Aurinkoisista päivistä kaikki irti

Kesällä tulee enemmän liikuttua ja kuljettua ympäriinsä, katseltua lähiseutuja ja maisemia muutenkin, ajeltua pienempiä teitä ja tutkailtua taloja, pihoja ja ihmisiä niillä tarkemmin. Mutta mikä oikeastaan estää lähtemästä ajelulle myös talvipäivänä, ottamasta vähän omaa aikaa ja pistäytymästä kaupungin rajojen toiselle puolelle? Tampereen seudulla on paljon kivoja käyntikohteita kaupungin ulkopuolellakin, harmiksi aika moneen sellaiseen pääsemiseen kuitenkin tarvitsee omaa autoa. Ideaparkkiin tai Kauppakeskus Eloon pääsee kätevästi bussilla jos shoppailla haluaa, samoin pääsee bussilla helposti lähikaupunkien keskustoihinkin - Lempäälään, Kangasalle, Nokialle ja Ylöjärvelle - Nokialle ja Lempäälään myös junalla.

Esimerkiksi Nokian pieni keskusta on söpö, aavistuksen Reino-tossun tuoksuisesta keskustasta löytyy yllättävän monta kirpparia, pieni tunnelmallinen kirjakauppa ja muutaman muun kahvilan lisäksi piristävästi erilainen thaimaalainen kahvila. Tiimarikin on erilainen toisaalla, viime visiitillä tuli Nokialta ostettua kasapäin erilaisia pilkullisia, ruudullisia ja raidallisia lahjanauhoja, kun ne sattuivat olemaan tarjouksessa. Kaikkea muutakin jänskää on tarttunu pikkumatkoilta matkaan, kynttilänjalka Vapaavalinnasta muutamalla eurolla, servettejä poistokorista parilla kymmenellä sentillä, nappeja askarteluihin ja sen sellaista pientä ja piristävää. Hauskoja löytöjä vieraassa paikassa. Vanhoihin tyhjäksi jääneisiin osiin Nokian Renkaiden ja Nokian Kumitehtaiden punatiilisiä rakennuksia on syntynyt uutta liiketoimintaa, Keilaamo esimerkiksi on ihan hauska ajanviettopaikka kavereiden kanssa kokeiltuna eikä se niin kaukana Tampereesta oo, sieltäkin nimittäin saa siipiä. Lempäälästäkin löytyy nähtävää, Lempäälässä on oikea kanava, ihan aseman vieressä ihana käsityömyymälä Ratapuoti ja kokonainen museoraittikin kesäistä retkeä odottomassa.

Välttämättä aina ei tarvitse seikkailla kauas eikä minkään tietyn tarkoituksen takia, olen useinkin viettänyt hauskaa lauantaiaamupäivää hyppäämällä Keskustorilta johonkin TKL:n bussiin, matkustanut sen kyydissä reitin päätepysäkille, kääntynyt siellä ja tullut samaa reittiä takaisin. Katsellut ikkunasta ulos ja haaveillut, tullut tutuksi erilaisten kaupunginosien ja alueiden pikkupalasten kanssa. Jos matkalle on sattunut jotain mielenkiintoista, olen hypännyt pois bussin kyydistä, käynyt katsomassa sen tarkemmin ja palannut sitten seuraavalla vuorolla takaisin. Kipaissut vaikka kahvilla paikallisessa lähipubissa lukemassa lehdet ja suunnannu sen jälkeen takaisin keskustaan omille kulmille.

Lähiöistä löytyy joskus hauskoja pieniä kauppoja tai kahviloita, erilaista tunnelmaa kuin omilta kotinurkilta, Epilässä esimerkiksi, samoin Kaukajärvellä. Kaukajärveltä löysin toissa kesänä vahingossa Haiharan taidekeskuksen tällaisilla reissuillani. Toisissa kaupunginosissa voi tuntea itsensä turistiksi ja katsella ympärilleen avoimen uteliaana eritavalla kuin naapurustossaan. Perusprismat tai ruokakaupatkin tuntuu erilaisilta sellaisissa paikoissa joissa niissä ei normaalisti käy - Linnainmaan Prisma ja Lielahden tai Pirkkalan Cittari on ollu ihan jänskiä paikkoja tehdä ruokaostoksia kun tavallisesti olen käyny Kalevan Prismassa tai Turtolan Citymarketissa. Valikoima on erilainen ja tuotteiden sijoittelu toisenlainen, ihmiset erejä kuin mitä tavapäivinään ympärillä näkee. Vieraassa paikassa sitä on jotenkin aistit enemmän auki.

Kangasalla on yksi erityinen vierailukohde, yksi sellainen jonne bussilla ei pääse, sellainen jonne on mentävä omalla autolla talvisin tai sitten pyörällä kesäisin. Marjamäen Pajutila on maalaistalon pihapiiri keskellä peltoja ja pajuviljelmiä, suuri punainen kaksikerroksinen päärakennus kahden piharakennuksen ja kahden ulkorakennuksen kanssa. Jo parkkipaikalla tulijaa tervehtii upeat pajutyöt, Eiffel-torni ja dinosaurukset, portista pihaanjohtavalle kujalle astuttua myös kaikki viidakon eläimet ja täyskokoinen hevonenkin kärryineen - pajusta punottuna tietenkin. Pajutila on sisustajan unelmakeidas, kaikki rakennukset ovat täynnä toinen toistaan jännempiä juttuja kotiin ja puutarhaan, niin pajusta kuin kaikesta muustakin valmistettuna. Ensisilmäys vähän erilaiseen tuotevalikoimaan on vaalea ja maalaisromanttinen, mutta kyllä sieltä joukosta jokainen jotain oman näköistään löytää. Pajutilalla on myös ihana kahvila, jossa on aivan maailman parhaat muffinssit. Jättikokoiset suklaiset unelmat sekä vaaleat mansikkahillolla ja valkosuklaalla kuorrutetut herkkujenhetkien kuningattaret, joita kuulemma miehetkin keskenään moottoripyöräilevät kesäisin maistelemaan.

http://www.marjamaenpajutila.fi/

Nautitaan keväisen lauantain kunniaksi minimuffineita Marjamäen Pajutilan ollessa kevättauolla, jätetään jättiläiset kesään ja juhlaan: 

SUKLAAMURUMUFFINIT

20 normikokoista muffinia:

3 ½ dl vehnäjauhoja
1 ½ dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
3 tl leivinjauhetta
100 g rouhittua tummaa suklaata
1 dl voisulaa
2 munaa
2 dl maitoa

Sekoita ensin keskenään kuiva-aineet ja suklaarouhe ja vatkaa erillisessä kupissa keskenään voisula ja munat kuohkeaksi seokseksi. Lisää tähän seokseen maito.
Nostele kuivat aineet muna-voi-maitoseokseen ja sekoita taikina tasaiseksi. Jaa sitten taikina paperisiin muffinivuokiin, niin että ne juuri ja juuri täyttyvät. Paista 175'C noin 15-20 minuuttia. Anna muffinien jäähtyä ja koristele sen jälkeen haluamallasi tavalla.

Hih, mun ensimmäinen muffinikoristelusetti ei onnistunu ihan niin kuin Strömsössä, mutta hassunsöpöstä ulkonäöstään huolimatta suklaamuruset oli aivan äärettömän hyviä! Yks oli pakko maista heti, seuraavat saivat odottaa rennon ja rauhallisen lauantaiaamun kahvia.