Suutari, räätäli, pikipöksy pietari, kengän koputtaja, naskalin naputtaja...

Vesi tippuu räystäältä, tip, tip, tip, tip. Katoilta putoilevan katalan jään vaara on väistymässä. Aurinko ja lämpenevät kevätpäivät pienentävät mustuvia kinoksia silmissä ja muuttavat katuja ja kulkuväyliä taas turvallisemmiksi takaisin. Hämeenkadulla on jo pitkiä pätkiä, joissa maa on sula, asfaltti näkyy ja kenkien korot kopisevat kävellessä. Siitä tulee erityisen keväinen olo, korkojen kopinasta siis. Kuuntelin omaa kopinaani alikulkutunnelissa perjantaiaamuna, minua hymyilytti vasemman kenkäni oikeaa voimakkaampi askellus, en saanut rytmiä käännettyä vaikka kuinka yritin.

Paljas maa kannustaa pikkuhiljaa keventämään pukeutumista päivisin, höllentämään tiukkaan kiedottua kaulaliinaa - kaivamaan kävelykengät ja nilkkurit kaapista ja siirtämään turkisvuoriset karvakengät riviä alemmas eteisen kenkähyllykössä. Talven jäljiltä käyttämättä olleet nahkakengät vaativat pienen huoltotoimenpiteen ennen käyttöönottoa, vähän puunausta, suojausta, hellää huolenpitoa. Kenkiä esiin ottaessa ja korkolappujen kuntoa arvioidessa tulee kiinnitettyä huomiota tiettyyn käsityöläisammattiryhmään, siihen, jonka olemassa oloa tuskin huomaa silloin kun tarvetta heidän palveluihinsa ei ole: suutarit. Oman luottosuutarin löytäminen on kenkiään rakastavalle naiselle yhtä tärkeää kuin luottokampaajan löytäminen. Minä onnellinen olen pitkään etsittyäni löytänyt molemmat - sekä kampaajan että suutarin.

Asematunnelin Avain- ja korkobaarin suutaripoikia voin koko sydämestäni suositella muillekin, puhua lämpimästi sen loistavan asiakaspalvelun puolesta, jota tuosta pienestä tunnelipisteestä saa. Näillä suutareilla ei kiiretilanteessa ole työjonoja, hädän hetkellä kengät korjataan samantien, vaikka suoraan jalasta - säästä riippumatta. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa, kun olen istunut korkealla mustalla jakkaralla raidallisia sukkiani heiluttelemassa ja seuraamassa suutarin työtä milloin minkäkin reiän, korkolapun, vetoketjun tai puolipohjauksen parissa. Rakkaimmat saappaani on korjattu tuossa suutarissa jo yhdeksän kertaa ja silti edelleen ne ovat elinvoimaiset ja upeat. Korkolappujen vaihtaminen on noille saappailleni rutiinijuttu, korot on pinnoitettu uudelleen ja maalattu sittemminkin jo kertaalleen, pohjat tehty uusiksi kokonaan kerran ja vetoketjut vaihdettu molempiin niin ikään. Saappaiden musta nahka on ihanasti pehmentynyt, saanut hieman patinaa. Silti aina silloin tällöin joku erehtyy kysymään, mistä saisi hankittua samanlaiset tähän sesonkiin, varsinkin hoidon jälkeisinä päivinä kun saappaat kiiltevät kilpaa kevät auringon kanssa.

Yllättävän moni ystävistäni ei ole koskaan kuullutkaan sellaisesta asiasta kuin kenkien hoito. Arvokkaiden nahkasaappaiden ja ihanien avokkaiden puhdistus, lankkaus ja suojaus pitäisi olla itsestäänselvyys kaikille kauniiden kenkien omistajille! Mitä ihmiset tekevät jalkineilleen niiden alkaessa kulua? Vai eikö kukaan muu kävele kengillään soralla, upota korkojaan pinnoitetta raastavaan kivirouheeseen? Eikö kukaan muu vahingossa kolistele kengänkärkiään katukivetyksiin tai potkaise toisella korolla toista kenkää innoissaan kiiruhtaessaan? En usko olevani ainoa, en ainakaan sen perusteella mitä kanssaihmisten kengistä kadulla kävellessäni näen. Toivottavasti kenenkään nahkaiset kengät eivät kuitenkaan päädy kertakäyttötavaran tapaan kaatopaikalle ensimmäisten kulumajälkien ilmestyessä niiden pintaan. Toivottavasti eivät.

Paitsi suutarit, kengänhoitoasioissa palvelevat myös kenkäkaupat, ainakin yksi sellainen Hämeenkadun alkupäässä. Luottokenkäkauppani, se ensimmäinen tamperelainen, johon onnekseni sain tutustua pintaa syvemmältä tamperelaistumisen alkuaikoinani, monta monta vuotta sitten. Vaikka ei uutta paria olisikaan ostamassa, ammattitaitoiselta mestarimyyjältä saa ohjeet kenkien hoitamiseen ja aineet hoitojen tekemiseen käyttöpareille vaikkapa illalla elokuvaa katsellessa. Hoitoainettahan oma nahkammekin tarvitsee, kätemme käsirasvaa aina aika ajoin - annetaan sitä siis kengillemmekin ja laitetaan kevätsaappaat kiiltämään!

Laitetaan kevättä lautasellekin, värikäs ja makuja täynnä oleva salaattiannos pitkästä aikaa:

VUOHENJUUSTOSALAATTI

2 annosta:

½ ruukkua lollorossoa

½ ruukkua jääsalaattia

15 cm pätkä kurkkua
1/4 melonia

3 tomaattia

1 punasipuli
2 kynttä valkosipulia

1 pkt vuohenjuustoa

pinjansiemeniä

kalamataoliiveita

oliiviöljyä

suolaa

mustapippuria

sweet chili -kastiketta

- Laita uuni lämpiämään 225'C. Viipaloi tomaatit, punasipuli ja valkosipulin kynnet ja levittele ne uunipellille päällekkäin. Kruunaa kasa vuohenjuustoviipaleilla ja lorauksella oliiviöljyä, mausta rouhauksella mustapippuria ja suolaa, paahda 7 minuuttia grillivastuksen alla niin että juusto saa hieman väriä.
- Revi sillä aikaa annoslautasille salaatti, pilko kurkku ja leikkaa meloni reiluiksi viipaleiksi. Kuumenna pannu ja paahda siinä pinjansiemeniä ilman öljyä hetki. Siemenet ottavat värin todella nopeasti, joten ole tarkkana.
- Kun paahtokasvikset tulevat uunista, nostele ne salaattipedille kurkkukuutioiden päälle. Nostele kruunuksi muutama oliivi ja ripottele annokselle pinjasiemeniä. Viimeistele lorauksella sweet chili -kastiketta ja nauti.

Yllättävän helppoa, yllättävän. Luulin ohjeen Pastanjauhajien sivuilta bongatessani, että salaatti olisi vaatinut vähän enemmän aikaa tai vaivaa, mutta ei, se ei vaatinut. Helppo nautinto, niin silmille kuin makuaisteillekin. Nam!