Anna sisäisen tulesi palaa

Muutama vuosi sitten kirjoitin itselleni tärkeän paperin omana itsenäni olemista mietiskellessäni. Tein Elämäni Aakkoset, rakensin listan minulle merkityksellisistä asioista aakkosten mukaisesti. Tuo lista tuli nyt mieleeni festivaaleista, jotka järjestetään Tampereella ensi viikonloppuna - Chilifesteistä. Joskus aasinsillat ovat löyhiä, mutta jäin siis miettimään mitä chilissä on sellaista, että ansaitsee omat juhlapäivänsä, mikä on chilin syvin olemus, miksi me sitä syömme ja mitä se minulle itselleni edustaa. Muistin kirjoittaneeni tuohon aakkoslistaukseeni chilistä C:n kohdalle ja siksi kaivoin listan nyt esiin. Kirjoittamani ajatus meni näin: "C Chili. Tämä sana pitäisi olla sanakirjassa kuvaamassa voimaa ja mahtavuutta, konstailematonta ja pullistelematonta sellaista, tiivistettyä tahtoa ja tulisuutta. Vanhoissa ikiaikaisissa tieteissä mausteilla on ollut parantavia ja puhdistavia vaikutuksia, noista viisauksista tämän päivän ihminen vaan on ajautunut valitettavan kauas".

Kyllä tämän päivän terveysintoilijatkin chilin parantavat vaikutukset tuntevat, erään listauksen mukaan chili muunmuassa ehkäisee syöpää, parantaa verenkiertoa ja ruoansulatusta, on avuksi flunssan hoidossa, lisää hyvää unen laatua, tehostaa hengittämistä ja nostaa mielialaa vaikka sitä eivät lääkärit nykyisin enää lääkkeeksi kenellekään määrääkään. Miksi tuota ihmeellistä ainesta ei siis hieman juhlittaisi vaikka minulle chili käytännössä on maun tuoja ruokaan muiden mausteiden joukossa - onhan Oulussakin oma Valkosipuliyönsä. Tampereen Chilifestien päätapahtuma on kuitenkin chilin syönnin MM-kisat, kilpailu, jonka katsominen on lähes yhtä suurta kidutusta kuin mitä voisin kuvitella siihen osanottamisenkin olevan. Joku hassu taika tuntuu olevan itsensä ylittämisessä, siinä, että pystyy tekemään jotain mihin ei joka jannu tässä maassa kykene. Ja mitä enemmän siihen liittyy tuskaa, ulvomista ja kiroilua, sitä muodikkaampaa se nykyisin on. Chilistä on tuossa kilpailussa tehty pelkokerroin, pahisvastustaja, helvetin tuli, joka pitää voittaa. Selaillessani tulisesti maustettujen ruoka-aineiden mainoksia netissä, huomasin monen tuotemerkin nimetynkin juuri pirun, paholaisen tai kuoleman mukaan. Siitä on kauneus ja terveys kaukana kun iso mies hikoilee, irvistää, itkee ja oksentaa yrittäessään ylittää itsensä muiden katsellessa vierestä kannustaen.
www.chilifest.fi/
www.poppamies.fi/

Lääke vai myrkky, kumpaa chili sitten oikeasti on? Mikä on chili ja miksi se polttaa niin? Chili on alkujaan Etelä- tai Keski-Amerikasta lähtöisin oleva paprika, chiliksi kutsutaan sellaisia paprikoita, jotka sisältävät kaikkein eniten kapsaisiinia. Kasvitieteellisestä näkökulmasta chili on marja. Kaikki tunnetut chililajit ovat syötäviä huolimatta siitä, että toiset niistä ovat monisatatuhatkertaisesti tulisia verrattuna miedoimpiin lajitovereihinsa. Siltikään chili ei ole fyysisesti vaarallinen, chilissä oleva kapsaisiini huijaa suun ja vatsan hermoja luulemaan, että niitä vahingoitettaisiin vaikka oikeasti fyysistä vaaraa ei ole. Chili aiheuttaa kuitenkin aitoa kivun tunnetta ja saa näin endorfiinit, kehon omat puudutusaineet elimistössä liikenteeseen. Endorfiini on hyvän olon lähde, lieneekö siinä sitten perimmäinen syy chilin syömiseen ja hetkellisen hien ja tuskan voittamiseen, kun olo jälkikäteen on sitten niin hyvä? Chilinsyönnin MM-kisoissa kilpaa syödään Naga Morich -chiliä, jonka tulisuus Scovillen asteikolla mitattuna on 800.000 - 1.040.000. Tavallisen paprikan tulisuus on nolla ja esimerkiksi kebab-annoksista tutun jalapenon noin 4.000. Suomessa huipputulisena pidetyn Habanero -chilinkään tulisuus ei yllä edes puoleenväliin Naga Morichin tulisuudesta. fi.wikipedia.org/wiki/Scoville

Kuumissa maissa chiliä käytetään viilentämään tukalaa olotilaa, historiassa lääkärit ovat määränneet sitä erilaisiin vaivoihin ulostuslääkkeeksi ja elimistön puhdistamiseen, kapsaisiini kun aiheuttaa vilunväreiden lisäksi myös voimakasta hikoilua ja ripulointia. Kukaan ei tiettävästi koskaan ole vakavanoloisista oireista huolimatta kuollut kapsaisiinimyrkytykseen, mutta jokaisen on itse arvioitava se taso, jolla chiliä haluaa nauttia. Taso, jolla tuo kokemus on juuri itselleen miellyttävä, oma sisäisen tulen palamisen tunne se, josta saa mielihyvän eikä menetä makuaistiaan loppupäiväksi. Kaikkien ihmisten kaapeista ei tarvitse löytyä kunniakirjaa tulisuuskoitoksista eikä kaikkien Elämän Aakkosissa C:llä ole mitään tekemistä chilin kanssa.

Tee niitä asioita joista nautit ja seuraa intohimojasi, vievät ne sinut sitten chilinsyöntikilpailuun todistamaan kestävyyttäsi tai maailman ääriin näkemään ja kokemaan uutta - tai sitten kertatoisensa jälkeen omaan keittiöön niin kuin minulle tuntuu käyvän.

Kesälomamatkallamme Turun saaristossa kävimme ostoksilla huvilamme vuokraajan puutarhassa ja ostimme sieltä kotiintuomisiksi saakka tomaattia, paprikaa ja chilejä, kaikki suoraan kasvihuoneen pensaista poimittuina. Kun oman maan sipuleita ja valkosipulia löytyi myös, oli soppa taas valmis. Anteeksi ystävät, täytän myös teidän kaappinne tällä herkulla, sitä kun ei ihan pieniä määriä tullut tehtyä tälläkään kertaa:

PAHOLAISEN HILLO
6 X 0,25l:

800 g tomaatteja
2 sipulia (1 iso riittää)
2 punaista paprikaa (keltaisetkin käy, hillon väristä vaan tulee haljumpi)
3-6 isoa punaista chiliä, riippuu chilin väkevyydestä ja syöjän tottumuksesta
6 valkosipulinkynttä
8 dl vettä
1 tl suolaa
1 tl mustapippuria myllystä
1/2 dl etikkaa (esim. omenaviini- tai valkoviinietikka)
1 pkt Dansukkerin Hillo-marmeladisokeria
1 tl oreganoa

- Silppua sipuli ja valkosipuli ja pilko paprikat pieniksi kuutioiksi. Poista chileistä siemenet ja kannat ja silppua valkosipulin tapaan pieneksi.
- Kalttaa tomaatit, se tapahtuu seuraavasti: Leikkaa tomaattien pohjaan ristikkäisviilot, nosta ne hetkeksi kiehuvaan veteen (viitisen sekunttia riittää) ja nappaa sitten kylmävesiastiaan ne sieltä. Kuori irtoaa kuin itsestään ristikkäisviillom kohdalta, sen saa pois ihan sormin vetämällä. Poista sitten tomaateista kannat ja pilko kuoritut tomaatit sisältöineen kuutioiksi myös.
- Pese tässä vaiheessa lasiset hillopurkit ja laita ne uuniin desinfioitumaan (150'C, noin ½ tuntia).
- Mittaa sitten kattilaan vesi, ja heitä kyytiin kaikki pilkotut sipulit, valkosipulit, paprikat, chilit ja tomaatit sekä suola, mustapippuri ja oregano. Anna kiehua miedolla lämmöllä puolisen tuntia.
Lisää sitten etikka ja hillomarmeladisokeri, sekoita hyvin ja keitä viitisen minuuttia.
- Purkita hieman jäähtynyt hillo hyvin pestyihin ja uunissa desinfioituihin lasipurkkeihin. Älä ihmettele hillon juoksevaa koostumusta, se hyytyy täydellisesti vasta seuraavan vuorokauden aikana.

Tarjoa paholaisen hilloa grillatun tai paistetun lihan, kalan tai vaikkapa halloumijuuston kanssa, vihannesten dippinä tai salaatinkastikkeena. Maku on makean tulinen, sweet chili soosihan tämä on, kotitekoinen ja lisäaineeton vain. Yksi loistava idea on muuten maustaa lohko- tai paistinperunat paholaisen hillolla paistamisen jälkeen, kiitos vaan keksinnöstä The Grill -ravintolan keittiömestarille. Perunat vain kuppiin, muutama lusikallinen hilloa päälle ja sitten sekoittelet maun kevyesti kaikkiin perunoihin.