Pimeän vuodenajan kaupunkitaidetta kauneimmillaan

Pitkän ja raskaan maanantai-iltapäivän pimeydessä kävelin töiden jälkeen postia kohti kokolailla väsyneenä, kun katseeni kiinnittyi kauppahallin viereiseen Sokoksen seinään: Valojen ja varjojen leikistä erotin ponnaripäisen tytön, joka istui puun oksalla korkealla talon seinässä. Pydähdyin, seinästä oli pakko ottaa kuva. Kun jatkoin matkaani, kiinnittyi katseeni seuraavassa risteyksessä oransseihin kiehkuroihin punatiilitalon seinässä. Kiehkurat olivat uusia, eivät ne siinä aiemmin ole olleet. Postilta kirjastoa kohti matkaa jatkaessani ja seuraavaa katua alaspäin katsoessani sulkelsin valoteoksen mukana keltaisen valon siivilöimään metsään. Mitä ihmettä? Erilaista upeaa taidetta pitkin katuja minun kotimatkallani tavallisena pimeänä maanantaina?

Kotiin päästyä asiaa oli pakko hieman Googlata, olin selvästi missannut jotain tärkeää. Valoviikkojen tämän vuotiseen tarjontaan kuuluva Valogalleria käsittää kokonaisuudessaan 35 valotaideteosta, jotka on heijastettu erilaisin tekniikoin Tampereen keskustan tyhjiin seinäpintoihin. Mahtavaa! Aivan ihastuttava idea! Täydellinen piristys tähän kaikkein pimeimpään vuodenaikaan varsinkin juuri tällaisena vuonna, kun maassa ei ole yhtään lunta valoa heijastamassa. Gallerian valoteokset esittelevät valoa sen erilaisissa ilmenemismuodoissa, kuusi teosta on tamperelaisten sarjakuvataiteilijoiden luomia.
 

Onnittelut Valogallerian ideoille ja toteuttajille, seinäteokset ovat loistavalla tavalla uudenlainen juttu perinteisiin valoviikkoihin. Tulostin itselleni Valogallerian kartan ja kierrän sunnuntaihin 11.1. mennessä katsomassa kaikki loputkin teokset. Kenties reissullani löydän jotain muutakin uutta, uuden kahvilan tai uuden pienen putiikin jossain. Ja jos jotain uutta, niin jotain vanhaa myös: Hämeenkadulle ja Kauppakadulle ripustetut perinteiset valokuviot ovat tänä vuonna esillä viimeistä kertaa, joten ne pitää katsoa oikein kunnolla - niitä tulee kyllä ikävä.