keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Pakkasta ja päivänpaistetta

Hiihtoloma! Ulkoilu- ja reippailuviikko? Ei välttämättä, ei näillä pakkasilla, mutta olemisesta nautiskelun ja yhdessä tekemisen viikko, aurinkoinen sellainen. Kerrankin monta päivää aikaa tehdä kaikkea sitä kivaa, mitä kotikaupungissa on tarjolla. Tampere. Historia. Kulttuuri. Maisemat. Pyynikin näkötorni. Teatteri. Hyvä ruoka, kahvilat. Siinäpä sitä oikeastaan onkin loistava ohjelma lomaviikolle, kun äidillä on aikaa hömpöttää tyttärensä kanssa ja nauttia kaupungin parhaista paloista ilman kiirettä yhtään mihinkään.



Aloitimme hiihtoloman viettämisen harjuilta, koko perheen yhteisellä päiväkävelyllä Pyynikiltä Pispalaan ja takaisin. Jo vuosia sitten Pyynikillä lenkkeillessäni kiinnitin huomiota vihreisiin putkiin, jotka pistävät esiin maasta pienen kumpareen päällä aivan Pyynikin näkötornin takana. Ne eivät näytä ihan uusilta, niitä on neljä samanlaista peräkkäin. Unohdin asian vuosiksi ajatellen putkien ollen ilmanvaihtoaukkoja väestösuojalle tai jollekin muulle sellaiselle. Mutta muutama aika sitten nuo putket tulivat uudestaan mieleeni ja asiaa oli pakko hieman googlaista.




Vesisäiliö, se se on. Tampereen vanhin, ihan ensimmäinen ja edelleen käytössä oleva. Korkealla harjulla, maan alla oleva vesi on alkuperäisessä 800m3:n säiliössä ja 2400m3:n lisäosassa kuin vesitornissa ikään, vaikka vesi ei varsinaisesti tornissa olekaan. Vuonna 1898 rakennettu ylävesisäiliö laajennettiin 1930-luvulla kaupungin kasvettua ja vedentarpeen suurettua. Alkuperäisen vesisäiliön rakennusvuonna kaupungissa oli 36 000 asukasta ja vesijohtoa 18 kilometriä. Ennen vesisäiliön rakentamista ja uuden vedenottamon rakentamista, vettä oli pumpattu Mältinrannasta Keskustorin suihkukaivoon isoimmat roskat poispuhdistavan siivilän läpi. Talousveteen pääsi silti mm. viinatehtaalta peräisin olevia perunankuoria. Uusi vedenottamo pumppasi veden Tammerkosken suulta ylös säiliöön Pyynikin harjulle ja lasketti sieltä alas vesijohtoverkkoon, mutta veden laadun kanssa oli yhä ongelmia. Kymmenen vuotta myöhemmin, vuonna 1908, jo 90% kaupungin asukkaista oli vesijohtoveden piirissä. Pahimmat veden puhtausongelmat kärjistyivät vuonna 1915 alkaneeseen lavantautiepidemiaan, vedenottamon putki kun sijaisi muutama sata metriä alajuoksulle kaupungin kulkutautisairaalan viemäristä katsottuna. Saastuneen veden takia yli 3 000 kaupunkilaista sairastui ja 300 kuoli lavantautiin laajemman epidemian aikana.Vastaavan onnettomuuden välttämiseksi vesijohtoveden klooridesinfiointi aloitettiin 1917 (Vesitehras).

Katselen kumpareen päällä olevaa punatiilistä pientä koppia ja mietin mitä kaikkea sen alla on ja miltä siellä näyttää. Mitähän kopin seinät kertoisivat, jos osaisivat puhua? Jos pakkasta olisi vähemmän, ottaisin hansikkaan kädestäni ja silittäisi tiiliseinän karheaa pintaa, nyt sormet ovat kovilla jo muutaman minuutin valokuvaussessiosta. Vesisäiliö. Ja niin vanha vielä. Sitä en kyllä ikinä olisi arvannut. Ehkä tuo yllätyksellisyys on yksi syy, miksi rakastan historiaa niin paljon kuin rakastan. Lasken pyllymäkeä kopilta alas kävelytielle, missä Herra K ja Runotyttö odottavat. Onneksi on pakkasta, että jalassa on paksut toppahousut.





Pakkasta uhmaten teemme pienen kävelylenkin harjujen päällä. Pyykkipuistossa, harjukaksikon toisessa päässä, on pieni leikkipuisto, johon Runotyttö haluaa hetkeksi laskemaan liukumäkeä. Me Herra K:n kanssa katselemme tytärtämme ja ihailemme samalla Pyhäjärvelle avautuvaa tuttua maisemaa, sitä avaruutta, jonka harjulla ollessaan aistii. Tunnustellaan varovasti sitä tuulta, jonka ylhäällä harjulla hiuksissaan tuntee. Amorphiksen kappale Black River soi korvissani tuota maisemaa vuoden 1918 tapahtumien muistomerkin vieressä katsellessani, vaikkei järvet jokia olekaan.



Kauaa ei pakkasessa tarkene leikkiä, ei, vaikka kuinka touhaisi ja kuinka liikkuisikin. Rattaissa taljan alla, kuomun suojassa on lämmin, ajatus kuumasta kahvista ja näkötornin munkista ajaa porukan pienimmänkin liikkeelle. Yleensä Pyynikin lenkeillä koiria tulee vastaan joka kulmassa ja käänteessä, nyt keli taisi olla koirillekin liian kylmä. Hiihtäjiä ei tässä säässä näe.





Jotkut asiat vaan ovat liian hyviä, että ehtisivät odottaa kuvaamista. Pyynikin näkötornin munkki. Pakkanen ikkunan takana. Loma. Kaksi tärkeintä ihmistä vieressäni.