Elän jäätelökesää, sen maut mulle jää mieleen

Kesä on yhtä kuin jäätelö. Jäätelökesä, kesän maku jäätelöön pysäytettynä, vangittuna aistien muistilokeroihin. Jäätelö ja mansikat, ulkoilmatötteröjätskit, strösseleillä kuorrutettu pehmis... Puistonpenkki ja auringossa sulava kermainen herkku keksissään, vastaleikatun nurmikon tuoksu, lämpimään hiekkaan työnnetyt varpaat, torin hälinä ja pään yläpuolella kirkuvat lokit, saalistajat, jotka kärkkyvät syömättä jääneitä jäätelön rippeitä ja mansikan karoja. Ärsyttävät lokit, hermostuttavat lokit, pelottavat lokit - jätetään siis ne ja jaloissa pyörivät pulleat pulut pois tästä kesäfiiilistelystä ja muistojen helminauhasta. Oi ne sadat pienet hetket, joissa päähenkilöinä on vain jäätelö ja minä.

Lapsuudessani rakastin yhtä ja ainoaa jäätelömakua, sitä kaikkein parasta. Olin seikkailuun uskaltautumaton ujo lapsi, tuttu oli turvallista, joten minttua sen olla piti oli kioski, paikka tai aika mikä tahansa. Jäätelökioskilla asiointi oli kuitenkin elämys lapsuuden kesälomareissuilla tai mökiltä kaupungissa käydessä. Kioskikopeissa on edelleenkin se oma ominaistuoksunsa, joka tuo mieleen muistoja menneiltä kesiltä. Jännintä jäätelökioskin asiakkaana olemisessa lapsena oli se erityinen pieni juttu, jota tänä päivänä ei ihan tavoita vaikka kuinka yrittää: se, ettei koppiin ylettynyt kunnolla näkemään, ei vaikka kuinka varvisti, leuka kun juuri ja juuri ylsi tiskin reunaan saakka ja myyjättären ojentamaa jäätelöihanuutta piti kaksin käsin kurottautua ottamaan vastaan. Mitään näkemistähän noissa muovisissa ja usein haalistuneissa pienissä kopeissa ei sinänsä olekaan, mutta sitä ei pienenä tyttönä tiennyt. Luukun takana saattoi olla vaikka minkälaisia taikoja ja vaikka minkälaisia satumaailmoita, ihmeellisyyksiä joista ominaistuoksu antoi viitteitä. Jäätelökoppien myyjät olivat pienen tytön mielessä maailman onnellisimpia työntekijöitä kunnes nuoruusvuosien ystävien kesätyöpaikat todistivat toista. 

Tötteröjäätelön nauttiminen oli pienenä muutenkin erilaista kuin tavallisen tuutin tai puikon, se oli vaarallisempaa. Tötteröjäätelön kanssa piti olla varovainen, todella varovainen. Sen kanssa piti hetki odottaa ennen kuin sai aloittaa sen nauttimisen, piti odottaa, että äiti poisti vakavimman vaaran. Äiti sai aina ensimmäisen nuolaisun jäätelöstä kun painoi tytärtensä pallot tiukasti kiinni keksitötteröihin huulillaan - se oli varotoimi joka toimi, tuolla pienellä eleellä vältyttiin suurilta vahingoilta. Siskoni pudotti kerran pallonsa maahan, tuota tapahtumaa seurannut lohduton suruhuuto oli aikamoinen. Muistan vieläkin siskoni naaman, niin pettyneen, niin kertakaikkisen pettyneen. Sellaista pettymystä ei soisi kenellekään, siihen ei auttanut sanoa, että se oli vain jäätelö - se pallo kun oli koko kesä, koko maailma ja kokonainen elämä. Pehmeä, herkullinen jäätelö mustalla asfaltilla oli surullinen näky myös, surullista oli seurata miten ihanuus valui hitaana norona nurmikon reunaan ja siitä entistä hitaampana vanana sadevesikaivon mustiin uumeniin, meni ihan hukkaan pääsemättä ilahduttamaan pientä nautiskelijaa.

Äitini söi aina rivieraa, vaniljajäätelöä suklaisilla ja pähkinäisillä murusilla höystettynä. Äidin kieli oli jotenkin samanlainen kuin tuo stracciatellaksi tai suklaa-nougaaksi nykyisin kutsuttu pallojäätelö, kieli ja jäätelö sopivat yhteen ja joskus ajattelinkin, että jompi kumpi oli seurausta toisesta, niin oli pakko olla. Toinen vaihtoehto ajatuksissani oli, että tuo jäätelö oli aikuisten jäätelöä, ja vasta aikuisena tuota makua maistelinkin ensimmäisen kerran - pari päivää sitten viimeksi. Tampereella nimittäin ehdoton jäätelökokemus torinrannan tavallisen kioskin lisäksi on Satakunnankadun alla Frenckelin aukiolla sijaitseva italialainen jäätelökioski, Tampereen Jäätelötehtaan pieni myymälä, joka tarjoaa hurmaavan ja vähän erilaisen jäätelökesäkokemuksen. Tuon jäätelöbaarin tuoksu on aivan omanlaisensa, baarissa jäätelötötteröiden vohvelit paistetaan paikanpäällä ja huumaavan tuoksun tuntee kauas. Tiskissä valittavana on makuja 24, ne vaihtelevat yli sadan Tampereen Lakalaivassa sijaitsevassa tehtaassa valmistetun maun välillä, joten jos tänään käyt tötteröllä, voi huomenna olla tarjolla jotain uutta makua. Kaksi makua samaan keksiin maksaa 4,00€, oman suosikkiyhdistelmän löytäminen vaatii varmasti kymmeniä ja taas kymmeniä testikertoja. Valkosuklaa-mansikka, jogurtti-kiivi, sininen enkeli-suklaarouhe, mustikka-appelsiini tai vihreä omena-metsämarja... Mmm... www.tampereenjaatelotehdas.fi/

Tänä päivänä uskaltaudun seikkailuun, olen vilpittömän onnellinen siitä, että myös "tavalliset" jäätelökioskit ovat kunnostautuneet erikoisuuksilla ja tarjoavat lähes joka kadun kulmalla ja torin laidalla mahdollisuuden heittäytyä. Tämän kesän hiteistä olen perinteisesti jäätelökesäni aloittavan mintun lisäksi ehtinyt testata vasta muutamaa, mutta ainakin tervasetti on ollut hyytävän hyvää ja Valion Popcorn-mix ylitti hauskuudellaan kaikki odotukset samaan tapaan kuin jokusen kesän takainen kinuski-suolapähkinäkin. www.pingviini.fi/tuotteet/irtojaatelot/valiojaatelo_popcorn-mix

Arkisesta päivästä saa juhlaa, kun tekaisee jäätelöannoksen itselleen. Vaniljajäätelöä suolapähkinöillä ja kinuskikastikkeella toimisi varmasti herkkusuuna aivan yhtä loistavasti kuin alla oleva oma kotisuosikkinikin, joten ei muuta kuin rohkeasti varioimaan ja omat pienet Spice-Icet pystyyn takapihan terasseille:

HERKKUSUU
4 annosta:

1 l vaniljakermajäätelöä
½ pkt Digestive -täysjyväkeksejä
2 dl suklaakastiketta

- Kauho jäätelö annoskulhoihin, murenna kaveriksi muutama keksi ja kruunaa annos suklaakastikkeella.

Ihan parasta, ihan parasta! Näitä jos sais jäätelökopilta ni mie olisin aina jonossa vaikka sitten satais kaatamalla vettä.