perjantai 8. kesäkuuta 2012

Hatullinen pizzaa

Citykäytävä, Tennispalatsi, Messukeskus, Munkkivuori, Tesoma, Töölö, Hartwall Areena - mikä ei kuulu joukkoon? Tai oikeammin, mikä kuuluu joukkoon niin täydellisesti, että se on se kaikkein tärkein? Joskus aikaisemmin kerroin bussiseikkailuistani eri kaupunginosissa ja lähikunnissa, niistä retkistä, kun ei etsi mitään erityistä, mutta joista ei koskaan tiedä mitä niiltä löytää. Silloin tällöin yllätykset voivat olla hauskoja, joskus taas perinpohjaisesti positiivisia riemuja. Yhden tuollaisen totaalisen riemun koin eilen, kun päätin tarjota Tampereella pääsykokeissa vierailleelle serkulleni pikaisen piknik-lounaan kosken rannassa, ja päädyimme Tesomalle hakemaan meille aurinkoisen päivän evääksi pizzaa. Käsi ylös, kuka tietää että Tampereella on Pizza Hut? Tampereella nimittäin on.


Pizza Hut on maailmanlaajuinen ketju, markkinajohtaja pizzamarkkinoilla. Se pizzapaikka, jonka maku on tunnistettava, pizzapaikka joka löytyy kaikkialta minne ikinä menetkin - Suomesta vain Helsingistä ja Tampereen Tesomalta. Pizza Hut on vähän niin kuin McDonalds tai Lidl, siellä on hauska käydä eri maissa ihan vaan käymisen ilosta ja hihittää sille, että joka paikassa somistusta myöten kaikki on prikulleen samanlaista kuin kotisuomen paikoissa. Vuonna 1958 perustajiensa talon ulkonäön mukaan hatuksi nimetty amerikkalaisravintola on vuosien kuluessa levinnyt ketjuna yli sataan maahan. Suomessakin Pizza Huteja oli aiemmin enemmän, muistan himoinneeni Pizza Hutin pizzaa automatkoilla Helsinkiin Linnatuulessa pysähdyttäessä ja sukulaisten luona Turussa vierailtaessa. Viime vuosina kuitenkin turhaan. Tampereen keskustoriltakin Pizza Hut on kadonnut jo aikoja sitten. Miksihän? 


Pizzakulttuuri on arkipäiväistynyt, pizzan nauttiminen ei ole enää rahanväärti ilo kaikille meistä. Pizza on pikaruoka, pizza on mahantäyte, pizzasta ei haluta maksaa. Edullisia eurolättyjä saa mistä vain, Pizza Hutin pizza on vähän tyyriimpää, mutta sitäkin mehevämpää ja maistuvampaa. Jos Napolin pizzaa ei lasketa, niin onhan se aivan eri syödä pizzaa kuin syödä Pizza Hutin pizzaa. R-Kioskiketjun takana oleva Rautakirja Oy myi Suomessa toimivat PepsiCo -brändijätin Pizza Hut -ravintolat islantilaiselle pariskunnalle, Pétur Jonssonille ja Thórdis Lóa Thórhallsdóttirille jo vuonna 1997. Islantilaiset omistajat jättivät ketjusta jäljelle vain toimivimmat ravintolat ja lakkauttivat loput. Mutta miksi juuri Tesoma? Mitä Tesoma merkitsee islantilaisille omistajille? Miksi ei Keskustori, Turku tai Pori? 

Tesoman ostarilla on Pizza Hut toiminut kaikessa hiljaisuudessa viisitoista vuotta, palvellut tesomalaisia muiden tamperelaisten tietämättä. Arvoitus Pizza Hutin tesomalaisuudesta jää toistaiseksi ratkaisematta, en saanut vastausta tähän kysymykseeni eilen, mutta aion ehdottomasti esittää sen uudelleen, kun seuraavan kerran Tesoman Pizza Hutiin kantikkaan ruskean laatikon ja sen sisällä odottavan muhkean, pehmeän, tuoreen ja maistuvan pizzan perässä menen.

Kiitos muuten Koskipuiston roskisten suunnittelijoille - pizzalaatikko mahtui roskikseen ilman suurta taistelua ja vaivaa käsiä sotkematta. Roskiksia on puistoissa muutenkin tarpeeksi, Tampere on siisti kaupunki.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti