmät, jne. Anna jäähtyä.

Nauti joko sellaisenaan tai sitten jogurtin, viilin tai mehukeiton lisukkeena. Toimii makeutensa ansiosta erinomaisesti myös jälkiruokana vaniljajäätelön tai vaniljavaahdon kanssa.