Vanha kattohuopatehdas tai oikeastaan se, mitä siitä on enää jäljellä

Viime viikonloppuna juhlittiin yhtä Tampereen kaupungin suurta historia- ja kulttuuritekoa, kun Näsilinnana tunnettu Peter von Nottbeckin rakennuttama Villa Milavida avattiin ravintola- ja kahvilakäyttöön viimeisen päälle remontoituna. Juhlavalaistuksessaan lumivalkoisena hohtanutta rakennusta katsellessani muistin Santalahden vanhat tehtaat, ne pahasti ränsistyneet punatiiliset, sotketut ja rikotut, joiden arvoa kaupungin teollisuushistoriassa ei tässä päivässä juurikaan enää voi nähdä.

Poriin ja pohjoiseen Tampereelta kulkevien junien ikkunasta kirkuvan värikkäänä näkyvä radan vieressä sijaitseva Santalahden vanha kattohuopatehdas on monikerroksinen rakennus. Monikerroksinen paitsi kirjaimellisesti, myös kuvainnollisesti, sillä 1800-luvun lopussa Pohjois-Pirkkalan kunnan (nykyisen Nokian) alueeseen kuuluneella paikalla on ollut kattohuopatehdas jo vuonna 1885. Tuon vanhan tehtaan päälle rakennettiin 1940-luvun alussa ja sodan jälkeen 50-luvulla uusi kattohuopatehdas, osia vanhasta tehtaasta ja sen kellaritiloista on säilynyt päälle rakennetun punatiilisen tehtaan sisässä. K. B. Saarelan Asfalteeraus-, kattamis- ja rautabetoniliikkeen nimelläkin toimineen Tampereen Kattohuopatehtaan pihaan on 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu vielä kaksi lisäosaa varastorakennuksiksi. Pihapiirissä sijainnut portinvartijan 1910-luvulta peräisin ollut puinen talo on enää kasa lautaa ja rakennusjätettä tulipalon jäljiltä. Milloin tuo puurakennus paloi, siitä en löydä mainintaa, mutta löytämieni alueen uusiokäyttösuunnitelmien mukaan se oli pystyssä ainakin vielä vuonna 2009.

Tasakattoisuuden, räystäiden puutteen ja kunnossapidon laiminlyönnin takia kattohuopatehtaan seinään laitetut varoitukset putoilevista tiilistä eivät niinkään minua pelottaneet, mutta rakennuksen katolta tiiliä ja muuta romua alas viereisen rakennuksen ikkunoihin ja junaradalle viskova poikaporukka sen sijaan pelotti. Kun kertaalleen olin pyytänyt heitä odottamaan sen aikaa, että pääsen turvallisesti kulkemaan heidän ohitseen saamatta yritykselleni kuitenkaan tarpeeksi tilaa tai aikaa, päätin jatkaa kuvausmatkaani muualla. Sisään hylättyyn tehtaaseen en yksin halunnut mennä, enkä oikeastaan tiedä mitä sieltä olisin edes nähtäväkseni löytänyt. Merkit vanhasta ajasta kattohuopatehtaassa on vanhan tulitikkutehtaan ja sen tiloissa sittemmin toimineen autoliikeen tapaan hävitetty jo vuosia sitten, menneen teollisuushistorian tilalla tehdassaleissa ja varastoissa on pelkkää roskaa ja romua.

K.B. Saarelan kattohuopatehtaita on isältään rakennusopin saanneen Kunnari Bernard Saarelan omistaman Santalahden tehtaan lisäksi ollut Tampereella aikanaan ainakin Messukylässä. Messukylän tehtaan Saarela perusti yhdessä laastia valmistaneen isänsä kanssa vuonna 1910 ja osti Santalahden tehtaan omistukseensa vuonna 1925. Uudistetuilla koneilla Saarela valmisti Santalahdessa bitumi- ja tervahuopaa yhteensä yli 1 000 rullaa kahdeksan tuntisen työpäivän aikana. Vuonna 1914 perustettujen lautatarhan ja höyläämön ansiosta Saarela hallitsi vuosikymmenten ajan Tampereen rakennustarvikekauppaa. Saarelan tehtaiden tuotteet olivat tunnettuja ja arvostettuja hyvän laatunsa ansiosta, Saarelan laasti kannattelee edelleenkin isoa osaa Tampereen vanhoista tiilirakennuksista. Santalahden Kattohuopatehtaan toiminta loppui vuonna 1976 sattuneeseen tulipaloon, sen jälkeen se on saanut ränsistyä rauhassa. K.B. Saarela Oy loppuine tehtaineen lopetti toimintansa vuonna 1986.

Uudistuvasta kaupunkiympäristöstä eristyksiin jääneen vanhan kattohuopatehtaan säilyttämiseksi on suunniteltu milloin ylikulkusiltaa Pispalan puolelle, millon taidepajakeskusta, mutta viimeisimmän tiedon mukaan rakennus taitaa huonon kuntonsa vuoksi valitettavasti olla purettavien kohteiden listalla. Tällaisenaan en minäkään löydä siitä tamperelaista punatiilistä tehdasrakennusten historiallista arvoa tai kovin montaa mahdollisuutta entisöidä sitä enää miksikään. Mutta hyvänä ja lämminsydämisenä johtajana pidetyn Kunnari Saarelan nimi osana kaupungin teollisuushistoriaa olisi hyvä muistaa vaikkei hänen yksinkertainen ja kattohuopatehtaansa kaunein kaikista olekaan.