Vaaleanpunainen elefantti keskellä kaupunkia

Monta monituista viikkoa olen katsellut keskelle kotikaupunkiani noussutta mustanpuhuvaa rakennusta, jota ei kerta kaikkiaan voi olla huomaamatta, niin musta ja niin korkea se on. Olen kiertänyt taloa ympäri ja taas ympäri tunnustellen sitä. Näyttääkö se modernilta vai vain keskeneräiseltä erikoisessa värissään? Onko se kaunistus vai kauhistus? Linjakas vai sekainen kokonaisuudettomuus? Olen kysellyt ystävien ja työkavereiden mielipiteitä siitä, mutta vain hyvin harva on kertonut pitävänsä siitä tai inhoavansa sitä, olevansa mykistynyt tai ihastunut sen edessä. Kaikki näkevät rakennuksen, mutta kukaan ei osaa sanoa siitä mitään. Aivan kuin keskellä huonetta olisi vaaleanpunainen elefantti, mutta huoneessa olijat kieltäytyvät näkemästä elefanttia tai ainakin puhumasta siitä. Paitsi että yhtä kollegaani laulattaa aina kun hän katsoo tornia ikkunasta: "506 ikkunaa tässä talossa on kaikkiaan. Niitä puhtaaksi kai milloinkaan en saa...", hän hyräilee.  

Valmistuessaan 25-kerroksinen, 88½ metrinen Sokos Hotel Tampereen Torni on paitsi Tampereen, myös koko Suomen korkein hotelli ja korkein asuinrakennus, meriitti, jota ei ihan helpolla saavuteta. Rakennus näkyy kaikkiin ilmansuuntiin jopa 10 kilometrin päähän Rajasalmensillalle kahden naapurikaupungin rajalle saakka - kyllä, me kiersimme Herra K:n kanssa koko Tampereen tuota tornia katsellen. Mistä tahansa suunnasta kaupunkia lähestyy, ei rakennusta voi olla huomaamatta. Uusi torni on muuttanut koko kaupungin profiilin, Tampereen kolme tornia (Näsinneula, Haulitorni ja Pyynikin näkötorni) on muuttunut neljäksi torniksi vuonna 2014.

Jotain todella kiehtovaa tuossa tummassa ja erikoisessa rakennuksessa on. Tulee noin vain ja valtaa koko näkymän, on aivan erilainen kuin mikään muu aiempi rakennus kaupungissa. Seisoo kuin majakka jykevänä ja turvallisen tuntuisena valoineen. Yksi sen ehdottomista hyvistä puolista on, että se pelasti 1800-lukuiset veturitallit ja haali ne helmojensa suojaan antaen niille uuden käyttötarkoituksen ravintola- ja kongressitiloina. Yhdisti punaisen tiilen itseensä nykyaikaisella ja hyväntahtoisella tavalla paiskaamalla kättä historian ja tulevaisuuden kanssa.

Tampereen kaupunkikuva on uudistunut menneiden vuosisatojen aikana kymmeniä ja taas kymmeniä kertoja, nyt ensimmäinen suurimuutos osuu minun Tampere-aikaani. Ja täytyy sanoa, etten minä voi tätä muutosta pahakseni panna. Se on suuri muutos, sitä piti saada tunnustella ja tutkiskella rauhassa, mutta se on lempeä muutos kuitenkin. Kaikkea vanhaa ei revitty, mitään ei peruuttamattomasti hävitetty, kaupunki kerrostui uudelleen, kun Tampereen teollisuushistoriaa kunnioitettiin taivaisiin kurkottavaa tornia tehtäessä. Noenmustan talon ikkunat heijastavat taivaansinistä takaisin, se sopii kauniisti kaupunkikuvaan. Rakennuksen avoimen kulman yläosan tiilenpunainen sävy sitoo talon ympäristöönsä tyylikkäällä, nykyaikaisella tavalla.

 

Lokakuussa aukeavaan hotelliin tulee 305 huonetta. Montakohan ikkunaa talossa kaikkineen on? Olisipa hauskaa, jos tamperelaisen Heikki Salon sanoitus osuisi kohdalleen uudessa maamerkissä. Rakastin Miljoonasadetta teini-ikäisenä, aikuisena rakastan kotiani ja kotikaupunkiani. Jännittävää nähdä miltä tuo torni näyttää sisältä päin ja millaiset maisemat sen ikkunoista tulee olemaan. Uusi näkökulma kaupunkiin joka tapauksessa, tuosta suunnasta kaupunkimaisemaa ei aiemmin ole voinut ihailla. Kulloinkin vallitsevia taivaanvärejä takaisinheijastavien ikkunoiden ansiosta torni ainakin sopii ympäristöönsä säällä kuin säällä.