Kahvimaiden letkeää tunnelmaa harmaisiin kesäpäiviin

Kuinka harmaita, märkiä ja tuulisia voivatkaan kesäkuiset päivät olla! Kauanko siitä jo onkaan, kun aurinko edellisen kerran pilkisti pilven raosta - kaksi viikkoa, kolme? Jos aamu säleverhon välistä aukeaakin kirkkaana ja toiveikkaana, sataa vettä viimeistään puoleenpäivään mennessä. Ei me ihmiset tietenkään sokerista olla, ei kukaan sateeseen sula, mutta kyllä se kieltämättä suunnitelmiin vaikuttaa, jos vettä tulee taukoamatta päiväkaupalla. Sateisina päivinä ystäviä ei nähdä puistopiknikillä eikä terassilla, kaupunkilaiset etsiytyvät paikkoihin, joissa on tunnelmaa ja joissa ei sada.

 

 

Yksi tunnelmallinen paikka, joka tuoksuu kutsuvasti kadulle saakka, on Tampereen ja Ylöjärven rajalla paahtimoaan pitävän Mokkamestareiden kaupunkikahvila. Paahtimolla vierailu toissa vuoden joulukuussa oli todellinen elämys, vahvaan kahvintuoksuun kiteytyi tuolloin paljon uskomuksia, ajatuksia ja haaveita, joista oikeastaan kaikki ovat puolessatoistavuodessa käyneet toteen. Noita muistoja ja sitten uusia tulevaisuuden suunnitelmia on ihanaa höpöttää yhdessä ystävän kanssa kunnon kahvikupposen ääressä. Vaikka ikkunan takana tulee kaatamalla vettä, vanhasta levysoittimesta kuuluva Jukka Pojan letkeä lämpimiin ja aurinkoisiin kahvimaailman maihin keinuttava musiikki saa kesän tuntumaan silti kesältä. Avoimesta ovesta sisään kantautuva ropina vain säestää hyväntuulista päivää ja saa ystävänikin hymyilemään.

Kun aikaa on vain yhteen kupilliseen, se ei saa olla huono. Mokkamestareilta kahvin saa ohikulkiessaan myös nopeasti mukaan. Mutta aikaa Verkatehtaankadulla sijaitsevaan Coffee Roastersiin tutustumiseen siellä käydessä toivottavasti on, sillä paikka on paitsi kahvila, myös myymälä. Oman paahtimon kahvi- ja teetuotteiden lisäksi myynnissä on kahvinvalmistusvälineitä, astioita, aiheeseen liittyvää kirjallisuutta ja pieniä herkkupaloja. Ystävällinen ja asiaan vihkiytynyt henkilökunta auttaa asiakasta enemmän kuin mielellään valitsemaan oikeat tuotteet oikeanlaista käyttöä varten. Paikassa riittää katseltavaa ja nuuskittavaa, joka kerta sieltä tarttuu mukaan myös jotain kotiin viemisiksi.

Työkaverini osti keväällä Mokkamestareilta kahvisäkkejä á 3,50€ / kappale, aikoi tehdä niistä istuskelutyynyjä uuden kotinsa kesäterassille. Ei ollenkaan pöllömpi idea kahvia rakastavalle ihmiselle - toivottavasti kesäsää vaan muuttuu sen verran kuivemmaksi, että terassille  kahvisäkkituoleissa pääsee jossain vaiheessa vielä lötköttämään. Miltähän Novellikokoelma Kahvilan kepeät tarinat maistuisivat kahvilta tuoksuvalla löhötyynyllä maaten? Novellikokoelma on muuten saatavilla myös digiversiona Elisa Kirja -palvelusta.

Kauppahallissa käynti on osa juhannusperinnettä

Tätä blogitekstiä kirjoittaessa tuntuu, että kesäkuun alun lomapäiväni ovat kaikki kuluneet kahviloissa ja ravintoloissa istuen ja hyvää ruokaa syöden. Voi kauhea! Olen minä muutakin tehnyt, istuttanut yrttejä, sisustanut kotia, tehnyt uusia kokkikokeiluita ja keksinyt kaikenlaista puuhaa milloin missäkin. Mutta osittain se on aivan tottakin, olen istunut kahviloissa ja ravintoloissa johtuen siitä, että vapaiden päivien ansiosta minulla on ollut aikaa tavata ystäviä hyvän ruoan äärellä ja muistuttaa itseäni paikoista, jotka tavallisen arkipäivän kiireessä tulee ohitettua. Vapaiden päivien ansiosta minulla on aikaa kuljailla kaupungilla ja vierailla pitkästä aikaa kauppahallissa, ehdottaa ystävälle lounastreffejä sangen kansainväliseltä tuntuvaan paikkaan, 4 Vuodenajan liikenneympyrään, kun Herra K ystävänsä Tohtori A:n kanssa makkaralinjalle kerran lähtivät.

Kauppahallissa käynti kuuluu omiin juhannusperinteisiini. Kalaa, lihaa ja muutamia herkkulisukkeita tulee hankittua juhannuksen ruokalistalle vuodesta toiseen. Tänä vuonna ostoslistalleni tuli yksi lisäys. Kauppakierroksen jälkeen palaan takaisin oville, joista tulin sisään. Kauppahallin Hallituskadun puoleisessa päässä on nimittäin kulmaus, jonka vaaleansinisten seinien ranskankieliset koukerotekstikyltit ja mustat täyteen kirjoitetut liitutaulut pysäyttävät ohikulkijan. Neljä vuotta sitten vierailin Les 4 Saisonsissa ensimmäisen kerran ja rakastuin paitsi muiden asiakkaiden kanssa jaettaviin pöytäpaikkoihin, myös ruokaan, joka rehellisesti oli sitä mitä tuoksu ja  pienen ravintolan ulkoasu antoi odottaa. Myös muut ovat tykänneet, ravintola on sittemmin laajentunut, saanut lisää pöytiä viereisen liiketilan syvennyksestä ja keskiympyrästä. Vastapäin alkuperäistä kalaravintolaa on ilmestynyt Le Grill, 4 Deli, raakamakkaramyymälä atelieineen sekä hotdog-baari. Ei mikä tahansa pikaruokala vaan Neljän Vuodenajan käsityönä tehtyjen makkaroiden makuinen.

  

  

Palvelu 4 Delin tiskillä on mutkatonta ja hyväntuulista, kun alan kysellä tarkemmin paikasta ja sen tuotteista, jutustelu makkaramestarin kanssa sujuu paremmin englanniksi kuin suomeksi. Tuotteistaan ylpeä herra esittelee mielellään ikkunan takana näkyvän makkara-ateljeen ja kertoo, mitä makkaranteon missäkin työvaiheessa tapahtuu, neuvoo, mitä raakamakkaralle kotiin ostettuna tulee tehdä. Delillä on meneillään kiireinen viikko, puodin juhannusmyyntiin pitää saada tehtyä makkaraa viidestäsadasta kilosta lihaa, viime vuonna puodin ensimmäisen juhannuksen alla menekki oli yllätys ja makkara loppui kesken. Delin ateljeehen makkaraliha tulee Paijan sikatilalta Urjalasta, jossa porsaat teurastetaan paikan päällä ilman stressaavia kuljetusmatkoja. Puodin liitutaulu kertoo, että makkaraan käytetään porsaasta vain lapaa ja kylkeä, siksi 4 Delin makkarat ovat niin laadukkaita ja hyviä. Kärsät, korvat ja rustot jätetään teollisen tuotannon makkaroihin jauhettaviksi, Darren naurahtaa.

Makkaroiden lisäksi puoti myy ranskalaisherkkuja, terriiniä, pateeta ja savustettua kylkeä ja erilaisia piirakoita. Hotdog-baari tuli mukaan 4 Deliin puolivuotta puotia myöhemmin. Kauppahallin asiakkaat olivat alusta asti kiinnostuneita raakamakkaroista, mutta epäileväisiä ja tietämättömiä niiden maun suhteen. Puodissa paisteltiin ensin maistiaispaloja eri makkaroista, mutta kun tilaa kerran oli, päätettiin 4 Delissä kokeilla makkaran ruokamyyntiä. Hotdogit olivat luonnollinen vaihtoehto, helppoja syötäviä ja oikeilla raaka-aineilla tehtyinä todella herkullisia. Kun kauppahallin Le Grill on ollut menestys, avattiin kesälle Laukotorille 4 Delin hodariteltta.

Kun hotdog-baarin listaa katsoo, tekee mieli maistaa vaihtoehdoista kaikkia. Sushinsyöntitauostani johtuen tartun aasialaiseen vaihtoehtoon asiaslawn, inkiväärisiirapin ja wasabihernerouheen takia, aina aurinkoinen ystäväni valitsee ranskalaisen vaihtoehdon Les 4 Saisonsin hengessä. Puna-valkoruudullinen paperi ja colajuoma tekee pikaruokakokemuksesta kauppahallissa täydellisen, ihan erilaisen kuin Ikeassa tai nakkikioskilla tai kotikeittiössä. Olutta tai sampanjaa kyytipojaksi saisi myös, mutta me pitäydymme tällä kertaa alkoholittomissa. Ystäväni nuolaisee makeaa sinappia suupielestään ja hymyilee, kertoo luulleensa etukäteen, ettei yksi hotdog vie hänen lounasnälkäänsä, mutta huomasi ilokseen erehtyneensä. Täyteläisen makkaran ja maistuvien lisukkeiden kanssa käsin syöty hotdog on kokonainen ateria.

Maisteltuani hotdogin ymmärrän 4 Delin juhannusviikon makkarantekokiireen paremmin. Ostan heti kotiin mukaan patongin ja kolme pätkää raakamakkaraa, haluan tarjota hallissa kokemani elämyksen läheisilleni myös. Herra K toivoi sopivasti juuri eilen saavansa pitkästä aikaa coleslawta ja on joskus miettinyt raakamakkaroiden grillaamista, joten nyt hän pääsee testaamaan taitojaan ja nauttimaan raikkaasta kaalisalaatista lopputuloksensa kanssa.

Olutta ja makkaraa vähän toisenlaisella terassilla

Toukokuun lopussa saimme Koskiravintoloilta ja Chef Santerilta kutsun tulla tutustumaan Gastrolaiva M/S Tampereen uuteen sijaintipaikkaan Ratinan suvannossa ja nautiskelemaan laivan tarjoamista perinteisistä kotiseutuherkuista Santerin tyyliin uudistetulla tavalla. Koska Turisti itse oli estynyt osallistumasta tapahtumaan, nappasi Herra K ystävänsä Tohtori A:n mukaan ja fiilisteli kulinaristisia nautintoja kameran kanssa asteen miehisempään tyyliin. Turistia Herrojen miehekäs analyysi laivan tarjonnasta hymyilytti. Edellisenä kesänä Turisti itse nautiskeli pidennettyä lounasta Gastrolaivan kannella lomaa edeltävän työpäivänsä kunniaksi ja tietää mistä puhutaan.

Tamperetta harvoin tulee katseltua tästä kulmasta, siksi laivan kannelle nouseminen vangitsee maisemaansa. Kehräsaaren punatiilinen laatikkorakennus, Takon jättimäinen tehdas, Koskikeskuksen ranta ja Laukontori taloineen. Ratinan stadionin puolelta katsottuna näkee selvästi mikä osa Kehräsaaren talosta on vanhaa ja mikä uutta, lähempää tuota rajaa ei ole koskaan tullut katsottua. Muutaman viime kesän aikana suvanto on herännyt eloon myös toiselta puolelta, kun ympäri rantojen on rakennettu erilaisia ravintoloita. Gastrolaiva M/S Tampere on oikea laiva, ei laituriterassi niin kuin osa rannan ravintoloista. Vuonna 1957 rakennettu laiva on risteillyt pirkanmaan vesillä vuosikymmeniä, ravintolakäyttöön se entisöitiin vanhaa kunnioittaen vuonna 2001 ja 2014. Edelleen M/S Tampere risteilee tilauksesta.

 

Mustamakkara, paikalliset kasvikset, lähitilojen lihat ja leivät sekä kotikaupungin herkut ovat Chef Santerin tavaramerkki, niistä on koottu niin Gastrolaivan moderni tapasmenu kuin isommat pääruoka-annoksetkin. Liikaa ei edellisestä kesästä ole muutettu, hyvää kun ei kannata huonommaksi vaihtaa. Oikean rantaravintolan tyyliin listalta löytyy edelleen kalaherkut, niin haukiburgeri kuin legendaaristen Sorsapuiston silakoiden henkeen valmistetut Koskipuiston silakat, savusärkiparfait ja laivan muikut. Mutta myös makkaralautanen Penttilän bratwurstilla, Wigrenin lammaswurstilla, Neljän Vuodenajan päivän makkaralla sekä Tapolan mustamakkaralla Poppamiehen paholaisen hillon, karpalo-punasipulin ja tyrnisinapin kera.

Tuo makkaralautanen jäi miesten mieleen, varsinkin kun sen kyytipoikana oli saatavana tänä keväänä paluun tehneet Hartwallin Classic 1836 -tuoteperheen oluet. Herra K fiilisteli vaalealla vehnäoluella ja sillä ajatuksella, että laivan kannella nautittu olut-makkara-yhdistelmä todella toimii. Ollaan suomalaisesta ruokakulttuurista mitä mieltä tahansa, kesään Suomessa kuuluu makkara ja olut, sen perinteen vaan voi toteuttaa hyvin monella eri tavalla. Aina ei tarvita saunaa, mökkiä, savuavaa grilliä ja hyttysiä. Olut-makkara-yhdistelmä modernimpana versiona on parhaimmillaan esimerkiksi juuri näin keskellä kaupunkia veden äärellä nautittuna. Poikaporukalla tai rouvat mukana, kummin vain, tähän kattaukseen sopii parempikin seura. Juomalistalta löytyy jo pienpanimoiden oluita, joten jos mukaan saadaan myös oman maakunnan viinitilojen viinit, trendikkääksi muutettu perinteinen lähiruokakokemus olisi täydellinen.

Gastrolaiva M/S Tampere seisoo Ratinan rannassa koko kesän ja palvelee asiakkaita keskiviikosta lauantaihin klo 15-21, laivalle mahtuu 100 ruokailijaa kerrallaan. Viime vuonna Laukontorin laiturista keskiviikosta lauantaihin toteutetut illallisristeilyt on jätetty ohjelmistosta pois. Laivan voi toki vuokrata yksityistilaisuuksiin edelleen, mutta vesille ei tavallisina iltoina tarvitse lähteä päästäkseen nauttimaan laivan pitkään historiaan sopivista pirkanmaalaisherkuista. Vanha laiva on rento ja huoleton, ei liian puunattu ja trimmattu, siksi asiakkaidenkaan ei tarvitse olla. Rannassa pysyvä ravintola on helpommin lähestyttävä kuin järvellä risteilevä. Toivottavasti ihmiset löytävät Gastrolaivan uuden sijainnin suvannon toisella puolella.

Miten on, Tohtori A, nautimmeko rapujuhlat Pyhäjärvellä syyskesällä?

Lähi-idän makuja autioituvaksi tuomitulle Tuomiokirkonkadulle

Kesäkuu on vielä sitä aikaa, kun ystävät ovat kaupungissa ja lounastreffejä saa aikaiseksi ennen ihmisten kirmaamista kesälaitumilleen. Ensi viikolla vietettävä juhannus on vedenjakaja työkesän ja lomakesän välillä, heinäkuussa lounasseuraa on jo huomattavasti vaikeampi saada. Julkisessa keskustelussa on jo jonkin aikaa käyty vääntöä siitä, aiheuttaako Hämeenkadun asemanpuoleisen päädyn autottomuus Tuomiokirkonkadun autioitumisen. Osa alueen yrittäjistä on kertonut vaihtaneensa paikkaa vuosi sitten tehdyn liikennemuutoksen takia asiakkaiden kaikottua. Itse kuljen keskustassa yleensä kävellen, auto on parkkihallissa kaupungissa asiointini ajan, Tuomiokirkonkatua pitkästä aikaa kävellessäni tuo keskustelu tulee mieleen. En ota kantaa liikenneasioihin, mutta positiivinen huomio aurinkoista katua kävellessä ovat askartelu-, laukku- ja kameraliikkeen lähelle tulleet uudet ravintolat ja kahvilat, joita tutuille kulmille on tullut jäädäkseen.

Reilun kuukauden ajan sosiaalisessa mediassa on kuiskittu raikkaasta tamperelaisuutuudesta, kasvisruokaa ja smoothieita tarjoavasta Zeytuunista, joka ulkoa päin näyttää kuulemma hämäävästi kauneushoitolalta tai dayspalta. Ja miksipä ei aivan hyvin voisi näyttääkin, tuoreen ja raikkaan ravintoajatuksen omaavan paikan mukaan ihminen voi hyvin silloin kun syö hyvin. Komeilla kirjaimilla pienen ravintolan seinälle maalattu arabiankielinen teksti tarkoittaa kauneutta, ravintolan nimi Zeytuun arabiaksi oliivia. Ja oliiviöljyä on käytetty kauneuden hoitoon vuosisatoja niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Lounasaikaan Zeytuun on täynnä. Tällaisella ilmalla lounaan voisi tilata mukaankin ja kipaista vaikka lähellä olevaan sipulikirkon puistoon ruokailemaan, mutta ystäväni kanssa me haluamme nautiskella ruoan ohella myös miljööstä ja taustalla soivasta hiljaisesta musiikista. Lyhyen odottelun jälkeen isommasta pöydästä vapautuu kaksi paikkaa sopivasti, meitä ei epäsuomalaiseen tapaan haittaa liittyä pöydässä jo ruokailevien ihmisten seuraan. Tähän paikkaan seurueiden sekottuminen oikeastaan sopii paremmin kuin hyvin.

Zeytuun on meze-ravintola, ensimmäinen sellainen Tampereella. Irakista lähtöisin oleva serkussarja puhuu täydellistä suomea ja saa vieraan tuntemaan olonsa kotoisaksi. Yksi kokkaa, yksi tarjoilee, yksi on tehnyt sisustuksen tauluja myöten, yksi loihtii ravintolan takaosan hedelmäbaarissa upeita mehuja ja smoothieita. Alkoholi ei kuulu Lähi-idän kulttuuriin, ruokajuomaksi raikkaille kasvisruoille minttu-sitrusvesi tai tee sopii paljon paremmin kuin olut tai viini. Ensikertalaisena kokeilen ravintolan nimikkoannosta, Meze Zeituunia (9,60€), ja rakastuin. Olen rakastunut jo aiemmin niin falafeleihin, viininlehtikääryleisiin, tzatzikiin kuin hummukseenkin, mutta rakastuin niihin taas kerran uudestaan. Pitkälle lautaselle koottu tyylikäs annos on täynnä väriä ja erilaisia makuja. Ohuen lebanon -leivän kanssa sai lautasen kirjaimellisesti nuolla ja hyvä niin, sillä pisaraakaan tuosta nautinnosta en olisi jättänyt hukkaan heitettäväksi.

Zeytuunissa ruokailee hyvillä mielin, paikan ja sen ihmisten aurinkoisuus tarttuu. Ei ihme, että ravintolan Facebook-sivulla annettujen yli sadan arvion keskiarvo on täydet 5 tähteä. Joka päivä aamukymmenestä iltayhdeksään aukiolevaan ravintolaan otetaan vastaan myös pöytävarauksia, joten jos sama tahti nuorilla yrittäjillä jatkuu, kiireisimpien kannattaa varata pöytä etukäteen.

Vielä muutama päivä aikaa osallistua hilpeän kesälevyn arvontaan!

 

BLOGIARVONTA!

Kotikaupungin turistin lukijoilla on loistava mahdollisuus tutustua uuteen tuttavuuteen ja saada powerfolkkia tai irkkurockia soittavan tamperelaisen Sorrowheartsin juuri julkaistu kolmas levy fiilisteltäväksi kesän autoreissuilleen tai autioituviin konttoripäiviin: 

Käy Spotifyssä tai iTunesissa kuuntelemassa Sorrowheartsin Once Called Home -levy ja kerro mistä sen kymmenestä biisistä eniten pidit. Perjantaina 12.6.2015 kommentin jättäneiden kesken arvotaan yksi uutuuslevy.

Jos onni ei arvonnassa suosi, voi bändin uuden levyn käydä ostamassa omakseen Näsilinnankadulta Musacornerista.