Naapurikunnissa vierailu on osa kotiseutumatkailua, tutustumista ja tutuksi tulemista omaan kaupunkiinsa pikkasen kotikatuaan laajemmalla ympyrällä. Tampereen historia on valtavan monivaiheinen ja vivahteikas, siihen samaan historiaan sekoittuvat mukaan myös lähialueet ja niiden tarinat, joita ei kaikilta osin voi irroittaa seutukunnan kokonaisuudesta. Aikaisemmasta Moro-Kenkä -postaukseeni lisäten, on pirkanmaalaisilla toinenkin oma kenkätuote, tossu, josta ihan syystä ollaan ylpeitä vaikka valmistus tänä päivänä onkin Nokian sijasta Lieksassa: Ainot ja Reinot, uuden huiman nousun kokeneet kotikengät, jotka tuskin yhdellekään suomalaiselle ovat tuntemattomat.
Ainojen ja Reinojen tarina on syntynyt Nokialla, 15 km Tampereen keskustasta länteenpäin, pienestä 30.000 asukkaan naapurikaupungissa Nokianvirran varrella, kaupungissa, joka paremmin tunnetaan matkapuhelinvalmistajan nimeä kantavana nukkumalähiönä kuin omana kokonaisuutenaan. Ainojen ja Reinojen historia alkaa 1900-luvun alusta, kun nuorten suomalaisten liikemiesten alunperin Helsinkiin perustama Suomen Gummitehdas muutti Nokialle vuonna 1904. Suomen Gummitehdas valmisti kumisaappaita venäläisen kalossien vaihtoehdoksi suomalaisille, suomalaiset ottivatkin saappaat varsin nopeasti omakseen ja yritys pääsi nopeasti menestyksen nousukiitoon. Keskellä suurkaupunkia tehdastuotannon laajentaminen ei kuitenkaan ollut mahdollista naapureiden valittaessa jatkuvista melu-, savu- ja hajuhaitoista ja koska tehtaan käyttökustannuksetkin pääkaupunkiseudulla olivat kalliit, etsivät liikemiehet toisen sijainnin uudelle tehtaalleen. Kumituotteiden kysyntä jatkoi vuosi vuodelta kasvuaan, 30-luvulla tehtaan tuotevalikoima oli jo laajentunut kumisaappaiden lisäksi erilaisiin kotikenkiin, polkupyörän renkaisiin ja teknisiin kumiseoksiin muiden tehtaiden raaka-aineeksi. Vuonna 1975 Suomen Kumitehdas -nimen ottanut yritys rakensi itään uuden tehtaan ja polkupyörän renkaiden valmistus siirrettiin Lieksaan kenkien valmistuksen jäädessä vielä Nokialle. Kumia, paperia ja kaapelia Nokialla valmistava yritys jakaantui vuosikymmenten kuluessa pienempiin osiin, Oy Nokia Ab suuntautui elektroniikkapuoleen ja on ihan oma menestystarinansa, Nokian Renkaat Oyj taas autojen yleistyttyä niiden renkaiden valmistukseen ollen vielä tänä päivänäkin yksi suurimmista rengasvalmistajista maailmassa. www.kumitehdas.fi/
www.nokianrenkaat.fi www.nokia.com
Helsinkiläisten valittaessa 1900-luvulla tehtaan hajuhaitoista, tykkäävät nokialaiset 2000-luvulla tuosta hajusta, oman tehtaansa ominaistuoksusta, joka tuprahtalee ilmoille aina silloin tällöin iltaisin. Aina silloin tällöin Nokialla tuoksuu kumi (raha), Reinotossu, niin kuin minun nenäni sen tuoksun tunnistaa vaikka tossujen valmistus onkin vuodesta 2004 saakka ollut Lieksassa ja Nokian tehtailla tehdään vain renkaita. Nokialta Lieksaan siirtyneen Suomen Kumitehtaan tuotteet ovat globaalisaatiosta huolimatta kuitenkin edelleen 100% kotimaista käsityötä, 100% käsityötä ovat siis Ainot ja Reinot, ne joiden tarina on Nokialla vaikka tuotanto toisaalla nykyisin onkin. Nokialaiset ovat ylpeäitä Ainoista ja Reinoista, paikallinen kuppila kantaa tossujen nimeä ja lempääläläinen suklaatehdas on tehnyt niistä omat nimikkotuotteensa, joita saa ainakin Tampereen Sokokselta. http://dammenberg.fi http://www.ravintolaainojareino.net/
Reinotossujen uusi nousukiito on huikea osoitus vanhojen perinteikkäiden tuotteiden muuntautumisesta uudelleen muodikkaiksi eri käyttäjäryhmälle. Samat vanhat "eläkkeellejäämislahjat" ja niiden ruskea- ja punaruudulliset kuosit ovat edelleen ne suosituimmat, mutta tossuja löytyy tänä päivänä eri malleissa lähes kaikissa sateenkaaren väreissä. Kiekkokansa on ottanut reiskat erityisesti omakseen, kaikille SM-liigajoukkueille on omat mallinsa, maajoukkueelle näin kulta-aikana tietenkin omat myös! Bling-bling-aikakauden lapset löytävät Reinoista omat versionsa Swarovskin kristallein koristeltuna. Kuinkahan moni muu yli 75-vuotias tuote elää samanlaista menestyskautta kuin Reinot tänä päivänä elää? Tampereella käydessäsi vieraile ehdottomasti Finlaysonilla aidossa Reino-kaupassa.
Reinot jalassa tai ei, perinteitä kunnioittaen tehdään pieni välipala - kotitekoinen jogurtti nyt, kun viime kesäiset marjat on viimeistään aika tyhjentää pois pakastimista uuden satokauden alkua odotellessa. Valio on valmistanut jogurttia suomalaisille teollisesti vuodesta 1968, joten ainakin 40-vuotinen taival on tälläkin herkulla takanaan:
1 l täysmaitoa
2 dl bulgarian jogurttia (jogurttijuuri, seuraavaan valmistuserään voi käyttää osaa tästä omasta jogurtista)
- Kuumenna maito kiehuvaksi, käännä sitten lämpö pois päältä ja anna maidon jäähtyä noin 45 minuuttia niin että se on enää kädenlämpöistä. Sekoita bulgarian jogurtti maidon joukkoon, kaada seos kannelliseen astiaan ja anna hyytyä huoneenlämmössä 8 tuntia. Siirrä jogurtti sitten jääkaappiin viilenemään.
- Jogurtti on tarjoiluvalmista samantien, mutta säilyy jääkaapissa hyvänä noin viikon verran.
Lapsuuden nostalgiaa, äitin omatekemää jukurttia! Ensimmäinen kokeilu onnistui loistavasti, seuraavaksi taidan kokeilla samaa kevytmaidosta ja omalla juurella. Kotitekoinen jogurtti maistuu aivan sille ruotsalaiselle lätt filille, jota pohjoisessa asuessa tuli aina silloin tällöin ajeltua Haaparannalta hakemaan. Hii, aivan mahtava välipala riisimurojen kanssa, vadelmat, mustikat, mansikat ja banaanipalat toimivat todella-todella hyvin myös.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti