Tampere kymmenen, ring ring!

Kun aurinko paistaa keväisinä aamuina toivottaen hyvät huomenet niin ylenpalttisesti että silmiä siristyttää aurinkolasit päässäkin, en voi olla hymyilemättä työmatkallani vastaantulevalle kyltille, sille, jonka teksti tahattomasti muistuttaa minua lapsuudesta. Tuo kyltti muistuttaa hauskalla tavalla menneistä vuosista ja vuosikymmenistä, niistä ajoista, kun moottoritiet vihreine kyltteineen olivat pohjoisen kaupungin keskustassa asuvalle lapselle harvinaisia, se on muistutus niistä ajoista kun ensimmäisen kerran ymmärsin jossain olevan paikan nimeltä Tampere. Tampere oli Ransun koti, Ransuksi oli nimetty yksi rakkaimmista pehmoleluistamme, vakosamettiliivinen pitkäraajainen laiha koira, joka etäisesti muistutti tv:ssä esiintyvää serkkuaan. Tampere oli heikoista jäistä varoittava vilustuva nalle, postiosoite annetuista aiheista tehtyjen piirustusten lähettämistä varten. Ring ring! Tampere oli lapsen mielikuvissa ruskea ja nukkainen aivan kuin iltasatua jalkalampun alla kertovan Lasse Pöystin paita. Kaksikymmentäviisi vuotta myöhemmin hymyilen noille mielleyhtymille löydettyäni niin paljon uusia merkitityksiä kotikaupungilleni. Lapsuuden tunnemuistot ovat silti ihania, hassuja ja lämpimiä.

Näinä aurinkoisina kevätaamuina Tampere hymyilee minulle takaisin kun sukellan sen syövereihin aamutuimaan, näinä aurinkoisina aamuina Tampereessa ei ole merkkiäkään Pikkukakkosen Luppakorvan alakuloisuudesta tai haikeudesta huolimatta kaupungin harmaasta tehdaspainoitteisesta historiasta. Aurinkoisina päivinä Tampere kukoistaa, se hehkuu historiansa valossa kuin todellinen lady pitkässä hameessaan ja upeassa hatussaan, ja saa katselijansa hymyilemään myös. Tampereen kaupunkiympäristön kehittämisen, Vapriikin kuva-arkiston, Tampereen Infran, Tampereen sähkölaitoksen ja Veran yhteistyönä syntynyt "Historiaa Jakokaapeissa" -hanke tarjoaa kaupunkilaisille hyvän syyn katsella kaupunkia taas hieman uusin silmin, kuljailla puistoissa ja tutustua pala kerrallaan Tampereen historiaan sähkökaappeihin kiinnitettyjen musta-valkoisten kuvien kautta. Nähdä pitkähameisen ladyn 1910-luvun Näsinpuistossa ja silinteripäiset herrat piippuineen kosken rantamilla. 

Tampere-päivän kunniaksi 1.10.2011 avattu projekti on jatkoa "Taidetta jakokaapeissa" -hankkeelle. Historialliset valokuvat harmaisiin ja usein tageilla sotkettuihin tympeisiin sähkökaappeihin on valittu kunkin kaapin olinpaikan mukaan. Alla olevasta linkistä voi klikata itsensä Tampereen kaupungin nettisivuille ja tulostaa mukaansa kartan pientä taidesuunnistusta varten, historian oppituntia, jos hyötynäkökulmasta sitä haluaa ajatella. Toivottavasti kaikki opettajat eri kokoisine koululaisryhmineen ovatkin hyödyntäneet tämän mielenkiintoisen ja näinä kirkkaina kevätpäivinä varmasti vallan inspirovankin tavan jättää muistijälkiä oman kotikaupunkinsa historiasta itseensä.

http://www.tampere.fi/material/attachments/h/623g446rz/Historiaa_jakokaapeissa_esite.pdf

Eväspullat koriin, kaakaota tai kahvia pieneen termariin ja sitten vain puistoretkelle. 11 historiallista kuvaa eri puolella kaupunkia odottaa katselijaansa.

DALLASPULLA
18 kpl:

2½ dl maitoa
½ hiiva

1 dl sokeria
2 tl vaniljasokeria
2 tl kardemumma
3/4 tl suolaa
1 muna
100 margariinia
8 dl vehnäjauhoja

Täyte:
100 g margariinia
200 g (1 prk) vaniljarahkaa
½ dl vaaleaa siirappia
1 pss vaniljakastikejauhetta
1 rkl vaniljasokeria

Voiteluun: 1 muna

- Lämmitä maito kädenlämpöiseksi ja sekoita hiiva siihen. Mittaa sitten joukkoon sokeri, vaniljasokeri, suola, kardemumma ja muna, lisää sitten mukaan 5 dl jauhoista ja sekoita.
- Sulata margariini ja lisää se taikinaan loppujen jauhojen kanssa. Sekoita huolellisesti ja jätä sitten nousemaan liinan alle varttitunniksi.
- Tee täyte: Sulata margariini, sekoita siihen siirappi, vaniljakastikejauhe, vaniljarahka ja vaniljasokeri. Anna tekeytyä hetki.
- Kumoa kohonnut taikina leivontapöydälle ja vaivaa sitä hieman. Kauli taikina sitten suorakulmaiseksi levyksi, levitä täyte tasaisesti sen päälle ja kääri se sitten pitkäksi pötköksi.
- Leikkaa pötkö tuuman paksuisiksi kiekoiksi ja nosta kiekot uunipellille liinan alle nousemaan hetkeksi. Voitele nousseet kiekot munalla ja paista 225'C vajaan vartin verran.

Ah nam! Aitojen oikeiden dallasten onnistuminen on suurin läpimurtoni sitten Doctor Oetkerin pakastemozzarella-pestopizzan kopioimisen! Tuore, itsetehty pulla voi kertakaikkiaan olla hyvää.