Happiness is a cup of really good coffee and a book

Vaikka en usko perjantain 13.päivä epäonneen tai tien yli juokseviin mustiin kissoihin, olen taipuvainen uskomaan monenlaisiin pieniin, hyvää lupaaviin merkkeihin, joita tavallisissa päivissä vastaan saattaa tulla. Paitsi Uuden Vuoden tinasta saamaani sulkakynään, uskon myös pakkasen jo tultua yhä kukkiviin piharuusuihin, ikkunalaudalla haarautuneeseen rahapuuhun ja radiosta oikeassa tilanteessa sopivasti tulevan kappaleen sanoituksiin. Juup, aika hassuahan se on, mutta oikeastaan se on vain hauskaa. Pienillä pöljillä jutuilla saa helposti hymyn läheistensä huulille.

Viimeisin tällainen merkki tuli eilen, kun odottelin Herra K:ta töistä pääseväksi ja kävin odotellessani Työväenmuseo Werstaan kaupassa. Myynnissä oli tiskirättejä, sellaisia, joihin on painettu erilaisia kuvia ja ajatelmia, niitä olen ostanut lahjoiksi ja niitä on meillä kotonakin ollut jo monen monta erilaista putkeen. Yksi tekstirätti kiinnitti huomioni ja niinpä minä enempää ajattelematta ostin sen. Happiness is a cup of coffee and a really good book - sen todellakin tiedän, olen ehdottomasti samaa mieltä uuden luutuni kanssa. Mutta sitä en tiennyt, että juuri tämä päivä toisi minulle kupillisen erityisen hyvää kahvia. Luutusta ja sen tekstistä täysin tietämätön Herra K ilmoitti autolle tultuaan hymyillen, että kun meillä ei nyt mihinkään enää ollut kiire, olisi tänään hyvä hetki piipahtaa kahvipaahtimolla ostoksilla.

Käännyttäessä Vaasan tieltä Teivon yrityspuistoon päin Ylöjärven rajalla, tunnistaa nenä auton sisälläkin ilmassa leijailevan kahvin hennon tuoksun. Pysäköitäessä tavalliselta teollisuushallilta näyttävän rakennuksen pihaan, tuoksu voimistuu, vahvasta paahtoaromista tietää, että ollaan tultu oikeaan paikkaan. Mokkamestareiden soikeakyltti hallin seinässä olevan pienen oven päällä vahvistaa asian.

Olen aina ajatellut, tai ennemminkin ollut ajattelematta ja vain jotenkin olettanut, että kahvitehtaat sijaitsevat trooppisissa maissa, siellä kaukana lämpimässä missä kahvipavutkin kasvavat. Paitsi sitten se yksi P:llä alkava paahtimo Helsingissä, se jonka liukuhihnalta tulee tunteella ja tinkimättömällä ammattitaidolla valmistettu suomalainen kahvi. Mutta olen olettanut väärin: Meillä on oma kahvipaahtimo ihan Tampereellakin. Ja kahvin paahto, jauhaminen ja pakkaaminen, se on kaikki käsityötä. Ja kahvipavut ovat oikeasti vihreitä, ruskea väri papuihin tulee vasta paahdettaessa.

Pienestä ovesta Kuukuja 8:ssa sijaitsevaan peltisen harmaaseen teollisuushalliin sisään astuvalle aukeaa aivan uusi maailma. Pimeästä iltapäivästä tulijaa on vastassa lämmin valo, ystävälliset ihmiset, huumaava kahvin tuoksu, ja iloinen hyörinä ja pyörinä kahvinkäsittelyn ympärillä. Myymälänurkkauksesta on suoranäkymä paahtimon puolelle, pysähdyn paikoilleni katselemaan kahvisäkkejä, suuria koneita ja tarkkaa käsityötä tekeviä mokkamestareita. Joulu on kahvipaahtimon kiireisin sesonki, yksi mestareista kertoo. Erilaisia kahvisekoituksia tarvitaan niin yrityslahjoiksi kuin jälleenmyyjien kautta yksityishenkilöidenkin joulumuistamisiin. Ja miksipä ei tarvittaisi? Hyvä kahvi on todellinen nautinto, sitä vartenhan mekin tänne tulimme.

Hyväntuulinen neiti availee purkkeja ja tuo haisteltavaksemme kahvia kahvin perään, kyselee mieltymyksiämme ja kertoo eri kahvien alkuperistä ja kullekin sopivimmista valmistustavoista. Kymmenten erilaisten kahvilaatujen lisäksi Mokkamestarit valmistavat teesekoituksia, kymmeniä ja taas kymmeniä erilaisia niitäkin. Siskoni tiesi sen, hän rakastaa teetä ja erityisesti juuri Mokkamestareiden Rooibos -vaihtoehtoja, joita hän ostaa Oulun Kauppahallin kahvikaupasta. Mutta Mokkamestareiden tamperelaisuutta hänkään ei ollut aiemmin tullut ajatelleeksi. 

Illalla kotiin tultuamme keitimme Herra K:n kanssa erittäin hyvät kahvit, kiitos Mokkamestarien tummapaahtoisten, etiopialaisten luomupapujen. Kirja odottaa vielä hetken itseään, mutta kuten sulkakynätinani Uutena Vuotena lupaili, tulossa sekin jo on. Sitten minun onnellisuuteni on kaikki tässä.