tiistai 11. heinäkuuta 2017

Katutaidetta työmatkan varrella

Aurinkoinen maanantaiaamu, ensimmäinen työaamu loman jälkeen. Kävelen silmiäni siristellen sisään työpaikalleni johtavasta portista ajatuksissani aamukahvi. Iso tuoksuva kupillinen todelliseen tarpeeseen. Maanantai. En ole työmoodissa vielä, en aivan virkuimmillani. Huomioni kiinnittyy parkkitalon seinään kiinnitettyyn suureen kankaaseen ja siinä olevaan kuvaan. Pysähdyn ja jään katselemaan kuvaa hetkeksi. Kuva vangitsee, imee mukaansa. Tuntuu kuin katselisin Marko Vuokolan teoksen ikkunasta sen takana aukeavaa maisemaa. Aika pysähtyy. Ei minulla olekaan mihinkään niin kiire, ajattelen, kaikki muut kun ovat vielä lomalla.




Muistan viime vuodesta, että kesän ajaksi Finlaysonin alueen valtaa kansainvälinen taidetapahtuma. Ohitan työpaikkani oven ja sujahdan sisään Väinö Linnan aukiolle vievästä porttikongista. Sisäpiha on aikaisin aamulla vielä hiljainen ja autio, vain jättimäinen, värikäs peltilehmä kurkottaa kaulaansa minua kohti ja tervehtii laitumelleen eksynyttä. Katselen vasikkaa hetken, tavoitan kesäisen laitumen tunnelman sen asennosta eri autojen osia eläimen rungosta eritellessäni. Mitä se tekee, ammuu? Tavoittelee aamumaitoa äitinsä utareista? Miina Äkkijyrkkä taitaa olla ainoa, joka tietää.






Käännän katseeni ja lähestyn TR5:n oven päällä olevaa rautalankaa ja siihen ripustettuja jalkapallopaitoja. Riiko Sakkinen, Euroopan rautainen puolustuslinja, luen seinästä ja hymähdän. Nerokasta leikkiä politiikalla ja urheilulla, menneisyydellä, nykyisyydellä, vakavuudella ja huumorilla. Aukiolta kohti tamperelaista lempinurkkaani lähtevä kuja on maalattu keltaisella ja valkoisella, se kutsuu jatkamaan eteenpäin. Finlaysonin Coronna -kuosi. Ja kulman takana Finlaysonin Visa -kuosi. Ja seuraavan kulman takana Finlaysonin Aalto -kuosi, joka sini-valko-sinisenä valuu kuin virtaava vesi pitkin sisäpihaa, mäkeä alas räsymaton ja Finlaysonin Elefantit -kuosin luo.








Äitikirahvi ja vauvakirahvi Lasten kulttuurikeskus Rullan edustalla, aivan kuin minä ja Runotyttö, hymyilen. Niiden perään runoja ja kuvioita Ville Färsaarten ja Anna Elina Isoaron nimetön teos. "Olet toivomuskaivo. Pajatso. Kolikon kimpoilua vailla". Herra K, toivomuskaivoni. Ei pajatso, pajatso on liian arvaamaton, aivan liian poukkoileva ja hankala. Katselen lauseita ja mietin niiden merkityksiä omassa elämässäni. Kierros on kierretty. Finlayson Art Arean varsinaiset näyttelytilat TR1:ssä, TR2:ssa, TR4:ssa ja TR5:ssa ovat maanantaisin suljetut, mutta katutaidetta oli onneksi tarjolla yllin kyllin maanantaiaamun aikaiselle linnulle.
 


Jatkan kulkuani keveentynein askelin. Ei sitä turhaan sanota, että taidetta säännöllisesti ihailemassa käyvät ihmiset voivat paremmin. Kun viisitoista minuuttia alkuperäistä suunnitelmaani myöhemmin suuntaan kulkuni työpaikan ovesta sisään, olen aivan eri vireessä kuin ennen yllätyksenä tullutta taidekierrostani. Olisinpa hakenut sen kahvin mukaan, se oli ainoa osa, joka täydellisestä aamusta jäi puuttumaan. Se ja Herra K, tuli ikävä, vaikka vasta nousin aamulla hänen vierestään töihin. Herra K olisi pitänyt kierroksesta myös. Siperian Pala Cafessa erikoiskahvit ovat aamulla kaikeksi hyväksi puoleen hintaan.  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti