Mitä meistä jää jäljelle muuta kuin tarinat?
Eilinen aamu oli ensimmäinen lomapäiväni lomasta, jonka piti alun perin alkaa jo edellisen viikon lopussa. Mutta kuten tiedätte, maailma harvoin tulee valmiiksi yksittäisen ihmisen aikataulussa. Ensimmäisen loma-aamun kunniaksi istuin rauhassa ison kahvikuppini (kupin, joka ei ole enää se alkuperäinen monissa kuvissanikin esiintynyt valkoinen ihanuus, se koki brutaalin lopun puolitoista vuotta sitten niinkin proosallisen asian kuin punaisen ketsuppipullon pudottua kaapista sen päälle) kanssa ja luin aamun lehden kannesta kanteen. Ja sieltä se tuli. Pakahduttava ilo ja onni, pakko lähteä kokemaan seikkailu, johon lehdessä ollut juttu minut vei. Monesti lehteä lukiessani mietin, millainen työ maakuntalehden toimituksella on. Ammatti-ihmiset toimituksessa rakentavat meidän minäkuvaa tamperelaisina ja maalaavat kuvaa meistä ympäröivälle maailmalle. Kertovat asioista, jotka ovat merkityksellisiä - osalle yhdenlaiset, osalle toisenlaiset. Minut pysäytetään artikkeleilla, joiden takana piile
