Joulun helmi

Kun lunta ei vaan kuulu ja ulkona on pimeää ja märkää, sitä takertuu pieniin palasiin jouluista lämpöä. Vaalii lapsuusmuistoja, käpertyy kotona sohvan nurkkaan, haluaa katsoa ihania elokuvia ja lukea mukavia tarinoita, sytyttelee työhuoneenkin ikkunalaudalle ja pöydille kynttilöitä oikeanlaisen tunnelman ylläpitämiseksi. Suurten tavaratalojen satumaiset jouluikkunat ihanine hahmoineen ja keskustan Joulutori erilaisine tuoksuineen saavat ihmisen onneksi hymyilemään työmatkallaan. Jouluisten kukka-asetelmien tekeminen, joulukorttien askarteleminen ja pienten salaisten asioiden toimittaminen kaupungilla piristävät mieltä. Hämeenkadun jouluvalojen alla on ihmisen hyvä kävellä, olo on jouluinen, säästä silloin viis. Kauhulla kuitenkin jo ajattelen ensi vuotta ja sitä, ettei perinteisiä jouluvaloja tulevissa talvissa enää ole. Ei, ei saa viedä tärkeää pilkahdusta tässä synkässä mustuudessa, ei ei ei!

Mustana ja lumettomana joulunalusaikana perinteiset asiat ovat arvossaan. Punanuttuisten tonttujen nauhat, valkosiipiset enkelit, kyntteliköt ja joulun tähdet... Yksi mukavimmista kahvittelupaikoista juuri siinä oikeassa vanhanaikaisessa mielessä on museokorttelissa sijaitseva Amurin Helmi. Vaikka työläismuseo ei talvisaikaan ole auki, on kahvila ehdottomasti käymisen arvoinen. Aidossa vanhanajan ympäristössä aika pysähtyy. Rukiiset sienipiiraat, tillioksalla koristellut lohileivät, rievä, rustiikkinen pannari, voisilmäpullat ja rahkataikinaan leivotut joulutortut ovat sellaista herkkua, jota ei juuri muualta kahvin kaveriksi saa.

Amurin Helmessä on monta eri huonetta ja huoneiden pöydissä kanta-asiakkaansa, lähitalojen päiväkahvittelijat, nuoret ja vanhat. He tietävät mitä haluavat, ovat kahvilassa kuin kotonaan laskun maksuineen, lottokuponkien tarkistuksineen ja koulutehtävineen. Ja sitten siellä on meitä vierailijoita, uteliaita tulokkaita, jotka katselevat ympärilleen ja ihastelevat kaikkea näkemäänsä jo ennen kuin ovat ehtineet ovelta sisään astua. Kun kaikkea ei yhdellä kahvilla käynnillä maistaa, on lohdullista tietää, että tarjottavia voi ostaa kahvilasta myös kotiin. Kaneliässiä pienessä pahvirasiassa ei monesta paikasta voi ostaa. Lapsuuden ystäväni asuu Amurin Helmen naapurissa, hakee sieltä leivän ruokapöytään ja vie viikonloppuisin kahvilaan koko perheensä.

Jokaisena viikonpäivänä aamuvarhaisesta iltapäivä viiteen auki olevaan Amurin Helmeen voi mennä kahville yksinkin, perinteisessä pirttimäisyydessään se on paikka, jossa ei tarvitse olla erityistä seuraa. Kahvilan aamupala on tunnettu läpi koko kaupungin, itsellä se puuroineen ja leipineen vielä on kokematta. Ehkäpä aloitan seuraavan vuoteni sillä, kello seitsemän, heti ensimmäisenä arkipäivänä.