Ookko nää Tampereelta, pelekääkkö nää Polliisia?
Äärettömän kiireinen viikko takana, hirveesti kaikkea kivaa, mutta ei erityisemmin mitään Tampereeseen liittyvää. Äiti ja iskä kävivät visiitillä ja rakas ystävä piipahti Suomeen New Yorkista, pysähtyi kahvilla matkalla Helsingistä Ouluun. Mutta Tampere ei yhdistä meitä millään tavalla, juuret noihin ihmisiin on paljon syvemmällä, paljon kauempana ja paljon pohjoisempana, joten Tampere ei näyttänyt meille juuri minkäänlaisia puolia itsestään. Räntää tuli taivaan täydeltä, kadut olivat kertakaikkista harmaata mössöä, harmitti oikein, että piti edes kävellä ulkona tuollaisessa säässä synkkien talojen, myrrymielisten ihmisten ja likaisten autojen keskellä. No, loppuviikosta keli onneksi pakastui uudelleen, viikonlopun jopa paistoi oikein aurinko! Se jos mikä ilahduttaa mieltä ja saa huomaamaan kaikissa asioissa ne paremmat puolet.
Yksi Tampereen ehdoton hyvä puoli on se, että Tampere on sopivasti keskellä kaikkea, Tampereelle pääsee ja Tampereelta pääsee pois. Monet sellaisetkin ystävät ja tutut pysähtyvät moikkaamaan ohikulkumatkallaan, jotka eivät muuten saisi kyläilyä aikatauluihinsa mahtumaan. Pohjoiseen pitää erikseen lähteä, jos sinne kukaan vierailulle haluaa, pohjoisesta on pitkä matka kaikkialle, jos sieltä itse jonnekin mielii matkustella. Muistan edelleen elävästi sen, mikä vaiva oli hankkiutua Rovaniemeltä mihinkään matkoille kun pelkästään kotimaasta ulospääsemiseen vaadittiin lähes tuhat kilometriä alkuvalmisteluja. Nauratti aina laivayhtiöiden ilmaislomatarjoukset, junalippuihin pelkästään kun olis uponnu toista tonnia vanhaa rahaa ennen kuin olis ees päässy laivalle asti tuhlaamaan lisää. Puhumattakaan matkustamiseen kuluvista tunneista - junamatka Tampereelle vaihtoineen minimissään 8 tuntia, 10 tuntia, jos koko päivää ei matkaan ollut mahdollista käyttää ja täältä tietenkin Helsinkiin vielä pari tuntia siihen päälle. Tampereelta on kuitenkin tullut käytyä paitsi Tukholmassa ja Tallinnassa, myös Riikassa. Ryanair lentää Tampereelta itäiseen ja eteläiseenkin Eurooppaan varsinkin kesäisin usein muutamalla hassulla kympillä. Tyttöjen viikonloppu Riikassa viimekeväänä oli juuri sellainen hyvä pieni lomanen, edullisemmin ja vaivattomammin pääsi lentämällä Latviaan hotelliöineen kuin junalla Vaasaan.
Vaikka itse aina silloin tällöin kaipaa täältä muualle, on Tampere matkailukohteena ulkopaikkakuntalaiselle houkutteleva. On isot kauppakeskukset ja Ikea, kunnon huvipuisto ja kylpylät. Museoita ja käyntikohteita, jääkiekkoa, jalkapalloa, kymmeniä ja taas kymmeniä ihania kahviloita ja erikoisempiakin ravintoloita, pieniä putiikkeja sekä kohtuullisesti maailmanluokan musiikkitapahtumia, useammat omat festaritkin kesässä. Nuo palvelut ei toki ole vain turisteille, niitä käyttävät paikallisetkin, vaikka ainakaan toistaiseksi en omien ystävieni kanssa tapaamisia ole tapahtuma-aikataulujen kanssa sopinutkaan. Siskoni ja hänen miehensä ovat kuitenkin loistavaa turistityyppistä seuraa täällä vieraillessaan. Heidän kanssaan on tullut perehdyttyä paikallisiin nähtävyyksiin ja paljon hauskoja erilaisia paikkoja on tullut katsastettua ihan omassa lähiympäristössä.
Televisiosta tulee päivittäin useita erilaisia poliisisarjoja, kotimaisiakin tositeeveetyyppisiä lainvalvontatarinoita. Poliisikoulu profiloi Tamperetta - poliisit tunnetaan kaikkialla ja niistä väännetään moninaisia vitsejä, kaikki suomalaiset poliisit kasvatetaan Tampereella Hervannassa sijaitsevassa Poliisikoulussa. Ja Poliisikoululla on Poliisimuseo, vapaapääsy, ei tungosta oikeastaan ikinä. Oli äärettömän mielenkiintoista lukea poliisivoimien historiasta, tutustua ratkaistuihin ja ratkaisemattomiin rikoksiin ja niiden taustoihin, nähdä kalustoa ja leikkiä vihikoiraa eräänä sateisena päivänä viime kesänä. Poliisimuseossa on hyvin oivallettu se, ettei museossa tarvitse esitellä pelkästään vain historiaa ja taaksejäänyttä elämää, näyttelyitä voi rakentaa muutenkin. Enpä ole aikaisemmin osannut ajatella kuinka kauan poliiseita on Suomessa ollut, millaisessa asemassa poliisit ja nimismiehet ovat kylissään olleet, mitä vaaditaan poliisiksi pääsemiseen ja kuinka monilla eritavoilla koiria tänä päivänä hyödynnetään rikosten ehkäisemisessä ja ratkaisemisessa.
http://www.poliisimuseo.fi/
Jos perusmuseot on jo käyty, suosittelen Tampereella tylsempien päivien piristykseksi Poliisimuseon lisäksi lämpimästi Vakoilumuseota, Mediamuseota, Lenin -museota, Jääkiekkomuseota, Kenkämuseota, kivimuseota ja Muumimuseota ihan sen oman kiinnostuksen mukaan. Minä en nimittäin ainakaan tienny, että herrat Stalin ja Lenin tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Tampereen silloisella työväentalolla.
Kymmenistä erilaisista ja erikoistuneista ravintoloista puheenollen, yksi tamperelaisuuden ytimistä mustamakkaran ohella taitaa olla siivet ja "siipie syämine". Kysymys: "Siiville?", ei täällä liity millään tavalla lentämiseen tai toisten kylkiäisenä kulkemiseen, sillä tarkoitetaan rehellisesti ruokaa. Tampereella näitä siipipaikkoja on useampia, mutta kaupungin siipikuninkuudesta kilpailee kaksi ravintolaa, joilla molemmilla on oma vankkunut kannattajakuntansa: Siipiweikot Aleksanterinkadulla ja Hook Kehräsaaressa.
Oma maku määrää kumpi omaksi suosikiksi kokeiluiden myötä varmistuu, mutta kokeilla ehdottomasti kannattaa. Siipiweikoilta wingsit on kiva nopeasti hakea mukaan, Hookissa ne ehdottomasti pitää syödä paikan päällä - ravintola on todellinen elämys merirosvoaiheisine somistuksineen. Hookin kokemiseen pitää kuitenkin varata aikaa varsinkin viikonloppuisin, sillä ravintolaan tuntuu aina olevan jono. Jonottaminen johtuu suosioon nähden varsin vähäisestä asiakaspaikkojen määrästä, mutta vanha sananlaskuhan sanoo, että hyvää kannattaa odottaa. Hookin siipiä ihmiset tuntuvat olevan valmiita odottamaan ja niin olen miekin. Mutta kun pöytään asti on päässyt, ei tarvi enää odottaa, ristikkoperunat ja juomat on pöydässä alta aikayksikön, siivet voipaperilla vuoratussa muovikorissa seuraavat hetken kuluttua perässä. Hookissa ruokalistalla on muutakin kuin pelkkiä siipiä, sinne voi siis tulla vaikka koko porukka ei sotkuisesta sorminsyötävästä niin perustaisikaan. Siipiweikot taas tarjoaa pelkästään siipiä - se on Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen kanansiipiin ja tulisiin kastikkeisiin erikoistunut ravintola, jonka ansiosta siipiä on Tampereella syöty jo 17 vuotta.
http://www.hotwings.fi/
http://www.hookwings.com/
http://www.speakeasy.fi/
Koska maailmallakin syödään siipiä, jenkeissä erityisesti kun ne sieltä kerran lähtöisin ovat, otetaan tästä Tampere-päivästä mukaan kana ja hieman erilainen versio siitä. Välivinkki muuten: Jos haluaa siipiä mukaan vaikka mökkiviikonloppuun, niitä saa ostaa ainakin Siipiweikoilta valmistamattomina kanat erikseen ja kastike oman valinnan mukaisena tulisuusasteena erikseen. Jäiset kanat vaan sitten mökillä uuniin ja valmiisiin annoksiin Texas Pete -kastike päälle - testattu juttu ja todellakin toimii.
Jos perusmuseot on jo käyty, suosittelen Tampereella tylsempien päivien piristykseksi Poliisimuseon lisäksi lämpimästi Vakoilumuseota, Mediamuseota, Lenin -museota, Jääkiekkomuseota, Kenkämuseota, kivimuseota ja Muumimuseota ihan sen oman kiinnostuksen mukaan. Minä en nimittäin ainakaan tienny, että herrat Stalin ja Lenin tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa Tampereen silloisella työväentalolla.
Kymmenistä erilaisista ja erikoistuneista ravintoloista puheenollen, yksi tamperelaisuuden ytimistä mustamakkaran ohella taitaa olla siivet ja "siipie syämine". Kysymys: "Siiville?", ei täällä liity millään tavalla lentämiseen tai toisten kylkiäisenä kulkemiseen, sillä tarkoitetaan rehellisesti ruokaa. Tampereella näitä siipipaikkoja on useampia, mutta kaupungin siipikuninkuudesta kilpailee kaksi ravintolaa, joilla molemmilla on oma vankkunut kannattajakuntansa: Siipiweikot Aleksanterinkadulla ja Hook Kehräsaaressa.
Oma maku määrää kumpi omaksi suosikiksi kokeiluiden myötä varmistuu, mutta kokeilla ehdottomasti kannattaa. Siipiweikoilta wingsit on kiva nopeasti hakea mukaan, Hookissa ne ehdottomasti pitää syödä paikan päällä - ravintola on todellinen elämys merirosvoaiheisine somistuksineen. Hookin kokemiseen pitää kuitenkin varata aikaa varsinkin viikonloppuisin, sillä ravintolaan tuntuu aina olevan jono. Jonottaminen johtuu suosioon nähden varsin vähäisestä asiakaspaikkojen määrästä, mutta vanha sananlaskuhan sanoo, että hyvää kannattaa odottaa. Hookin siipiä ihmiset tuntuvat olevan valmiita odottamaan ja niin olen miekin. Mutta kun pöytään asti on päässyt, ei tarvi enää odottaa, ristikkoperunat ja juomat on pöydässä alta aikayksikön, siivet voipaperilla vuoratussa muovikorissa seuraavat hetken kuluttua perässä. Hookissa ruokalistalla on muutakin kuin pelkkiä siipiä, sinne voi siis tulla vaikka koko porukka ei sotkuisesta sorminsyötävästä niin perustaisikaan. Siipiweikot taas tarjoaa pelkästään siipiä - se on Suomen ja koko Euroopan ensimmäinen kanansiipiin ja tulisiin kastikkeisiin erikoistunut ravintola, jonka ansiosta siipiä on Tampereella syöty jo 17 vuotta.
http://www.hotwings.fi/
http://www.hookwings.com/
http://www.speakeasy.fi/
Koska maailmallakin syödään siipiä, jenkeissä erityisesti kun ne sieltä kerran lähtöisin ovat, otetaan tästä Tampere-päivästä mukaan kana ja hieman erilainen versio siitä. Välivinkki muuten: Jos haluaa siipiä mukaan vaikka mökkiviikonloppuun, niitä saa ostaa ainakin Siipiweikoilta valmistamattomina kanat erikseen ja kastike oman valinnan mukaisena tulisuusasteena erikseen. Jäiset kanat vaan sitten mökillä uuniin ja valmiisiin annoksiin Texas Pete -kastike päälle - testattu juttu ja todellakin toimii.
4 annosta:
4 kpl broilerin koipi-reisipaloja
1 dl emmental-juustoraastetta
1½ dl Cornflakes-muroja
1 valkosipulinkynsi
mustapippuria
chilijauhetta
- Murenna murot ja sekoita niihin silputtu valkosipulinkynsi ja juustoraaste ja jos haluat, niin mausta reilustikin mustapippurilla ja chilijauheella.
- Pese kanat ja asettele ne uunivuokaan, ripottele kuorrutusmuruseos siihen päälle ja paista komeutta noin 50 minuuttia 200'C. Jos pinta tuntuu tummuvan liiaksi, peitä vuoka esim. foliolla.
Valmismarinadi maistuu tosi vahvasti läpi tästä ruoasta, joten jos ei pidä mausta, kannattaa valita marinoimattomia koipi-reisipaloja ja marinoida ne itse haluamansalaisiksi.
Mie tykkäsin, piristävän erilainen suutuntuma kanaan, hauskan makuinen pinta kaiken lisäksi. Ei ihan KFC-tasoa, mutta ehdottomasti hyvä kuitenkin.
.bmp)
Kommentit
Lähetä kommentti