tiistai 14. huhtikuuta 2015

Ravintola von Nottbeck ja Café Milavida - makunautintoja kaupungin komeimmalla paikalla tästä viikosta eteenpäin

Viime viikonloppu oli Tampereella yhtä juhlahumua, oli teatteriensi-iltaa, uuden baarin avajaisia, stand up-komiikkaa ja sitten Näsilinna. Avaijaishulinaan en normaalisti kaipaa, meistä Herra K:n kanssa kumpikaan ei viihdy väentungoksessa, mutta Näsilinna sai tekemään poikkeuksen ja poistumaan yhdeksi illaksi mukavuusalueelta. Juhlapuvun veti päälle mielellään, kun tiesi pääsevänsä arvostamaansa paikkaan kuulemaan lisää tarinoita kaupungin komeimman rakennuksen historiasta ja varsinkin tulevaisuudesta. Kiitos siis kutsusta, Koskiravintoloiden väki.



Juhlavalaistukseen puettu lumivalkoinen Villa Milavida näytti illan hämärtyessä morsiamelta, rauhallinen pianomusiikki sopi sen ruudullisille marmorikäytävälle paremmin kuin hyvin. Kutsuvieraiden saapuessa paikalle musiikkiin sekoittui puheensorinaa, maljojen kilinää, iloista naurua ja vaihdettuja sanoja ohikulkevien juhlijoiden kanssa. Korkea aula täyttyi ympärilleen uteliaina silmäilevistä ihmisistä. Yrittäjiä, kulttuurivaikuttajia, ravintoloitsijoita, kansanedustajaehdokkaita ja sitten bloggari ja Herra K.

Yhden tuon illan mielenkiintoisimmista keskusteluista kävimme Näsilinnaan perjantaina 17.4. klo 17 avattavan ravintola von Nottbeckin keittiömestari Silvia Castañon kanssa. Hyvän ruoan rakastajana paloin halusta saada tietää jotain ravintolan ruokalistasta, sitä kun ei missään ole vielä julkaistu, joten mestarin kysymyksistäni ilahtunut hymy ja innostunut esittely olivat enemmän kuin tuhat jänistä tiedon janooni. Le Cordon Bleussa Pariisissa opiskellut Silvia näytti muutamia taideteosmaisen kauniita annoskuvia puhelimestaan, kertoi hyvistä raaka-aineista valmistetuista klassisista ranskalaiskeittiön annoksista, sisäfilepihvistä, savulohitartarista ja hummerista, johon Herra K jäi ajatuksissaan kiinni. Pietarista Suomeen 1830-luvulla tulleiden Nottbeckien hengen mukaisesti ravintolan á la cartelta löytyy myös venäläiset vaikutteet tämän päivän kulinaristisiksi nautinnoiksi tuunattuna. Avajaisviikon jälkeen ravintola von Nottbeck on avoinna keskiviikkoisin ja torstaisin klo 17-22, perjantaisin ja lauantaisin klo 16-24 ja sunnuntaisin tarjoillaan brunssi klo 12-16. Maanantait ja tiistait ravintola on suljettu. Pöytävaraus von Nottbeckiin kannattaa tehdä etukäteen, sillä huhun mukaan esimerkiksi vappubrunssi on jo nyt täyteen bookattu.

Sekä keittiömestarin että linnanrouva Hanna Mäkelän puheissa ravintolan hintatason on tarkoitus olla sellainen, että myös yksityishenkilöillä on halu käydä syömässä Näsilinnassa. Hinnastoa tarkemmin udellessani, linnanrouva pohti alkupalojen asettuvan 10-15 euron väliin, pääruokien olevan 25 eurosta ylöspäin ja jälkiruokien liikkuvan kympin tuntumassa. Kesällä ravintolan terassille tulee erillinen rennompi lista ja yksityistilaisuuksiin, joita Näsilinnassa on mahdollista järjestää, catering rakennetaan menu-perusteisesti. Varsinaista pukukoodia ei ravintolaan ole, mutta molemmat naiset naurahtavat stereotypialleni ilman paitaa läpsysandaaleissaan ravintolaan saapuvasta kesäturistista. Toiveena on siisti ja hieman juhlavampi pukeutuminen rakennuksen historian ja ravintolan arvon huomioon ottaen.




Toinen juhlaillan mielenkiintoisista keskusteluista käytiin linnanvouti Jari Huhtalan kanssa. Linnanvouti tiesi tarinoita Näsilinnasta, osasi osoittaa meille linnan seinissä lisää menneisyyden merkkejä jo aikaisemmin tuntemiemme jälkien lisäksi. Luodinkolot aulan graniittipylväissä vaativat kosketusta ja hetken hiljaisuutta. Yksi jäljistä on otsani korkeudella, mitä lie siinä kohtaa keväällä 1918 tapahtunut, mitä olleet ne sanat tai ajatukset, jotka siinä hetkessä ovat viimeisiksi jääneet... Linnanvouti kertoi myös kummituksista, joita Näsilinnassa on useita. Kukaan linnan uusista ihmisistä ei niitä vielä ole nähnyt eikä niistä merkkejä toistaiseksi kuullut, mutta tarinat kertovat askeleiden kaikuvan alakerran käytävässä ja yläkerran saleissa, ja ovien aukeilevan yleisöltä suljetusta kolmannessa kerroksessa. Olisiko siellä taidemaalausta 1800-luvun lopulla harrastanut rouva Olga von Nottbeck ateljeessaan, johon ei eläessään ehtinyt? Tai joku vuonna 1918 linnaan tiensä päättäneistä punaisista, valkoisista tai siviileistä suorittamassa kesken jääneitä askareitaan.


 


Café Milavidasta vastaava ravintolapäällikkö Tiia Mäkinen hymyilee kuulemilleni tarinoille, hän uskoo linnan kummitusten ja sinne menneisyydestä jääneiden henkien olevan ystävällisiä hyville ihmisille. Kuolleita enemmän Tiia välittää elävistä, menneitä mielummin puhuu tulevasta, siitä, että uusi komea leivoskahvila avaa ovensa yleisölle huomenna keskiviikkona 15.4. klo 12 ja palvelee asiakkaita siitä eteenpäin aina keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-16 kahvin, pienten suolaisten tarjottavien, kauniiden leivosten sekä virvoitusjuomien ja viinien parissa. Näsijärvelle päin aukeavalle, yhdelle kaupungin upeimmista näköaloista varustetulle kesäterassille ovat tervetulleita myös perheen pienimmät, sen päättelin kahvilan tiskiin kutsuvasti esille asetetuista eläinhahmoisista pillimehuista.



Finlayson museoineen ja gallerioineen, alhaalla kosken rannassa sijaitseva Mältinrannan taidekeskus, Tallipiha ja ylhäällä Näsilinnan vieressä sijaitseva Tiitiäisen satupuisto ovat oivallinen käyntikohde kokoperheen vapaapäivää ajatellen. Kun Näsilinnan yläkertaan vielä aukeaa oma museonsa kesäkuun puolivälissä, on kierros täydellinen. Nottbeckien perheestä näköisnukkeineen kertovaan pysyvään näyttelyyn sekä muihin yläkerran saleihin tuleviin vaihtuviin näyttelyihin saa lipun ostaa alakerran kahvilasta suunnitelmien mukaan 7 eurolla.

On aika unohtaa surumielisyys, Kuru-laivan uppoaminen Näsijärvellä vuonna 1929, vuoden 1918 kauheudet ja Nottbeckien tarinan traagisuus ja aloittaa kauniin linnan uusi aika, historiaa kunnioittavasti sen upeudesta iloiten.

6 kommenttia:

  1. Kiitos ihanasta postauksesta! Tämä täytyy kokea aivan ehdottomasti! Olin Näsilinnassa töissä vielä niihin aikoihin kun se suljettiin. Ja koin itse kummituksen, samoin kuin pari työtoveriakin, molemmat eri aikoina (ja yksin talossa). Mutta eivät ole ilkeitä. Minulla ainakin oli turvallinen olo aina siellä. :)

    VastaaPoista
  2. Mahtavaa. Ja kiitos satupuisto-vinkkauksesta!

    VastaaPoista
  3. Hei Ladyt,

    kiitos kiitoksista, innostukseni ja ihastukseni vihdoinkin avautuneesta Näsilinnasta ilmeisesti välittyy lukijoille saakka. Linna ehdottomasti täytyy kokea, pienenväen kanssa Näsinkalliolle kiivetessä tuo linnan pihaankin näkyvä Tiitiäisen leikkipuisto on ehdoton kesäpäiväkohde myös.

    Thilda: Oh, olet saanut olla töissä Näsilinnassa ja kokea sen tarinat itse! Muistat siis savupirtin ja muita museohuoneita, joista ihmiset Tampereella puhuvat :)

    Aurinkoista aamua,
    Eeva-Maria

    VastaaPoista
  4. Niin muistan! Olin itse enimmäkseen töissä siinä savutuvan puoleisen päädyn yläkerrassa, piikarappuja kolmanteen kerrokseen keittiöpäädystä (siis siihen aikaan). Yksi kaunempia muistoja tuolta ajalta on kun seisoin soikean ikkunan luona (ihan katonrajassa) katsellen Näsijärvelle ja sitten alkoi hiljalleen sataa lunta. Isoja leijuvia hiutaleita koko Näsinselän laajuudelta! Silloin taisin viimeistään rakastua Tampereeseen. :)

    VastaaPoista
  5. Joo-o, ylihinnoiteltuja piperryksiä tuon espanjalaisämmän toimesta, jumalattomat hinnat karkoitti ne viimeisetkin asiakkaat, joten prikulleen kuten ennen remonttia, Näsilinna on jälleen suurimman osan ajasta suljettuna! On se niin jännää, kun joka hemmetin tyhjään tilaan tässä kaupungissa pitää pykätä ravintola vaikka Näsilinnan tasoiseen tilaan olisi saanut huomattavasti kannattavampaa ja asiallisempaa toimintaa, kuten sen ehdotetun taidenäyttelypaikan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei Anonyymi! Ymmärrän pettymyksesi. Onneksi nyt kesällä museo ja kahvila terasseineen ovat kaupunkilaisille avoinna tiistaista sunnuntaihin. On kyllä harmi kun ravintola ei saanut tuulta alleen kaupunkilaisten kantapaikkana...

      Poista