sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Pohjoista ulottuvuutta kotikaupungissani

Kun asuu jossain, sieltä tuntuu aina kaipaavan pois - kuka lyhyemmäksi, kuka pidemmäksi aikaa ja kuka taas ei koskaan tulisi takaisin, jos valita saisi. Kaipuut muualle tulevat ilmi keskusteluissa, helposti melko vieraidenkin ihmisten kanssa ajautuu jutusteluun siitä mihin kukanenkin on lomallaan menossa tai mihin haaveilee pääsevänsä, mitä vinkkejä jo koetuista parhaista paikoista kenelläkin olisi tarjolla toisilleen jaettavaksi. Itsekin haikailen menneiden tai tulevien reissujeni perään aina silloin tällöin, milloin kauas kaukomaille, milloin taas kotiin pohjoiseen. Pohjoinen ulottuvuus on minussa, hauska sanonta tiivistää tuon tunteen osuvasti: naisen saa pois pohjoisesta, mutta pohjoista ei koskaan naisesta. Pitää varmasti paikkansa muidenkin kuin vain minun kohdalla, omalta osaltani allekirjoitan tuon sanonnan samoin tein.


Pala pohjoista on tuotu Tampereelle kittiläläisen ravintoloitsijan, Päivikki Palosaaren, toimesta. Levillä mainetta jo vuosia niittänyt ravintola on avannut huhtikuun lopussa laajennusosan tamperelaisen ostoskeskuksen yläkertaan. K-24 monotansseista ja paikan nettisivuilla mainostamastaan after ski -tunnelmasta mie en nyt niin tiiä, se ei ole se osa pohjoista, jota minulla millään tavalla olisi ikävä monta vuotta turisteja opiskeluideni ohella palvelleena, mutta ravintolamiljöö muuten on kyllä upea ja näkymät kattoterassilta Pyhäjärvelle huikaisevat. Tapasin pohjoisen ystäväni Hullussa Porossa, kokeilimme miten tarjolla oleva Lappi toimii Etelä-Suomessa meidän molempien elellessä nykyisin täällä. Ruoan puolestahan se toimi kyllä, kärsyleipä (lue: Metsästäjän riistaleipä) päällään poronkäristystä, korvasienikastiketta, puolukoita, perunasalaattia ja suolakurkkua ja allaan salaattipeti oli paras leipä, jota olen ravintoloissa Tampereella syönyt eikä se todella ollut hinnallakaan pilattu. Pikkunälkään tilaamastani annoksesta maksoin kiitollisena 13 euroa, harmittavaa oli ainoastaan se, että puolet annoksesta jäi syömättä sen valtavan koon takia. 


Pohjoinen on turisteille poroa ja jäätävää pakkasta, vuolukiveä, hirvensarvia ja tunturikoivujen ruskalehtiä, kaikki nuo elementit löytyvät myös Tampereelle siirretystä lappilaisesta ravintolasta. Perinteisistä Lapin markkinointijutuista vain Joulupukki punaisine pipoineen ja lahjoja täynnä olevine rekineen puuttuu. Meille siellä jossain kaukana asuneille pohjoinen on paljon-paljon muuta kuin nuo esitteisiin siirrettävissä olevat tunnusmerkit. Pohjoinen on valkeita kesäöitä, pimeitä talvi-iltoja, metritolkulla lunta ja hiljaisuutta vastapainonaan lämpimiä päiviä ja pitkiä keskusteluita ystävien kanssa jo harmaantuneilla laitureilla hitaasti virtaavien vesien äärellä. Pohjoinen on raikasta ilmaa, vihreitä kasveja ja niiden tuntemusta, se on metsää, järviä ja tilaa olla vapaasti oma itsensä. Pohjoisessa on tilaa hengittää. Pohjoisuus on minulle erityisesti ystävällisiä ihmisiä, hersyviä persoonia, sellaisia aitoja ja oikeita tyyppejä, jotka vielä uskaltavat rehellisesti, reippaasti ja sponttaanisti olla omanlaisiaan välittämättä siitä mitä genreä tai aatesuuntausta milloinkin edustavat tai mitä milläkin sanomisellaan, tekemisellään, pukeutumisellaan tai tarjoamisellaan antavat kenenkin itsestään ymmärtää. Kirjoitin joskus aikaisemmin kokemuksestani tamperelaisten tarpeesta lokeroida toisensa heti ensitapaamisella, laittaa sekä itsensä että kanssaihmisensä tiettyyn laatikkoon riippuen siitä miltä näyttää, mitä tekee työkseen, mitä harrastaa ja millä tavalla mistäkin asiasta puhuu. Pohjoisuus on minulle sitä, ettei ketään tarvitse lokeroida - jokainen olkoon omanlaisensa ilman laatikon reunoja tai muitakaan esteitä vapaasti olemisen ja hengittämisen tiellä. 

Se, onko Koskikeskuksen toisessa kerroksessa entisen Knossoksen tiloissa toimiva Hullu Poro sitten ruokaravintola, drinkkibaari, oluenhuuruinen livekeikkalava vai yökerho, olkoon siis oman pohjoisen ulottuvuuteni nimissä aivan yhden tekevää. Minä pidin ravintolan ruoasta ja sisustuksesta kaikessa kliseydessäänkin, ja pidin siitä, että uskalias yrittäjä toi reippaasti lappilaisen meiningin Tampereelle. Jokainen kokeilkoon sitä oman mieltymyksensä mukaan ja ajatelkoon paikasta sen perusteella mitä haluaa laittamatta sitä mihinkään tiettyyn lokeroon pelkästään ensitapaamisensa perusteella. Herra K:ssa taitaa olla tuulahdus pohjoista ulottuvuutta myös, sen verran tehokkaasti se mursi jään ja pääsi läpi, sen verran spontaanisti ja innostuneena se lähtee mukaan tutkimaan kotikaupunkimme kummallisuuksia, on aina valmiina tapaamaan uusia ihmisiä ja hyppäämään seikkailuun riippumatta siitä, mitä toiset saattaisivat hänen tekemisistään ajatella. Ihana Herra K.

Vinkkinä kaikille pohjoista etelässä kaipaaville - seuraavat Pohjolan herkut toimivat loistavasti myös Etelä-Suomessa:

KESÄ GRILLISSÄ:
LOIMULOHI
4 annosta:

n. 900g lohta
1½ dl sitruunamehua
ripaus sokeria
suolaa
sitruunapippuria

- Kiinnitä lohi puiseen lautaan (poraa lautaan pienet reiät ja naulitse lohipala kiinni pienillä puisilla reikiin sopivilla tikuilla). Sekoita mausteet sitruunamehuun ja sivele lohen pinta mehusekoituksella.
- Nosta lohilauta nuotion reunalle kuitenkin niin kauas, etteivät liekit yllä siihen saakka. Anna lohen loimuttua reilusti tunnin ajan, valele kalaa välillä sitruunamehulla, ettei kalanen vallan kuivahda. Kun pinta alkaa kevyesti tummua, on loimulohi valmis.

Namnamnam! Huippuherkku, jota  harvemmin kaupunkilainen saa. Nautitaan sellaisenaan tai vaikkapa salaatin tai uusien perunoiden ja voi-sipulisoosin kanssa.


PAAHDETUT VAAHTOKARKIT

Isoja kiinteitä vaahtokarkkeja (esim. Haribon BBQ)
Grillitikut
Takkatuli / grillin hiillos

Pujota vaahtokarkkeja tikkuun ja grillaile niitä hiilloksen päällä pihalla tai sisällä takassa. Karkit paahtuu hetkessä, siis aivan hetkessä, kullan ruskeiksi, joten tämä on nopeaa touhua. Suklaakastike kruunaa ihanan jälkkärin, jos haluaa karkkivartaat oikein tarjolle asettaa. Äkkimakea, juuri niin täydellinen kuin kuvitella saattaa.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

Somewhere over the rainbow

Kesä on ehdottomasti jäätelöä, mansikoita ja auringonpaistetta, mutta kesä on myös pitkiä iltoja, terasseja ja ulkona syömistä, lomamatkoja tai ainakin haaveita niistä. Aurinkoa tai ei, lomamatkoissa parasta on passattavana oleminen, se vaan on niin täydellistä luksusta istua aamuisin, päivisin ja iltaisin valmiiseen pöytään toisten palveltavaksi, valita rauhassa haluamiaan herkkuja maisteltavaksi ja nauttia kiireettä, tiskauksetta ja kaupassakäyntihäsellyksettä ihanasta ruoasta. Aina ei tarvitse päästä sateenkaaren toiselle puolelle saakka, arjen luksusta löytää kotoakin. Omassa kotikaupungissaankin voi mennä treffeille, ottaa omaa kultaa tai rakasta ystävää kädestä ja pujahtaa ihmisten joukkoon olemaan tunnistamaton ja tutustua toisiinsa uudelleen. Oi, on kiva haaveilla tuollaisista hetkistä silloin tällöin - sitä pöljästi unohtaa joskus, ettei vakiintuneen parisuhteen tarvitse tarkoittaa treffittömyyttä ja perhosten puuttumista masunpohjasta. Arjen luksuksen ei ole pakko olla mitenkään ylitseampuvan hienoa, huolella suunniteltua tai kallistakaan, Tampereelta löytyy monia kivoja paikkoja, joissa herkullista ruokaa saa kohtuullisin hinnoin ja pöytiä turhaan varailematta, tunnelma noissa paikoissa on se tärkein. Pieni breikki kivalla terassilla tuntuu miniulkomaanlomalta joskus, erityisesti silloin kun ilta-auringon lämpö, pikkuhiljaa pimenevät illat ja tuulen mukana tulevat tuoksut kuljettavat mielen kauaksi kotinurkilta.


Tampereella totta tosiaan on muutamia sellaisia paikkoja, joissa Ihmemaa Ozin Dorothyn tapaan pääsee kengän kantojaan yhteen kopauttamalla hetkessä tuhansien kilometrien päähän kotoa huomaamaan miten kiva paikka oma kotikaupunki oikeastaan sittenkin on. Muutamia tamperelaisia suosikkejani ovat The Grill -nimisen ravintolan paahtavan aurinkoinen amfiterassi Frenckelin aukiolla, texmex-henkisen Gringos Locos -ravintolan värivaloin koristeltu sisäpihaterassi Kehräsaaressa sekä legendaarinen espanjalaisravintola Bodega Salud kokonaan avattuine näyteikkunoineen Tuomiokirkonkadulla. Nuo kaikki kolme ovat toisistaan poikkeavalla tavalla piristäviä retkiä sateenkaaren toiselle puolelle - Salud perinteitä vaalivasti Espanjaan, Locos nuorekkaasti Väli-Amerikkaan ja Grill todella tyylikkäästi muuten vaan maailmalle metropoleihin.

Yksi ehdoton kestorakkauteni arjesta karkaamiseen on kuitenkin paikka kosken rannassa, sinne me karattiin kaksin viikko sitten viimeksi. Ravintola tuolla paikalla vaihtui tänä keväänä havannalaisesta irlantilaiseksi, mutta ihastus tuohon arjen pakopaikkaan ja siinä sijaitsevaan terassiin ehkä jopa lisääntyi. Tempon talossa sijaitseva Ruby and Fellas -niminen ravintola ja sen osittain katettu suojaisa terassi tarjoilee rennon ja välittömän ilmapiirin lisäksi tuttua kansainvälistä sormiruokaa ja vähän erikoisempaa irkkuherkkufiilistelyä sekä livemusiikkia ja maiseman, jota katsellessa todellakin pystyy kuvittelemaan itsensä ja seuralaisensa kauas kauas kotimaasta. Suosittelen punaisten kenkien kantojen kopauttamisen kokeilemista, aina ei tarvitse lähteä kauas päästäkseen lähelle, joskus vain portaat alas pääkadulta riittää. www.rubyandfellas.fi/

Kesäisin terassisuosikeitani ovat erilaiset mielikuvitukselliset salaatit ja niitä tarjoilen mielelläni ystävillenikin kotioloissa. Väriä ja makua ei salateista tarvitse puuttua, kesä on täynnä mieletöntä syötävää melkein suoraan maasta poimittuna:

HALLOUMISALAATTI
2 annosta:

2 nippua salaattia esim. jääsalaatti ja rucola
1 pkt halloumi-juustoa
1 l tuoreita mansikoita
½ hunajameloni
½ cantaloupemeloni
1 avokado
1 rss kirsikkatomaatteja

- Rakenna annos lautasille repimällä pohjalle ensin salaatit, leikkaamalla kirsikkatomaatit puoliksi siihen päälle ja kuorimalla & paloittelemalla melonit. Melonit paloittelee helpoiten niin, että puolittaa ensin puolikkaan, poistaa sitten siemenkodan, viipaloi melonin ja poistaa kuoren viipalekerrallaan leikkuulautaa vasten. Avokadon saa lastuiksi viiltämällä hedelmän halki kiveä myöten ja pyöräyttämällä puolikkaita sitten eri suuntiin. Kivi lähtee irti napauttamalla veitsi siihen kiinni ja nitkuttamalla sivuttain. Lusikoi lastut salaattiin seuraavaksi ennen puolitettuja mansikoita.
- Paista halloumi juusto pehmeäksi ja kullan ruskeaksi joko pannulla tai grillissä. Nosta lämpimänä salaatin päälle ja pirskottele kastikkeella.

LIMEKASTIKE:
½ dl oliiviöljyä
1 lime
3 rkl valkoviinietikkaa
suolaa
pippuria

-Purista limen mehu öljyyn, lisää etikka, mausteet ja sekoita. Myös limen kuorta voi raastaa mukaan. Muista: vain kuoren vihreää pintaa, ei valkoista kitkerää osaa.


KANA-NACHOSALAATTI
2 annosta:

2 kanafileetä
1 tuuhea ruukku jääsalaattia 
3 tomaattia
10 cm kurkkua
½ sipuli
½ tlk valkoisia papuja tomaattikastikkeessa
1/4 punaista paprikaa
1 prk kermaviiliä
1 pss SantaMaria Taco-maustetta
kourallinen nacholastuja (joko original tai makusi mukaan maustettu)

- Pese ja pilko kanafileet ja paista ne pannulla. Mausta valmiit kanat puolella jauheella Taco-maustepussista.
- Sekoita toinen puolikas Taco-maustepussista kermaviiliin ja laita jääkaappiin hetkeksi maustumaan.
- Revi salaatti lautasille ja pilko kurkku, tomaatit, paprika ja sipuli sille kaveriksi. Huuhtele ja valuta pavut ja lisää ne vihannesten päälle. Asettele kyytiin paistetut maustetut kanat ja nacholastut, ja kruunaa annos muutamalla lusikallisella jääkaapissa hetken maustunutta kermaviilikastiketta.


AURAJUUSTO-PÄÄRYNÄ-SALAATTI
2 annosta:

1 ruukku jääsalaattia
1 ruukku lehtisalaattia
n. 20 cm kurkkua
1 prk päärynöitä omassa mehussaan
kourallinen kuorittuja pinjan- tai auringonkukan siemeniä
kourallinen cashewpähkinöitä
½ pkt aurajuustoa

- Paahda pähkinät ja siemenet kuumalla kuivalla pannulla. Erikseen, sillä ne paahtuvat eri aikaan.
- Revi salaatit ja pilko kurkut, päärynät ja aurajuusto ja kasaa ne kaikki lautasille keoiksi ja lorauta annosten päälle kastikkeeksi pieni noppa balsamicoviinietikkaa ja oliiviöljyä, jos pidät niiden mausta. Ripottele paahdetut siemenet ja pähkinät annoksen kruunuksi.

Mmm... Minä <3 salaatit!

sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Elän jäätelökesää, sen maut mulle jää mieleen

Kesä on yhtä kuin jäätelö. Jäätelökesä, kesän maku jäätelöön pysäytettynä, vangittuna aistien muistilokeroihin. Jäätelö ja mansikat, ulkoilmatötteröjätskit, strösseleillä kuorrutettu pehmis... Puistonpenkki ja auringossa sulava kermainen herkku keksissään, vastaleikatun nurmikon tuoksu, lämpimään hiekkaan työnnetyt varpaat, torin hälinä ja pään yläpuolella kirkuvat lokit, saalistajat, jotka kärkkyvät syömättä jääneitä jäätelön rippeitä ja mansikan karoja. Ärsyttävät lokit, hermostuttavat lokit, pelottavat lokit - jätetään siis ne ja jaloissa pyörivät pulleat pulut pois tästä kesäfiiilistelystä ja muistojen helminauhasta. Oi ne sadat pienet hetket, joissa päähenkilöinä on vain jäätelö ja minä.


Lapsuudessani rakastin yhtä ja ainoaa jäätelömakua, sitä kaikkein parasta. Olin seikkailuun uskaltautumaton ujo lapsi, tuttu oli turvallista, joten minttua sen olla piti oli kioski, paikka tai aika mikä tahansa. Jäätelökioskilla asiointi oli kuitenkin elämys lapsuuden kesälomareissuilla tai mökiltä kaupungissa käydessä. Kioskikopeissa on edelleenkin se oma ominaistuoksunsa, joka tuo mieleen muistoja menneiltä kesiltä. Jännintä jäätelökioskin asiakkaana olemisessa lapsena oli se erityinen pieni juttu, jota tänä päivänä ei ihan tavoita vaikka kuinka yrittää: se, ettei koppiin ylettynyt kunnolla näkemään, ei vaikka kuinka varvisti, leuka kun juuri ja juuri ylsi tiskin reunaan saakka ja myyjättären ojentamaa jäätelöihanuutta piti kaksin käsin kurottautua ottamaan vastaan. Mitään näkemistähän noissa muovisissa ja usein haalistuneissa pienissä kopeissa ei sinänsä olekaan, mutta sitä ei pienenä tyttönä tiennyt. Luukun takana saattoi olla vaikka minkälaisia taikoja ja vaikka minkälaisia satumaailmoita, ihmeellisyyksiä joista ominaistuoksu antoi viitteitä. Jäätelökoppien myyjät olivat pienen tytön mielessä maailman onnellisimpia työntekijöitä kunnes nuoruusvuosien ystävien kesätyöpaikat todistivat toista. 

Tötteröjäätelön nauttiminen oli pienenä muutenkin erilaista kuin tavallisen tuutin tai puikon, se oli vaarallisempaa. Tötteröjäätelön kanssa piti olla varovainen, todella varovainen. Sen kanssa piti hetki odottaa ennen kuin sai aloittaa sen nauttimisen, piti odottaa, että äiti poisti vakavimman vaaran. Äiti sai aina ensimmäisen nuolaisun jäätelöstä kun painoi tytärtensä pallot tiukasti kiinni keksitötteröihin huulillaan - se oli varotoimi joka toimi, tuolla pienellä eleellä vältyttiin suurilta vahingoilta. Siskoni pudotti kerran pallonsa maahan, tuota tapahtumaa seurannut lohduton suruhuuto oli aikamoinen. Muistan vieläkin siskoni naaman, niin pettyneen, niin kertakaikkisen pettyneen. Sellaista pettymystä ei soisi kenellekään, siihen ei auttanut sanoa, että se oli vain jäätelö - se pallo kun oli koko kesä, koko maailma ja kokonainen elämä. Pehmeä, herkullinen jäätelö mustalla asfaltilla oli surullinen näky myös, surullista oli seurata miten ihanuus valui hitaana norona nurmikon reunaan ja siitä entistä hitaampana vanana sadevesikaivon mustiin uumeniin, meni ihan hukkaan pääsemättä ilahduttamaan pientä nautiskelijaa.


Äitini söi aina rivieraa, vaniljajäätelöä suklaisilla ja pähkinäisillä murusilla höystettynä. Äidin kieli oli jotenkin samanlainen kuin tuo stracciatellaksi tai suklaa-nougaaksi nykyisin kutsuttu pallojäätelö, kieli ja jäätelö sopivat yhteen ja joskus ajattelinkin, että jompi kumpi oli seurausta toisesta, niin oli pakko olla. Toinen vaihtoehto ajatuksissani oli, että tuo jäätelö oli aikuisten jäätelöä, ja vasta aikuisena tuota makua maistelinkin ensimmäisen kerran - pari päivää sitten viimeksi. Tampereella nimittäin ehdoton jäätelökokemus torinrannan tavallisen kioskin lisäksi on Satakunnankadun alla Frenckelin aukiolla sijaitseva italialainen jäätelökioski, Tampereen Jäätelötehtaan pieni myymälä, joka tarjoaa hurmaavan ja vähän erilaisen jäätelökesäkokemuksen. Tuon jäätelöbaarin tuoksu on aivan omanlaisensa, baarissa jäätelötötteröiden vohvelit paistetaan paikanpäällä ja huumaavan tuoksun tuntee kauas. Tiskissä valittavana on makuja 24, ne vaihtelevat yli sadan Tampereen Lakalaivassa sijaitsevassa tehtaassa valmistetun maun välillä, joten jos tänään käyt tötteröllä, voi huomenna olla tarjolla jotain uutta makua. Kaksi makua samaan keksiin maksaa 4,00€, oman suosikkiyhdistelmän löytäminen vaatii varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä testikertoja. Valkosuklaa-mansikka, jogurtti-kiivi, sininen enkeli-suklaarouhe, mustikka-appelsiini tai vihreä omena-metsämarja... Mmm... www.tampereenjaatelotehdas.fi/

Tänä päivänä uskaltaudun seikkailuun, olen vilpittömän onnellinen siitä, että myös "tavalliset" jäätelökioskit ovat kunnostautuneet erikoisuuksilla ja tarjoavat lähes joka kadun kulmalla ja torin laidalla mahdollisuuden heittäytyä. Tämän kesän hiteistä olen perinteisesti jäätelökesäni aloittavan mintun lisäksi ehtinyt testata vasta muutamaa, mutta ainakin tervasetti on ollut hyytävän hyvää ja Valion Popcorn-mix ylitti hauskuudellaan kaikki odotukset samaan tapaan kuin jokusen kesän takainen kinuski-suolapähkinäkin. www.pingviini.fi/tuotteet/irtojaatelot/valiojaatelo_popcorn-mix

Arkisesta päivästä saa juhlaa, kun tekaisee jäätelöannoksen itselleen. Vaniljajäätelöä suolapähkinöillä ja kinuskikastikkeella toimisi varmasti herkkusuuna aivan yhtä loistavasti kuin alla oleva oma kotisuosikkinikin, joten ei muuta kuin rohkeasti varioimaan ja omat pienet Spice-Icet pystyyn takapihan terasseille:


HERKKUSUU
4 annosta:

1 l vaniljakermajäätelöä
½ pkt Digestive -täysjyväkeksejä
2 dl suklaakastiketta

- Kauho jäätelö annoskulhoihin, murenna kaveriksi muutama keksi ja kruunaa annos suklaakastikkeella.

Ihan parasta, ihan parasta! Näitä jos sais jäätelökopilta ni mie olisin aina jonossa vaikka sitten satais kaatamalla vettä.