tiistai 7. helmikuuta 2017

Valoa ikkunassa ja ikkunan takana

Tammikuun hämärtyvässä talvi-illassa jäin tuijottamaan vieressäni kadun toisella puolella seisovan kerrostalon seinää. Talon yhdessä ikkunassa paloi valo muiden ollessa pimeänä. Tuo valo oli jotenkin lohdullinen. Pidin oman pienen hiljaisen hetkeni rakkaan ystäväni äidin poismenon johdosta keskellä katua myöhäisen iltapäivän ruuhkassa, pysäköidyn auton vieressä, tuijottaen ventovieraan ihmisen ikkunaa. Olin matkalla kukkakauppaan, neljättä kertaa vuoden sisään ostamaan surukukkia. Tällaisina päivinä kukkakaupaksi pitää valita kaunis ja omannäköinen paikka, sellainen, jossa tulee palvelluksi hellävaraisesti ja hyvin, kohdelluksi kuin hento kukkanen kämmenellä.





Kukkaikkuna, Stockan takana Tuomiokirkonkadun kävelyosuudella oleva kaunis ja seesteinen kukkakauppa, jossa on rauhallinen ja hyvä asioida. Ei liian räikeä, ei liian laimea, ei liian vanhanaikainen vaan juuri täydellinen. Mietin sisään liikeeseen astuessani miten monenlaiseen tilanteeseen ja tunteeseen kukkakaupan pitääkään sopia. Iloisiin ja kupliviin juhlafiiliksiin, söpöihin vauva-ajatuksiin, räväköihin ensi-ilta-, tupaantulijais- ja vuosipäivälahjoihin ja sitten näihin surullisempiin ja hauraampiin tunnelmiin. Kukkaikkunaan olen voinut mennä kaikissa elämäni tilanteissa miettimättä tai ujostelematta niitä sen enempää.

Kukkaikkunan kauniita ja näyttäviä kukka-asetelmia näkee monessa paikassa, kahviloissa, ravintoloissa, teattereissa. Silti aivan liian harva paikka panostaa vihersisustamiseen, sanoo kauppias ja minä uskon sen. Omassa kodissanikin kukkakimpun paikka on suuren osan vuodesta tyhjänä, vasta keväällä auringon innoittamana siirrän Aalto-maljan lipaston päälle ja ostan siihen tulppaaneita, narsisseja ja ruusuja. Kukissa on jotain samaa kuin valossa. Niitä huomaa kaivanneensa vasta silloin kun niitä on, pitkän pimeän talven jälkeen, uuden alun keväässä. Kun kukkakimpun paikan kotona täyttää, sitä tulee ihailtua useita kertoja päivässä. Laadukkaat kukat kestävät monta päivää, parhaimmillaan kimpun on hyvin hoitamalla saanut kestämään kaksikin viikkoa. Työkaverini sanoi hauskasti muutama päivä sitten, että niille, jotka lapsuudesta saakka ovat tottuneet kukkien läsnäoloon, kaunis kimppu kerran viikossa ei ole tuhlausta. Niille, jotka eivät ole, jokainen kukkiin sijoitettu euro on hukkaan heitettyä turhuutta. Olen työkaverini kanssa samaa mieltä.







Kun kukkia myyvät niin supermarketit, tavarataivaat, pienimmät kioskit kuin ruokakaupatkin, tulee pohdittua kuinka varsinaiset kukkakaupat oikein kilpailussa pärjäävät. Tuon kilpailuedun huomaa, kun astuu sisään kukkakauppaan ja hankkii kukat oikealta myyjältä. Ei markettikukissa mitään vikaa ole, mutta eronsa on leivoksella ja Leivoksellakin. Muovirasiassa marketista ostettu kuiva kakkupala kymmenen päivän säilyvyysajalla maistuu eriltä kuin leipomon kahvilassa höyryävän kupposen kanssa tuoreeltaan nautittu herkku. Kauniin ja näyttävän kimpun saa kukkakaupasta 15-20 €:lla, edullisimmillaan muutamalla eurollakin saa kukkivan oksan ja sen kylkeen vähän vihreää ja monta hyvää sisustusideaa. Kaupan päälle kukkakaupasta saa ostokselleen paketoinnin, hoito-ohjeet ja tiedon siitä, milloin ja mistä kukat on hankittu. Kotimaisia lähikukkiakin Tampereelta saa, keväällä ostin valmistujille Kangasalla kasvatettuja upeita, suuria ruusuja, jotka oli leikattu viljelmältä edellisenä päivänä. Hinta niillä ei ollut sen suurempi kuin kauempaa tuoduillakaan, mutta kertoman mukaan kestivät kaikkia muita kukkia pidempään.





Miellän Kukkaikkunan aina uudeksi kukkakaupaksi Tampereella, niin tuoreelta ja raikkaalta se näyttää. Muistan, kun se avattiin ja kävin siellä ensimmäisen kerran, ostin itselleni pääsiäiskukaksi hauskaan pussiin kylvettyä vehreää ohraa. Yllätyn, kun kauppias kertoo liikkeen olevan jo 12-vuotias! Niin se aika rientää... Vuodet vaihtuvat, päivät lentävät toistensa ohi niin nopeaa, että niiden vaihtumista tuskin huomaa. Me kaikki vanhetaan, meidän vanhempamme vanhenevat ja meidän lapsemme kasvavat. Runotyttökin on jo 1,5-vuotias. Ja äsken oli vielä täysi talvi, nyt keväinen aurinko paistaa ikkunan takana ja kutsuu ulkoilemaan. Tämä on se kohta, kun kirkkaiden aurinkoisten päivien kepeät kukkakimput kättelevät pimeiden iltojen kynttilänjalkoja ja vaihtavat äänettöminä hymyillen vahtivuorojaan sanattomasta sopimuksesta. Kukkakimpun paikka kotona on täytetty ensimmäisen kerran.