Olipa kerran synkkä ja myrskyinen yö...

Museoiden yö. Kuulostaa kohtalokkaalta, jännittävältä, osin jopa hyytävän pelottavalta, vaikka kyse on oikeasti ihanan kirkkaasta ja lämpimästä keväisestä illasta, Tampereen kaupungin tapahtumasta, joka pitää ihan tavallisten museoiden ovet auki iltakuudesta puoleenyöhön saakka perjantaina 20.5.2011. Osana eurooppalaista La Nuit des Musées -tapahtumasarjaa järjestettävä Museoiden yö oli viime vuonna menestys. Toistakymmentä museota tarjoaa taas halukkaille erilaisia työpajoja, opastettuja kierroksia ja ainutkertaisia esittelyitä illan aikana yhden lipun hinnalla ja vanha ihana museobussi risteilee eri kohteiden väliä kuljettaen yleisöä paikasta toiseen ilman erillistä maksua. Tänä vuonna minä aion olla osa tätä tapahtumaa ja hyppään rohkeasti mukaan erilaiseen kulttuurikokemukseen kotikaupungissani! www.tampere.fi/museoidenyo/
 

 

Museoiden yön mahdollisuus kannattaa todellakin hyödyntää, Tampereella on valtavasti erilaisia eri alojen museoita, joista jokainen kävijä varmasti löytää jotain mielenkiintoista katseltavaa ja saa uutta näkökulmaa ajatuksiinsa menneistä ajoista tai tästä päivästä. Itse yllätyin pienen ja pölyisen Lenin-museon mielenkiintoisuudesta viime syksynä kun siellä ensimmäistä kertaa elämässäni Venäjän historiaa tutkivan ystäväni polttareissa vierailin - ensimmäistä kertaa, vaikka olin asunut Tampereella jo komeasti 7 vuotta! Museo sijaitsee aivan kaupungin keskustassa Hämeenpuistossa, Tampereen vanhassa työväentalossa - samassa salissa, jossa viime vuosisadan alussa pidettiin Venäjän sosiaalidemokraattisen työväenpuolueen salaiset kokoukset. Näistä kokouksissa vuonna 1905 Vladimir Iljitš Lenin tapasi tulevan seuraajansa Josif Vissarionovitš Džugašvilin (joka myöhemmin tunnettiin nimellä Josif Stalin) ensimmäistä kertaa, silloin vain ei vielä tiedetty kuinka historiallinen tuo tapahtuma tulisi olemaan.

Kun kipuaa massiivisia portaita nykyisin teatterina toimivan vanhan työväentalon toiseen kerrokseen, voi aistia suurten aatteiden ja niiden kannattajien läsnäolon historian siipien havinassa, käytävän kivilattian kaiussa ja tuoksussa, jonka kiviset paksut seinät portaikkoon luo. Veljessodan aikana rakennus oli yksi punaisten tukikohdista, sen käytävillä käytiin tulitaisteluita siinä missä muissakin strategisesti tärkeissä kohteissa, noista taisteluista on jäljet jätetty näkyviin rappukäytävään. Museon ovesta sisään astuessa punasävytteinen neuvostopropaganda mainioine mainoslauseineen tulvii silmille ja korville kuultavaksi, sen pyörteisiin on turvallista hypätä taidokkaasti kootun näyttelyn ja hauskan museokaupan johdattamana. Omaan ensimmäiseen museokäyntiini hullunkurisen lisän toi polttarisankariystäväni, jonka tehtävä oli vetää meille kierros Lenin-museossa aiheella "Lenin ja avioliitto". Muut museovieraat jäivät ensin seuraamaan ryhmämme kierrosta ja kuuntelemaan opastusta, mutta huomasivat varsin pian, että vaikka ystäväni oli toki aiemmin ollut töissä samaisessa museossa ja tuntee tutkijana Venäjän neuvostohistorian kuin omat taskunsa, ei kierros silti ollut ihan tavallinen...

Tampereen Lenin-museo on avattu jo vuonna 1946 ja on tänä päivänä yksi harvoista vielä olemassa olevista Leninin elämää, elämäntyötä ja ajatuksia käsitteleviä tutkimuslaitoksia koko Euroopassa. Vuosikymmenten ajan museo kuului Suomessa vierailleiden neuvostoliittolaisten pakolliseen vierailuohjelmaan, esimerkiksi 80-luvun lopulla museon 27 000 vuosittaisesta kävijästä parisenkymmentätuhatta oli neuvostoliittolaisia. Neuvostoliiton hajottua 1990-luvun alussa Leninin henkilökulttia purettiin - museoita lakkautettiin, patsaita tuhottiin ja jopa Moskovassa sijaitseva Lenin-keskusmuseo sulki ovensa. Tampereen Lenin-museo jäi maailman ainoaksi jatkuvasti aukiolevaksi Lenin-museoksi ja sai maailmanlaajuista mainetta tuolla tittelillä. Tarkoin säädellyn Lenin -palvonnan romahdettua ja tiukan valvonnan lakattua olemasta Tampereen Lenin-museokin on saanut vapauksia toimintaansa, osa näyttelyistä suhtautuukin kriittisemmin Leninin ja Neuvostoliiton tekemisiin ja valottaa tosiasioita kerrottujen tarinoiden takana, myös neuvostoliiton vaikutuksesta Suomessa muunakin kuin sota-aikana. Leninin piileksinnät ja seikkailut pitkin Suomea ja Tamperetta 1900-luvun alussa olivat minullekin yllätys, erilaisiin valeasuihin pukeutuneen herran matkoihin oli äärimmäisen hauska tutustua Suomi-Venäjä-seuran omistamassa ja ylläpitämässä museossa. 

www.lenin.fi/

Jos vierailee Lenin-museossa, kannattaa viedä kokemus loppuun saakka ja ruokailla samalla reissulla niin ikään Tampereen vanhassa työväentalossa ihan siinä kulmantakana sijaitsevassa Ravintola Nataliessa. Natalie on Tampereen ainoa venäläinen ravintola, todella idyllinen paikka, jossa ruoka tosiaankin on perivenäläisellä runsaalla tavalla äärettömän herkullista. Katutasossa sijaitseva ravintola on hämärä, sisustus on tumman samettinen ja maatuskamainen suurikuvioisine tapetteineen ja paksuine verhoineen. Slaavilainen musiikki ja täyteläisten liharuokien tuoksu tulee kutsuvana vierailijaa jo ovella vastaan. Ruokalistan tarjonta on ihanalla tavalla vanhanaikainen, samoin kun koko ravintolamiljöö tarjoilijoiden asustusta myöten. Aina ei ollenkaan ole huono asia, että aika pysähtyy - pysähtymään ajan eräänä kevättalvisena lauantai-iltana sai ainakin Zakuska -alkupalatarjottimella, ukrainalaisella lammaspadalla, suussa sulavalla suklaakakulla ja pullollisella punaviiniä oman rakkaan kanssa rauhassa nautiskellen. www.natalie.fi/

 

Nataliessa blinit on alkupalalistalla, meän perheessä ne on ehdotonta laskiaisruokaa - olleet sitä jo ainakin kolmevuosikymmentä vaikka paastoon ei tässä perheessä koskaan ole laskeuduttukaan. Blinejä voi todella tehdä muutenkin, varsinkin, jos haluaa päiväänsä pienen vivahteen venäläisyyttä ja arjen mausteeksi slaavilaisia ruokaperinteitä:

BLINIT

4 annosta:

4 dl maitoa
1 dl piimää
½ pkt hiivaa (25g)
2½ dl tattarijauhoja
1 dl vehnäjauhoja
1 tl suolaa
3 munan keltuaista
3 munan valkuaista
voita tai margariinia paistamiseen

- Sekoita puolet maidosta ja piimä keskenään. Liuota hiiva joukkoon tuohon kylmään nesteeseen. Lisää tattari- ja vehnäjauhot ja vatkaa taikina tasaiseksi. Anna käydä huoneenlämmössä vähintään 3 tuntia tai jääkaapissa seuraavaan päivään.
- Lisää taikinaan suola, loput maidosta ja munan keltuaiset sekä erikseen kovaksi vaahdoksi vatkatut munan valkuaiset.
- Paista taikinasta paksuja blinejä valurautapannulla (muukin pannu toki käy). Lettupannulla saa tehtyä pieniä söpöjä blinejä joita voi syödä monta, normipannulla taas isompia ja paksumpia, joita pääruoaksi aikuiselle riittää hyvin pari kappaletta.

Tarjoa blinit smetanan tai ranskankerman, mädin ja silputun sipulin kanssa. Suolakurkut ja etikkapunajuuret maistuvat lisukkeina äärettömän hyvin, varsinkin jos dippailee pieniä cocktailkurkkuja juoksevaan hunajaan ja smetanaan! Jos syöjissä on kalattomia ihmisiä, niin pikkelsitahna ja maksapatee toimii täytteinä hyvin myös. Täytteitähän voi venäläisittäin keksiä ihan ittekin lisää, taiteellinen vapaus on täysin sallittua varsinkin ruoanlaitossa.