Siperia opettaa

Kun mietin aikaa taaksepäin, tunnistan itsestäni yhden selkeän innostusalueen, joka on pysynyt mukanani varhaisista vuosista lähtien: olen aina pitänyt historiasta, jo kouluaikana se oli lempiaineeni. Lettipäisellä tytöllä on ollut onni saada historianopettajikseen todellisia persoonia, hyviä ihmisiä, jotka ovat osanneet kertoa tarinoita. Mielenkiintoisia tarinoita hahmoista, paikoista ja tapahtumista, värittää ne ja löytää kaikesta tapahtuneesta opetus. Tampereella historia on läsnä kaikkialla, historiaa on jalostettu ja tiivistetty myös tarkoituksellisesti esille - Tampereella on museoita. Finlayson hallitsee paitsi tämän päivän kaupunkikuvaa, se värittää myös Tampereen historiaa. Finlaysonin vanha tehdasalue on osittain säilytetty, siellä on museoita. Siperiaksi nimitetty keskus opettaa. 

Vuonna 1820 skotlantilainen koneenrakentaja James Finlayson perusti Tampereelle kehruukoneita valmistavan konepajan ja valimon. Koneet kävivät kuitenkin huonosti kaupaksi, joten Herra Finlayson siirtyi puuvillatehtailijaksi ja perusti itse tekstiilituotantolaitoksen Tammerkosken rantaan. Meidän tuntemamme Finlayson-brändi sai alkunsa vuonna 1828, kaupungin nopea kehittyminen lähti liikkeelle, kun Herra Finlayson koneineen toi kankaan teollisen kudonnan Suomeen. Kasvavalle tehdasalueelle rakennettiin tuotantotilojen lisäksi asuntoja, perustettiin oma koulu, sairaala, kirjasto ja kirkko sekä ensimmäinen säästökassa ja osuuskauppa. Finlaysonin tehdas oli kaupunki kaupungissa, siellä oli käytössään oma raha, kokonaiset perheet työskentelivät tehtaan erilaisissa tehtävissä. Parhaina aikoina jopa puolet koko Tampereen väestöstä oli Finlaysonin palveluksessa. Edistyksellisen teknologian yksi historiaan jäänyt merkkipaalu saavutettiin vuonna 1882, kun Finlaysonin kutomosalissa, Plevnassa, sytytettiin pohjoismaiden ensimmäiset sähkövalot. Vaikka Herra Finlayson oli myynyt tehtaansa Nottbeckien suvulle jo 16 vuotta sen perustamisen jälkeen, nimi Finlayson säilytettiin. Nottbeckien patruuna-aika päättyi 1900-luvun kynnykselle kun Finlaysonista tuli osakeyhtiö, joka erilaisten vaiheiden ja omistajien jälkeen jatkaa toimintaansa edelleen, vaikka tehdastoiminta Tampereella onkin lakannut lopullisesti 1990-luvun loppupuolella.


Finlaysonin alueella historiaa kertoo Työväenmuseo Werstas, johon vuoden 2011 alusta on ollut vapaa pääsy. Museossa on kolme osaa: Meirän kaupunki, joka kertoo Tampereen työväen historiaa ihanan elävästi erilaisin käyntikohtein, Tekstiiliteollisuusmuseo, jossa Finlaysonin historia tarjoillaan autenttisessa ympäristössään konein, videoin ja mallinnoksin sekä Höyrykonemuseo, joka on rakennettu pohjoismaiden suurimman höyrykoneen ja sen halkaisijaltaan yli 8 metrisen vauhtipyörän ympärille. Museosaleista löytyy osuuskauppa, kirjapaino, pankki, työväentalo, huoltoasema, pyykkiranta, puhelinkeskus, Pispalan kaupunginosan pienoismalli, tekstiilitehdassali ja paljon-paljon muuta kaupunkilaiselämästä kivalla tavalla kerrottuna. Osaan tavaroista saa koskea ja kalusteisiin nojailla. Ei sillä että pitäis nojailla, mutta kuitenkin, se kertoo aika paljon museon mukavasta ja tuttavallisesta ilmapiiristä.Oi mie tykkäsin Wertaasta, taidan viedä sinne pikkuvieraita seuraavan kerran mukanani, sen verran mielenkiintoinen paikka tuo museo oli.


Museoiden ja taidegallerioiden lisäksi Finlaysonin Siperiassa on kahviloita ja ravintoloita. Siperian Wayne's Coffee on jotenkin aivan omaa luokkaansa tunnelmassa noin niin kuin ketjukahvilaksi. Vanha tehdasympäristö tuo jännän ilmeensä sisäpihakahvilaan, katossa edelleen olevat kuljetuspalkit ja niistä roikkuvat valtavat ketjut ovat kauniita kaikessa karuudessaan. Erikoinen pieni yläkerta on hauska lisä tähän perussettiin kun tarjoilut sinänsä eivät ole mitään yllätyksellisiä. Kahvila on pysynyt muuttumattomana vuoden 2000 ensimmäisestä vierailustani lähtien. Yksi erikoisuus Siperian ruokapuolella on moneen kertaan vierailtu American Diner, hauskasti 50-luvun jenkkityyliin sisustettu hampurilaisravintola, jossa ei supernälkäinenkään vierailija jää masunsa kurinaa kuuntelemaan. Big Tower -nimistä 1000g pihvilihaa sisältävää annosta tuskin kukaan pystyy syömään yksin, mutta pienen burgerin sieltä voisin napata takataskuun kotituunausta varten:


AMERICAN BURGERS:

Kaupan hamppareista saa tuunattua aikamoiset tiistaiateriat, kun ihan pikkasen näkee vaivaa. Emman Grillin amerikanhampurilainen sisältää muoveista kuoritun ja sittemmin pannulla paistetun pihvin ja sämpylän lisäksi salaattia, tomaattia, cheddarjuustoa, paistettua sipulia, paistetun kananmunan, suolakurkkua, ketsuppia, sinappia ja majoneesia. Nam!

Kommentit

Suositut tekstit