maanantai 6. huhtikuuta 2015

Oranssi on kevään väri

Aikaisemmin olen pitänyt oranssia syksyn värinä, maanläheisenä, ruskanhehkuisena, vähän ruostuneena. Jo toisena keväänä peräkkäin bongaan oranssin kuitenkin keväästä jääkiekkohuuman ollessa kiihkeimmillään kaupungissa, jossa suomalainen jääkiekkoilu on syntynyt. Oranssiraitaisia paitoja, oransseja kaulahuiveja, oransseja kenkiä ja oransseja olkalaukkuja, oransseja hiuspinnejä ja pipontupsuja. Väriä voi tunnustaa hillityn tyylikkäästi, koko naamaansa ei tarvitse maalata, tukkaansa värjätä räikeästi tai pitää jättikokoisia pelipaitoja päällään yötä päivää. Hakametsän hallin käytävillä hauskoja ja kekseliäitä kannustustapoja bongailee ihan ilokseen. Kiekkofanitus ei ole vain äijähommaa, yllättävän suurin määrin kannattajissa on myös naisia. Kiekko on koko kaupungin juttu.




 

Koska toinen tamperelaisjoukkue, se vihreä, putosi kisasta tämän kevään osalta jo aiemmin, voi oranssista puhua avoimesti. Varsinkin, kun tiukan paikan tullen voi nojata siihen tosi seikkaan, että on muualta Tampereelle muuttanut ja ihan turistina silmiään pyöritellen aikanaan ihmetellyt sitä välillä ei-niin-leikkimielistä kahtia jakoa, jossa toinen osa kaupunkilaisista on viher- ja toinen oranssivärisokeita. Pitkäperjantaina 7 000 ihmistä kannusti omaa joukkuettaan vihreiden ja oranssien yhteisessä kotihallista, pudotuspeliottelu oli huhun mukaan loppuunmyyty. Kuinkahan suuri halli olisi tarpeeksi iso siihen, että kaikki halukkaat yhtä aikaa pääsisivät kannustamaan omiaan, jos lippujen hinnat eivät rajoittaisi kenenkään innostusta? Tapparan virallisilla Facebook-sivuilla on yli 42 000 tykkääjää. Täpötäyden hallin pelit lienevät kuitenkin harvassa, vastustusta junaradan päälle suunnitellun 11 000 katsojan suurhallin rakentamiselle riittää vielä. Vaikka Tampere kuinka kiekkokaupunki onkin.



Oikeita oransseja fanituotteita saa paitsi jäähallin Tappara-kaupasta peli-iltoina, myös lähes kaikkien urheiluliikkeiden ja tavaratalojen valikoimasta. Netistäkin oranssia saa tilattua kaiken ikäisille, niin helppoa fanittaminen ja oman värin tunnustaminen nykyisin on. Pienelle miehelle on tärkeää saada Tapparan T-paita päiväkotiin playoffs-kaudella, jo alle kouluikäiset pojat tietävät kuka on Juha Metsola, kuka Olli Palola ja kuka Pekka Jormakka, oman joukkueen suuret sankarit Ville Nieminen kun vaihtoi viime kesänä väriä. Joukkueen vaihdoksesta huolimatta Nieminen on sankari Tampereella vastustajan pelaajanakin, eikä silläkään oikeastaan ole väliä, että Metsola on aloittanut liigauransa Ilveksessä, Jormakka JYPissä ja Palola Lukossa.




Popcornin tuoksu, täysillä hallin tunnelmassa mukana elävät isot miehet ja naiset sekä pikkufanit, jotka kannustavat omiaan huutamalla Fan Clubin mukana. Kaikkien vähänkään oranssiin vivahtavien tai muuten uteliaiden pitäisi saada kokea se tunnelma, joka intensiivisessä kiekko-ottelussa on. Tämä teksti on omistettu sinulle, Herra K. Sattuisikohan niin mukavasti, että me saisimme tänä vuonna viime kevään toisinnon, finaaliparin, jossa oranssia tamperelaista vastassa olisi musta-keltainen joukkue Oulusta? Tiedoksenne, että alla olevan kuvan kaulaliina on Herra K:n omaisuutta, hän sai sen lahjaksi pohjoisesta vuosi sitten kun liian aikaisin nuolaistuaan oli ensin pyyhkinyt Tappara-logoisen autonsa ikkunan minun Kärppä-sukillani. Sukkapyykillä maansa myynyt Herra K istui ansionsa mukaisesti voittajajoukkueen fanihuivi kaulassaan. Perheen pienempi Tappara-mies pesee hampaansa iltaisin ylpeänä Kärppä-harjallaan, sillä siinä iässä tärkeintä on jääkiekko ja reilu peli. Reilun pelin jälkeen aikuiset voivat sivistyneesti nauttia lasin viiniä.


Tapparalla on tänä vuonna juhlavuosi, TBK -nimisenä taipaleensa 30-luvulla aloittaneen joukkueen nimi vaihdettiin 60 vuotta sitten Tampereen Tapparaksi. 60-vuotisjuhlan kunniaksi soisi, että oranssinen karnevaalitunnelma omien kannattamisessa jatkuisi mahdollisimman pitkälle kevääseen vaikka musta-keltaiset voiton viime metreillä sitten veisivätkin. Vai olisiko jo Tapparan vuoro voittaa kahdentoista vuoden odotuksen jälkeen? Hmm... Alkaako tamperelaisuuteni pikkuhiljaa ajaa ikuiseksi vannomani oululaisuuden ohi? Appelsiinit, mandariinit ja porkkanat ovatkin maistuneet viime aikoina vähän liian hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti