torstai 11. helmikuuta 2016

Piirun verran lähempänä taivasta

Jo babylonialaiset aikoinaan rakensivat korkeita taloja ja torneja päästäkseen lähemmäs taivasta, enkä yhtään ihmettele miksi. Korkealta on komeat näköalat, korkealla tuntee itsensä aavistuksen arvokkaammaksi, arkimaailmasta irralliseksi. Kun Sokos Hotel Ilves valmistui koskenkupeeseen Verkatehtaalta vapautuneelle tontille vuonna 1986, se oli Tampereen korkein rakennus (kun Näsineulaa ei lasketa). Finlaysonin henkilökunnan asuintalo Hämeenpuistossa oli ollut siihen asti korkein,14-kerroksinen, kaikki muut talot korkeintaan 7- tai 8-kerroksisia. Sokos Hotel Ilves on 18-kerroksinen vaikka sen kattosauna nimellisesti onkin 19. kerroksessa. Rakennuksesta puuttuu kuitenkin 13. kerros, se jätettiin aikoinaan pois kansainväliseen tyyliin taikauskoisia hotelliasiakkaita ajatellen. Kuinka korkea Ilveksestä olisi haluttu tehdä, sitä ei tarina kerro, mutta enempää kerroksia ei Tampereelle saanut 80-luvulla rakentaa, palokunnalta olisivat kuulemma tikkaat loppuneet kesken.

 


Nopealla vilkaisulla Ilveksessä on jotain samaa jähmeyttä kuin Ratinan stadionissa ja Hakametsän jäähallissa, mutta tarkemmin katseltuna se on oikeastaan aika siro ja nätti. Kevyen neliskanttisen mallinsa rakennus on tarinan mukaan saanut arkkitehdin kädessään pyörittelemästä tikkuaskista. Totta tai ei, kun tikkuaskiteorian tietää ja hotellia katselee kauempaa, ei se ihan hullulta jutulta kuulosta. Ja hotellin logo! En ole koskaan aikaisemmin ajatellut koko logoa vaikka se näkyy suoraan nenän edessä työhuoneeni ikkunasta, mutta kun se selitettiin minulle auki, se hymyilyttää. Ilveksen tupsukorvat ja viikset. Ja kolme erisuunnista yhteen lentävää lintua matkustamisen ja kohtaamisen symboliikkana. Ammatti-ihmiset osaavat grafiikan, yksinkertaisessa logossa on ilvesmäinen maailmanmatkaajafiilis. Hassua miten vähän sitä yhtäkkiä huomaa enää ihmettelevänsä ympärillään olevia tuttuja asioita. Olenko vihdoin tamperelaistumassa?

Sokos Hotel Ilves viettää tänä vuonna jo 30-vuotisjuhliaan vaikka kinkkinen alku 90-luvun lamoineen, työtaisteluineen ja kaupunkilaisille liian hienoine ravintoloineen antoi syytä pelätä tähdenlentoa. Huolimatta epäonnen numeron poistamisesta kerrosluvusta, jo avajaisten viivästyminen sähköasentajien lakon takia yli kolmella kuukaudella oli erikoinen alku huippuhotellille. Moderniin hotelliin rekrytoidut 170 työntekijää ehtivät perehtyä rakennukseen ja sen salaisuuksiin perin pohjin ennen kuin avajaisia vihdoin elokuun loppupuolella vietettiin. Vaikka maisema hotellin ympärillä on sittemmin pysynyt aikalailla samana, on maailma muuttunut 30 vuodessa hurjasti. Hotellin koko, ravintolat ja matkustajamäärät ovat ennallaan, mutta talossa työskentelee tänä päivänä vain 83 tehokasta, iloista ja ystävällistä ihmistä, alle puolet alkuperäisestä määrästä.



Ilveksen kattosauna tai Maisemakabinetti niin kuin sen virallinen nimi kuuluu, on Tampereen upein saunaosasto. Sen oma sisäänkäynti kierreportaineen ja eteisauloineen, tyylikäs vaalea sisustus ja isoista ikkunoista kolmeen suuntaan avautuva maisema koko kaupungin yli on jotain sellaista, joka pitää ehdottomasti saada itse kokea. Turistille, Herra K:lle, Runotytölle ja meidän perheellisille ystävillemme mahdollisuus sen kokemiseen avautui tammikuun lopun lauantaina, kun vauva-arjen keskelle saatiin pieni pala luksusta lähtemättä kuitenkaan kauaksi kotoa. Kun kokoustilan puolelle oli katettu raikas salaattibuffet kuohuviineineen ja saunan jääkaappi täytetty viileällä juotavalla, sai iltapäivä hämärtyä illaksi ja kaupunki ympärillä koristautua tuhansin valoin. Valkoinen kylpytakki, valkoiset tossut ja pehmeät valkoiset pyyhkeet odottivat saunojia pukukaapeissa ja hotellin ensimmäisen johtajan, Mauno Ahosen, hyväntekeväisyyshuutokaupasta uuteen hotelliin ostama löylyhenki kiukaalla tarjoten lempeään syleilyynsä kietovat löylyt oleville ja tuleville äideille ja isille. Hetkinen. Mauno Ahonen? Persoona kuulemma. Mistä Kummeleiden tamperelaisista tapahtumista raportoiva hahmo onkaan saanut nimensä?






Millaista on istua saunassa, heittää löylyä kiukaalle ja samalla katsella satoja taloja, bongata niistä tutuimpia? Ylhäällä ollessa kaikki tuntuu olevan niin lähellä. Näsineula, TTT, Herra K:n kolme viimeisintä työpaikkaa, Tuomiokirkko ja sen naapurissa sijainnut oma entinen pesä... Olen kaksi kertaa istunut maisemakabinetin palaveripöydässä yrittäen kuunnella tärkeää asiaa saamatta silmiäni irti kokoushuoneen ikkunoista. Pomoni huumorintaju onneksi kesti Turistin rakkauden kotikaupunkiinsa, äitimäisellä lempeydellä hän jaksoi kerta toisensa jälkeen komentaa keskittymään. Nyt sain ystävieni kanssa oikein ajan kanssa tuijottaa maisemaa ja ihailla kaupunkia ympärillämme.

Saunailta kaupungin katolla todella oli pala luksusta arjen keskellä harmaana talvilauantaina, Runotyttökin nautti karvamatolla kieriskelystä täysin sydämin vaikka saunaan ei vielä päässytkään. Maisemasaunaa ajatellessani näen silmissäni naisten hemmotteluiltoja, aikuisten miesten ajanviettoa, polttareita, hää- tai syntymäpäivän vähän erilaista viettoa. Jos porukalla on uikkarit mukana, voi kesken saunomisen livahtaa hissillä pohjakerrokseen ja käydä pulahtamassa hotellin uima-altaaseen, sitä mahdollisuutta ei kaupungin muilla saunoilla taida olla. Saunalle voi vuokraaja valita erilaisia valmiita paketteja, tarjoilut hoidetaan alakerran Ravintola Masuunista. Menun voi päättää myös itse tai Masuuniin voi saunan jälkeen sopia menevänsä syömään oikein pitkän kaavan mukaan. Kaikki on mahdollista lähempänä taivasta.


 

 

Saunalta poislähtiessä on ihan pakko tehdä kaikkien kerrostaloasujien vihaama jokakerroksen pysähdysmatka hissillä. Hotellin eri kerroksissa on kussakin oma tamperelainen teemansa, yritys tai yhteisö, jota kunnianosoituksena kaupungin monipuoliselle kulttuurille esitellään paitsi kerrosaulan tauluissa, myös huoneiden sisustuksissa. Huoneisiin emme tällä kertaa päässeet kurkistamaan, mutta aulan taulujen perusteella pieni arvauskisa saatiin aikaiseksi. Kolmastoista kerros rakennuksesta tosiaan ainakin hissitaulun mukaan puuttui.

      



Kiitos Irmeli Puolanne, Kati Vihma ja Sokos Hotel Ilveksen ihana henkilökunta. Hyvää 30-vuotispäivää yhdelle kotikaupunkimme näkyvimmistä maamerkeistä! Nyt kun talosta tietää tarinoita, sitä katsoo eri silmällä siitä päivittäin ohi kävellessään.