torstai 31. maaliskuuta 2011

I want to be part of it, New York New York - or Tampere?

"Viikonloppu tulossa, olo on melkein kuin romanttisesta elokuvasta!", ystäväni kertoi. "Luvassa on ihanaa joutilasta aikaa vain olla, ei aikatauluja, ei kiireitä, ei pakollisia aikaisia aamuheräämisiä kellon piipittäessä kiukkuisesti silloin kun ulkona on vielä pimeää". Kevät tekee tuloaan, päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiäkin jo - no on, jos ei siis oteta lukuun arktisen hyytävää viimaa ja sitä vaakasuoraa lumisadetta, joka monena päivänä on yhtäkkiä ilmestynyt täysin kirkkaalta taivaalta ja kadonnut sitten melkein samaa tietä. 

                              Kuva lainattu                                      Kuva lainattu
Jostain syystä eilen kadulla kävellessäni päässäni soi laulu, toisesta suuresta ja kauniista kaupungista kertova klasikkolaulu. New York, New York... Voiskohan siihen vaihtaa Tampereen New Yorkin tilalle? 
"I want to wake up in that city that doesn't sleep and find I'm the king of the hill, top of the heap"... Ok, kuninkaan tilalle pitäis kai vaihtaa kuningatar kans, oman elämänsä kuningatar, sitten laulu saattais toimia mulla ja Tampereella. Hmm... Tamperelaisuuteni syvenee, ainakin suhteeni Tampereeseen tuntuu vahvistuvan. Miksi muuten mie ajattelisin hassuja pieniä ajatuksia tästä ihastuksestani, miettisin tapoja tutustua siihen vieläkin vähän paremmin ja janoan päästä kurkistamaan sen pinnan alle yhä uudelleen ja uudelleen?

Jäin miettimään ystäväni tulevaa viikonloppua, vapaan olemisen aikaa ja sitä oloa, joka on kuin romattisesta elokuvasta. Kaunis ja kiireetön päivä, mukavaa seuraa kenties, naurua, paljon iloisia ja onnellisia kiireettömiä hetkiä, katseita ja hymyjä, sellaisia, jotka tuntuvat masun pohjassa kivalta. Tai sitten hyvä kirja, mukavaa pientä omaa puuhastelua ja jotain yllätyksellistä, puhelu pitkästä aikaa vanhalta ystävältä vaikka tai kävely lumen alta jo paljastuneilla kaduilla kaupungissa. Oli tuo kiireetön päivä millainen vain, ihana päivä ansaitsee jatkokseen ihanan illan. Monissa romanttisissa elokuvissa ihana ilta on käynti elokuvissa (okei oopperassa), hyvää ruokaa, viiniä, pari drinkkiä ja musiikkia. Hyvin usein elokuvan tähtipariskunta päätyy kuin puolivahingossa kuuntelemaan musiikkia nimenomaan jazz-klubille (tsäääs-klubille, tosi suhisevalla ts:llä ja ainakin kolmella ä:llä). Mitenköhän tuollainen elokuvamaisen kaunis ja taianomainen ilta taipuu tamperelaiseksi versioksi? No, mie päätin kokeilla. 


Tampereella on New York -niminen ravintola, johon hipsitään Hämeenkadulta Coffee Housen läpi ja laskeudutaan liukuportaita maan alle. Jostain hassusta syystä se on mun mielestä aika jännää, vähän erilainen entrée kerrankin! Liukuportaat tulevat suoraan ravintolasaliin, jää pölyiset tuulikaapit ja raskaat ovet välistä kun tupsahtaa suoraan toiseen maailmaan, hämärään, tyylikkääseen, tuoksuineen kutsuvaan. Tässä New Yorkissa harvoin on ruuhkaa, palvelu pelaa ja tunnelma on välitön, taustamusiikki on tunnelmaan sopivaa. Mie tykkään ravintolan ilmapiiristä ja tykkään ruokalistasta, joka on esikuvakaupunkinsa tapaan monipuolinen mutta mutkaton, sieltä löytyy niin hampparit, salaatit, pihvit, kiinalaiset ja pastat kuin wokit, sandwichit ja sormin syötävät fingerfooditkin. Unohtamatta tietenkään karppaajia. Yksi ehdoton hauska juttu New Yorkissa on paikan oma After work -hetki maanantaista torstaihin klo 16-18, silloin on tarjolla lyhyt erikoislista, josta burgerannokset saa minimaallisella hinnalla. Mmmm... Kylmä olut ja täyteläinen burgeri pitkän työpäivän jälkeen hyvän ystävän seurassa, mmmm... Testasin tuon listan kerran ja tykkäsin, silloin oltiin tyttöporukalla taidemuseossa katsomassa HR Gigerin näyttelyä ja sen herättämät ajatukset vaativat vähän pidempiä jälkipuinteja. Siihen sopi olut ja hampurilainen kaikkine lisukkeineen täydellisesti.
www.newyork.fi


Eli siis ruokaa New Yorkissa, sitten elokuva. Ensin kuitenkin kävely Finlaysonin alueelle sijaitsevalle elokuvateatterille kauniisti valaistun Koskipuiston läpi ja kävelysiltaa pitkin Frenckellin aukiolle, sieltä kadun ali tunnelia pitkin Siperian liikekeskukselle ja Karkkimereen valitsemaan namit leffaa varten. Karkkimeri on söpö pieni karkkikauppa, jossa valikoima on kuin Makuunissa konsanaan, parempikin, tunnelma varsinkin. Finnkinon Plevna -teatteri on siinä sitten vastapäätä liikekeskuksen ulkopuolella, ottaa avarana ja tyylikkäänä vastaan vieraansa kymmenen erikoisen salin voimin. Timanttikimallelattia on hauska yksityiskohta ja jo ovella tulijaa vastaantulviva elokuvateatterin tuoksu juuri sitä parasta osaa elokuvien katsomisessa nimenomaan teatterissa eikä kotisohvalla. Keskiviikkonäytöksiin pääsee muuten Finnkinon teattereissa Plussa-seteleillä, se on aika loistava tarjous ajatellen, että seteli on 5 euron arvoinen muualla, mutta käy maksusta 10,00 tai jopa 12,00 euron arvoisiin elokuvanäytöksiin. Suosittelen lämpimästi käyttämään Plussa-setelit leffalippuina, silloin niille saa parhaan vastineen. Plussa-setelillä voi ostaa myös pocoja, yhdellä setelillä saa kavericombo -setin, johon kuuluu paitsi 5,5 litran popcornipänikkä myös kaksi melkein litraista juomaa. Ja popcornithan kuuluu maustaa, maustaa huippukivoilla jauheilla, joista ehdoton oma suosikkini on sourcream-onion. Sitä oon ostanu kotiinkin, 950 g:n kannusta on mausteltu pocoja jo pari vuotta kotileffailtoihin, nyt jauhe kuitenkin osoittaa loppumisen merkkejä ja on aika alkaa harkita uuden ostamista. Uusi maku kenties? http://www.finnkino.fi/news/plussa


                                      Kuva lainattu                      Kuva lainattu
 Leffan jälkeen saa leijua, leijua siinä unenomaisessa taikamaailmassa, jonka parituntinen irtautuminen todellisuudesta aiheuttaa. Leijuminen tapahtuu parhaiten hiljaisuudessa käsikädessä ystävän tai rakkaansa kanssa kävellessä, hidas laskeutuminen takaisin todelliseen maailmaan ei kaipaa juuri nähdyn elokuvan läpi ruotimista saman tien, olotilan pitää antaa viipyillä rauhassa. Tuon leijumisen aikana voi kävellä Frenckellin aukion ja Keskustorin poikki takaisin Hämeenkadulle, Tempon talossa toisessa kerroksessa sijaitsevaan 1bariin. Se on ehkä Tampereen tyylikkäin drinkkibaari, minun mielestäni kivoin ainakin. 1barissa on todella ammattitaitoinen henkilökunta, heidän työskentelyään on mielenkiintoista seurata. Pullot, lasit ja jäät lentelevät komeissa kaarissa ja DJ soittaa letkeää musiikkia ison maailman tyyliin omalla tiskillään, kaikesta näkee että pojat pitävät työstään. Me likey too! Lupauksensa mukaisesti 1bar on keidas arjen keskellä ja antaa sen pienen tärkeän lisän vähän erikoisempaankin iltaan. www.1bar.fi


Yhden tai kahden drinkin jälkeen on luontevaa siirtyä toisaalle. Muutaman askeleen päässä drinkkibaarista kosken toisella puolella on Paapan Kapakka. Tämä oluthuone on lähes poikkeuksetta aina tungokseen saakka täynnä ei-enää-ihan-teini-ikäistä porukkaa, mutta peruskulmabaarista paikan erottaa livemusiikki. Jazz. Seitsemänä päivänä viikossa. Viime lauantaina kun pistäydyimme baarissa, siellä jamitteli omistajan oma housebändi Paappas group. Vanhat tyylikkäät herrat valkoisissa kauluspaidoissaan ja mustissa housuissaan loivat hälisevän ihmispaljouden keskelle letkeän mutta jollain tapaa hauskan hypnoottisen tunnelman, todella nautittavan vaikka olenkin vasta aloittelija jazz-musiikin kuuntelun saralla.
www.paapankapakka.fi/

Hymyilin pöydässämme, ilta oli kuin elokuvasta kaikkine pienine juttusineen, yksityiskohtineen, jotka toteutuivat ilman etukäteissuunnittelua aivan kuin itsestään - vähän niin kuin ne elokuvissakin aina tapahtuu. New Yorkin tilalle lauluun voi siis vaihtaa Tampereen: "If I can make it there, you know, I'm gonna make it just about anywhere. Come on, come through, New York New York...".

Mulle on elokuvista jäänyt mieleen yksi salaatti, ja vaikka salaattia ei muuten ehkä tulis iltaravintolassa syötyä, kuuluu se tuon elokuvakytköksen kautta ehdottomasti tähän yhteyteen:

CAESAR-SALAATTI
2 annosta:

2 ruukkua jääsalaattia (tai toinen esim. rucolaa)
300g kanafileetä (tai katkarapuja)
3 viipaletta vaaleaa leipää
parmesan lastuja
(kurkkua)

- Pese ja pilko kanafileet ja paista palaset pannulla.
- Paahda leipäviipaleet paahtimessa kauniin ruskeiksi ja kuutioi viipaleet.
- Revi salaatit kulhoon, sekoita siihen caesarkastike ja nostele salaattipohja lautasille.
- Nostele kanat salaatin päälle, kanan päälle leipäkuutiot ja höylää kaiken kruunuksi parmesanjuustosta lastuja.

CAESARKASTIKE:
2 anjovisfilettä 
1 iso valkosipulin kynsi
1 munan keltuainen
1 rkl sinappia
1 rkl viinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
raastettua parmesanjuustoa
pari rouhausta suolaa
pari rouhausta mustapippuria

- Erottele keltuainen valkuaisesta ja murskaa anjovisfileet.
- Sekoita mukaan kaikki muut ainekset paitsi oliiviöljy ja vatkaa sauvasekoittimella yhteen.
- Lisää öljy joukkoon ohuena norona kokoajan sauvasekoittimella surruttaen.
- Nostele kastiketta salaattiannoksen päälle lusikalla nokareiksi.
- Nauti!

Kerta kerran jälkeen mie vähennän anjoviksen määrää kastikkeessa, enkä oo katunu kyllä ollenkaan, anjovis ei vaan oo mun juttu. Mustapippuria ja suolaa tarttee ehkä vähän enemmän makua kompensoimaan, mutta ei se huono asia oo ollu. Nopeampi vaihtoehto on, että et tee kastiketta itte vaan ostat valmiin Caesarkastikkeen. Pirkka Parhaat -sarjassa on ihan hyväksi toimiva tuote arjen nopeuttamiseksi.

maanantai 28. maaliskuuta 2011

Oma pieni maailmani, pienoismallimaailma

Vanhat tehdasrakennukset, nuo punatiiliset, hallitsevat Tampereen kaupunkimaisemaa. Keskellä keskustan vilinää niistä löytää hauskoja rauhallisia sopukoita, sellaisia paikkoja joissa kaikki kiire tuntuu seisahtuvan paikoilleen samaan tapaan kun aika on seisahtanut niiden rapautuneissa seinissä. Kehräsaari Laukontorin ja Tammerkosken välissä on yksi tällainen seisake, pysähtyneen ajan rauhallinen taikapiiri. Alunperin matalasta särkästä saareksi rakennetun alueen nimi on ollut Neulasaari siellä sijainneen neulatehtaan mukaan. Nimi muuttui Kehräsaareksi kun neulatehdas lopetti toimintansa vuonna 1863 ja paikalle rakennettiin muutamaa vuotta myöhemmin Liljeroosin U:n muotoinen kehruu- ja kutomotehdas sekä värjäämö. Tuo rakennus on paikallaan vieläkin, seisoo komeana yli 110 vuoden jälkeenkin. 

Kokonaan teollisuus ei kulmilta ole poistunut, vaikka kutomo- ja kehruutoiminta sieltä lopetettinkin vuonna 1983 ja vanhat tehdastilat muutettiin liikehuoneistoiksi. Kehräsaaressa toimii edelleen pahvitehdas, sen kolina, hurina ja suhina hallitsee Kehräsaaren äänimaisemaa. Jättimäisen tehtaan kyljestä etsijä kuitenkin löytää paitsi toimistoja ja lääkärivastaanottoja, myös ravintoloita, pienen elokuvateatterin ja monia sellaisia putiikkeja, joita ei muualta kaupungista löydä.


Koskikeskuksen puolelta Verkatehtaan Käsi- ja taideteollisuuskeskuksen rannasta Kehräsaareen pääse pientä kävelysiltaa pitkin aivan pahvitehtaan voimalaitoksen patoluukkujen vierestä. Silta johtaa pienelle kujalle ja kuja tunneliin, jonka hämärästä aukeaa pieniä ovia pieniin putiikkeihin, käsityöläisliikkeisiin. Tunnelista löytyy suomalaista muotoilua ja omintakeisia käsitöitä myyvät Pikku Putiikit ja Kehräsaaren piipun vierestä sisäpihalta Maailman kauppa Tasajako, Second Hand Shop Mrs. Robinsson, matkamuistomyymälä Joulupuu sekä Siipiravintola Hook, texmex-tyylillä ruokaa tarjoava Gringos Locos ja huippu-uutuus, Stefan's Steakhouse. Viimeksi mainittua en vielä ole ehtinyt testata, mutta arvostelut siitä ovat olleet loistavia ja paikalla aikaisemmin sijainneessa Taiteilijaravintola Fall'sissa käyneenä tiedän, että tilat ainakin ovat upeat ja kesäterassi koskenrannassa pitkin seiniä kiipeilevine kasveineen todella vaikuttava paikka. Gringos Locosin terassi Kehräsaaren sisäpihalla värivaloineen ja rennon letkeine musiikkeineen on myös kesällä ehdottomasti kokemisen arvoinen.


Olen monesti miettiny millaista olis tehdä käsitöitä ammatikseen, pitää itse pientä putiikkia tai myydä tekeleitään sellaiseen puotiin joka eri tekijöiden tuotoksia sitten kokoelmavalikoimana myisi. Tekemisen ilo saattaisi kärsiä, kun kuvioon astuisi tuotto-odotuksia, paineita ja budjettisuunnittelua, työvälineet ja menetelmät pitäisi hioa huippuunsa, kannattavuus sanelisi sen mitä on järkevää tehdä, luovuus jäisi kakkoseksi kun tekeleillään pitäisi saada kasaan rahat elämiseen. Harrastuksena väkertely ja värkkäily on kuitenkin ihan mahtavaa, pieni näpräämistuokio silloin tällöin pitää mielen virkeänä ja rentouttaa mukavasti oman aika abstraktin päivätyön ohessa iltaisin. Toisten käsityöläisten tekosia on myös ihanaa ihailla.

Käsillätekemisen taika on kai siinä, että tekemisensä lopputuloksen näkee heti, näkee aikaansaannoksensa ja voi olla ylpeä siitä vaikka siitä tulisikin "vähän nyt tämmönen". Käsintehty saa näyttää käsintehdyltä, tehdasmaisen täydelliseen jälkeen ei tarvitse edes pyrkiä. Pienet virheet, rypyt ja rosot tekevät tuotoksesta vaan entisestään kauniimman, omintakeisen ja ainutlaatuisen, aivan uniikin. Joidenkin asioiden kohdalla on vaan ihan eriasia tehdä itse kuin ostaa kaupasta, on mahtavaa nähdä miten roskat, paperinpalat, ylimääräiset kangastilkut ja täysin muuhun käyttöön tarkoitetut pienet tarvikkeet ja niiden pakkaukset taipuvat erilaisiksi esineiksi, säilytyspurkeiksi, korteiksi, koristeiksi ja leikkikaluiksi. Viimeisin villitykseni on nukkekodin kalusteet, haaveissa jo pitkään olleen nukkekodin rakentaminen niin, että lasiovinen musta nelihyllyinen kaappi saa sisuksiinsa kauniit tapetit ja kattokruunut, keittiön, ruokailutilan, wc/kylpyhuone/saunan, aulan, olohuoneen, kirjasto/työhuoneen ja kaksi makuuhuonetta. Huisaa. E&E -askartelupaja toimii iltasin kotona keittiönpöydällä, johon levitellään pensselit, sakset, tussit, liimat, maalit, tilkut, pumpulit, pahvit ja tulitikut. Joka ikinen ilta ideoita toteutettaessa keksitään vaan lisää ideoita, pikkuruisia design-kalusteita syntyy erehdyksen ja onnistumisen kautta ja kaksi pientä suuta hymyilee onnellisena tekemisen ilosta. 



Gringos Locosin näkemisestä mulle jäi kutkuttelemaan texmex -olo ja kunnon fajitasannoksen kaipuu. Onneksi sellaisen saa kädenkäänteessä väsästyä, ei tarvitse lähteä lähikauppaa pidemmälle, kaikki tarvittava löytyy helposti. Kesällä fajitakset on mitä parhainta ulkoruokaa - muurikka grilliin lämpenemään, siinä paistelee setin isommallekin porukalle! Fajitasten lisäksi texmex-paikoissa loistava alkupala on nacho plate, sitä en oo Gringos Locosissa valitettavasti saanut, toisaalla kyllä. Kotioloissa se toimii leffamässynä tai ihan iltapalana kahden kesken nautittuna.

FAJITAS
4 annosta:

500g kanafileitä
2 punaista paprikaa
1 iso sipuli
2 kynttä valkosipulia
1 pss SantaMaria Fajitas -mausteseosta
1 prk ranskankermaa
1 prk salsaa
1 prk guacamolea
4 tomaattia
kurkkua
jalapenoja
8 kpl tortilla -lättyjä
riisiä neljälle

- Keitä riisit niinku riisit nyt keitetään normaalistikin.
- Pese ja pilko kanafileet, viipaloi paprikat ja sipuli ja silppua valkosipuli. Paista kanoja ensin vähän aikaa yksikseen, lisää sitten kyytiin paprikat ja sipulit. Kun nekin saavat väriä ja pehmenevät hieman, kippaa mukaan mausteseos ja tilkka vettä. Anna seoksen hautua miedolla lämmöllä niin kauan, että riisi viereisessä kattilassa on kypsää. Pilko sillä aikaa tomaatit ja kurkut annoksiin.
- Asettele sitten kaikki esille haluamallasi tavalla. Jokainen ruokailija kokoaa itse omat fajitasannoksensa, kokilta säästyy aikaa vaivaa.

Perushyvä perjantaisetti esimerkiksi, miksei maanantaillekin sopis. Paprikat ois muuten voinu olla erivärisiäkin, keltaisia tai vihreitä tai oransseja. Tai kahta väriä, sillä sais kivasti ilmettä tähän ruokaan. Mutta olipa vaan namia! Seuraavalla kerralla maustetaan itte ilman mitään valmiita sekoituksia ja tehään salsa & guacamolekin tuoreista raaka-aineista. Varaudu ähkyyn.

NACHO PLATE
2 hengen annos:

1 pss nachoja (300g) original, bbq, juusto tms.
½ prk salsaa
½ prk juustokastiketta
1 sipuli
2 isoa tomaattia
½ prk jalapenoviipaleita

Kokoa annos vasta juuri ennen tarjoilua (yksi iso annos vaan, siitä napsii molemmat sitten):
- Pilko sipuli ja kuutioi tomaatit ihan pieneksi. Levitä tarjoilulautasen pohjalle kerros nachoja, ripottele päälle sipulia, tomaattia ja jalapenoja ja lusikoi salsaa ja juustokastiketta. Levitä päälle uusi kerros nachoja ja siihen muut lisukkeet.
- Jatka niin kauan kuin aineksia riittää tai kunnes annos on tarpeeksi iso. 

Ihanaa sormiruokaa perjantai-illan leffan kaveriksi. Tätä ei vaan voi syödä kovin usein, muuten muuttuu palloksi.

perjantai 25. maaliskuuta 2011

Perjantaiaamun pähkinäkori

Ystäväni rakastaa päättelytehtäviä, sellaisia pieniä pähkinöitä, joissa vastaus oikeastaan on sisällytetty jo itse kysymykseen, mutta vain tarkoin pohtimalla ja kysymystä mielessään pyörittelemällä tuon vastauksen saa selville. Hän haluaa pähkäillä pähkinöiden kanssa rauhassa, inhoaa sitä, että vastaus annetaan jo valmiiksi tai liian nopeasti liian lyhyen pohdinta-ajan jälkeen. Olo on kuulemma euforinen, kun itse saa päivien päästä keksittyä vastauksen nokkelaan kysymykseen. Mie tiiän sen olon myös, voi mikä vapautuneisuuden ja kirkkaan älynväläyksen hetki se on kun yhtäkkiä tajuaa, yhtäkkiä näkee vastauksen tuossa vaan! Tuota oloa haluaa lisää, se on vähän niin kuin hyvä ruoka, sitä vaan on saatava uudelleen, oli pohdinnan aihe mikä tahansa.

Kreikassa asuessani lauloimme ystäväni kanssa myrskyisinä öinä suomalaisia lastenlauluja että olo tuntuisi turvallisemmalta ja ohuen ikkunalasin takana palmuja repivä tuuli vähemmän pelottavalta. Yhtenä tällaisista öistä meille molemmille tuli totaalinen black out - kumpikaan meistä ei muistanut miten alkaa laulu Maailmassa monta on ihmeellistä asiaa eikä edes sitä mikä tuon laulun oikea nimi on! Tämä tapahtui aikana ennen mobiilinettiä ja läppäreitä, aikana ennen joka päivästä nettisurffausta ja kaiken tiedon löytymistä yhdellä napin painalluksella. Siinä meni viikko kun asiaa pohdittiin aktiivisesti aamuin ja illoin ja manailtiin kun pienen vanhan kaupungin tomuisesta ja pimeästä kirjastosta ei löytynyt yhtä ainutta suomenkielistä kirjaa saati yhtään suomalaista laulukirjaa. Sitten, yhtenä iltana kuin salama kirkkaalla taivaalla, vastaus oli yhtäaikaisesti meän molempien mielissä: Laulun nimi on Ihme ja kumma, ja sen ensimmäiset säkeet alkavat "Auringossa aina varjo seuraa kulkijaa". Mieletön fiilis, aivan uskomaton! Sen jälkeen en yhtään ole ihmettellyt että ystäväni tai joku muu rakastaa arvoituksia, sen täytyy olla niin juuri niiden ratkaisemisen tuoman hyvän olon takia.

Tampereeseen tämä koko juttu ei liity oikeastaan yhtään mitenkään, ei mitenkään muuten kuin että hauskutin aamulla yhtä työkaveriani pienellä arvoituksella opetusmielessä - aina kaikki kun ei ole niin musta-valkoista tässä maailmassa. Tämä arvoitus on naisille ollut yllättävän helppo, mutta miespuolisille tuottanut suuriakin turhaantumisen hetkiä. Miesvaltaisella myyntialalla toimistohommissa työskennellessä (ja elämässä ihan muutenkin) jää ajatus joskus junnaamaan samalla raiteella päivästä toiseen, tietyt roolit ovat itsestään selvyys ja omaa katsantaakin on välillä vaikeaa totutusta laajentaa. Tämä työkaverille kertomani arvoitus menee siis näin: Isä ja poika ajoivat autolla kolarin, isä kuoli heti, mutta poika kiidätettiin vakavasti loukkaantuneena sairaalaan ja suoraan leikkaussaliin. Kun leikkaava lääkäri tuli huoneeseen, hän tuijotti poikaa kauhistuneena ja huudahti: "En minä voi leikata häntä, hän on minun poikani!". Miten tämä on mahdollista?

Niin, miten se on mahdollista? Aina ei tarvi mennä nais-miesasetelmaan tai edes nokkeluuksiin sanojen kanssa, joskus numerotkin sotkeutuvat niitä pyöritellessä ja rahat tuntuvat katoavan arvoituksissa aivan itsekseen, ihan niin kuin oikeassakin elämässä. Yksi omista kaikkien aikojen suosikkiarvoituksistani onkin sellainen, johon ratkaisu ei ole ihan yksinkertainen. Tai on, mutta siinä tapauksessa siihen täytyy liittyä taikuutta ja silmänkääntötemppuja, pankkiirien omia matemaattisia sääntöjä ja nokkelia taskuvarkauksia, suuria salaliittoteorioita ja hämärähommia... Matematiikan opettajani ei koskaan suostunut kertomaan mitä tarinassa oikeasti tapahtui, totesi vain, että on hyvä oppia ajattelemaan ettei maailmassa aina kaikki ole sitä miltä näyttää, että asiat toisesta suunnasta katsottuna saattavat olla hyvinkin erilaisia kuin toisesta. Muissakin kuin tässä asiassa. Hyvää perjantaipäivää teille kaikille, hyvää viikonloppuakin samalla! Toivottavasti tämän seuraavan pohtiminen ei kuitenkaan vie yöunia keneltäkään:

Kolme miestä menivät motelliin ja ottivat yhdessä yhden huoneen, jonka hinta oli 30 euroa. Jokainen miehistä maksoi respalle kympin ja suoritettuaan maksunsa menivät sitten huoneeseensa. Respa jäi laskemaan rahoja kun motellin johtaja sattui paikalle, kertoi kuulleensa äskeisen ja torui respaa: heillähän oli voimassa kesätarjous, huoneen hinta olisi ollut vain 25 euroa yöltä! Johtaja vaati respaa palauttamaan miehille vitosen ja respa teki työtä käskettyä. Hän mietti miten jakaisi tuon vitosen kolmen miehen kesken tasan, kukinhan oli antanut hänelle kymmenen euroa ja tarvitsi takaisin saman verran kuin muutkin kaksi. Äh, meni liian vaikeaksi, hän tuumasi ja päätti että antaa jokaiselle miehelle takaisin euron ja pitää itse kaksi euroa. Niin hän sujauttikin kakkosen omaan taskuunsa kiikutettuaan ensin miehille kullekin euron takaisin.

Miehet saivat kympeistään siis eurot takaisin ja olivat kukin maksaneet huoneestaan 9 euroa. 9 x 3 = 27, respa piti 2 euroa eli yhteensä 29 euroa. Mihin yksi euro katosi?

keskiviikko 23. maaliskuuta 2011

Siellä missä taivas on kaikkein korkeimmalla

Luin eilen Helsingin Sanomista "merkintöjä" -palstan kirjoituksen, jossa kirjoittaja kuvasi kauniisti kotipaikkakuntaansa pohjoisessa: "Siellä taivas on korkeammalla kuin missään muualla. Vuodenajat erottuvat: kesä on vihreä, syksyllä räiskyvät kaikki värit, ja talvi on puhtaan valkoinen". Olipa kertakaikkisen upeasti sanottu tuo taivashomma, isosti kuvattu, suuri tunnustus kotiseudulle. Kun taivas on korkealla, antaa se tilaa ajatella, tilaa haaveilla ja toteuttaa haaveensa, ainakin yrittää sitä. Kun taivas on korkealla, ei esteenä ole lasikattoja, ei tahallisesti tai tahattomasti rakennettuja turhia estoja oman lentonsa rajoittamiseksi. Sellaisessa paikassa on hyvä elää ja hengittää tukehtumatta, mahdollisuus olla onnellinen.


Eilen oli ihanan keväinen päivä. Tuon Hesarin kirjoituksen kirjoittaja kuvasi pohjoisen kesää, syksyä ja talvea, mutta ei ollut kuvannut pohjoisen kevättä. Tampereella kevät on kaunis, kevät on aurinkoinen ja kirkas, jotenkin vaaleansininen ja vaaleankeltainen ennen kuin hento vihertävä sarastus valtaa harmaantuneen lumen alta paljastuvat multaiset tienpientareet ja kadun varsien ruskettuneet nurmialueet. Keväisinä päivinä kaupungissa kävellessä kuulee miten räystäät räpättävät, sulavan lumen vesi tulvii valtavina lammikoina suojateille ja hiekoitussora rahisee kenkien korkojen alla. Iltaisin ilma on raikas, vielä kirpeä. Vaikka varpaat ovat märät jo lyhyen kävelyn jälkeen, on mieli silti iloinen ja suu taipuu hymyyn. Heräävä kevät saa mielen kepeäksi, silloin taivas on korkealla Tampereellakin.

Ei ole ihme, että keväällä linnut laulavat kaikkein innokkaimmin, vedet virtailevat uomissaan kaikkein iloisimmin ja ihmiset rakastuvat uudelleen - kuka toiseen ihmiseen, kuka harrastukseen, kuka johonkin tavaraan tai tekemiseen. Keväällä on kummallinen voima. Valostuvat ja pitenevät päivät saavat jaksamaan paremmin, ne valavat uskoa omaan tekemiseen ja kaiken ihanan onnistumiseen, mahdollisuudet näyttäytyvät kaikessa kauneudessaan suurempina kuin minään muuna vuodenaikana. Keväällä mikään ei tunnu olevan mahdotonta kenellekään, pienet ruohonkorret, puiden silmutkin uskovat itseensä ja siihen haaveeseen, että muutaman kuukauden kuluttua kaikkialla vihertää, jos he nyt ponnistelevat ja tekevät oikein kovasti töitä antaen kaikkensa.

Ystäväpiirissäni yksi suunnittelee häitään, toinen odottaa lasta, kolmas rakentaa taloa ja neljäs toteuttaa pitkäaikaista haavettaan tehdä työkseen sitä mistä kaikkein eniten nauttii. Kaikilla tuntuu olevan jotain pientä puuhaa ja piristettä, jos ei muuta niin sisustuksen tai ruokaremonttien saralla ja sitä tuntuu hykerryttävältä seurata. Samaan tapaan kuin kevät saa kaduilla kulkijat keventämään vaatetustaan ja lapset kirmaamaan auringonpaisteessa takki auki, ovat takki auki liikenteessä myös ystäväni, loistavat haaveidensa toteuttamisen onnea eivätkä pidä kynttiläänsä vakan alla. He ovat rohkeasti unohtaneet lasikattonsa ja levittäneet siipensä, sulkeneet silmänsä ja hypänneet vapauteen, kaartavat kauniisti taivaan sineen siellä missä taivas on korkealla. Heidän oma taivaansa valmiina unelmien, haaveiden ja toiveiden toteuttamista varten. 


Tampereella on muutamia oivallisia musiikkibaareja, sellaisia ravintoloita, joissa iltaisin esiintyy polkuaan aloittelevia artisteja ja nousevia tähtiä, niitä, joiden siipien alle tuuli on puhaltamassa ja jotka ovat juuri lähdössä lentoon, komeaakin komeampaan lentoon. Olen saanut etuoikeuden ja kunnian seurata vierestä, läheltä ja vähän kauempaa, muutamien esiintyvien taiteilijoiden kulkua tien alussa, nähdä sen innon ja tekemisen palon, joka nousukiidossa on. Tuntea sen intohimon omaa tekemistään kohtaan, joka tuntuu olevan sitä samaa mikä saa paitsi ihmisen yrittämään myös lehtiaiheet työntymään talviteloiltaan puiden kuorista ja puhkeamaan ehjiksi kasvaviksi silmuiksi kevätauringon lämmittäessä. Jack The Rooster kävelysillan kupeessa Hotelli Tammerin vieressä on yksi tuollainen baari, Music Bar Palatsi Hämeenkadulla toinen, Music Bar Amadeus Tammelan puolella kolmas ja Paapan Kapakka Hatanpään valtatien alussa neljäs hyvä esimerkki loistavista livemusiikkipaikoista. Lisääkin löytyy melkein niin pitkälle kuin vain jaksaa luetella, on Kahvillaa, Henry's Pubia, Londonia, Irjan Kellaria, O'Haraa, O'Connellsia ja monia monia muita.

Suosittelen lämpimästi illan istumista hyvää livemusiikkia kuunnellen, oman ystäväporukkansa mieltymyksensä mukaan tottakai. Sorrowhearts soittaa ihanasti irkkutyylistä omaa musiikkiaan, The Cloudycators melodista heviä. Yksi helmi huhtikuun tarjonnassa on kuitenkin ehdottomasti upea ääninen nuori nainen, joka esiintyy kitaristinsa kanssa duettona Music Bar Palatsissa 16.4., sitä minä odotan aivan erityisesti. Pääsen tsekkaamaan paitsi uuden baarin, myös kuuntelemaan todella loistavaa tulkintaa tutuista ja ei-niin-tutuista neidin omista kappaleista - pelkkä ajatus saa hymyilemään ystävän haaveiden puolesta.
www.youtube.com/Anni
www.myspace.com/annilin

Skool siis kaikille niille, jotka uskovat unelmiinsa ja toteuttavat haaveitaan tehdä sitä mikä kenetkin onnelliseksi tekee, sitä mihin on palo ja mikä omimmalta tuntuu. Annetaan kevään kantaa.

GIN 'N' TONIC (GT) 
1 annos:

4 cl Bombay Giniä
Indian Tonic Wateria
jäitä
sitruunalohko
- Laita jäät lasiin, kaada päälle gin ja tonic, sujauta joukkoon sitruunalohko ja nauti.

Oh, toimii loistavasti aperitiivina, mutta myös ruoan laskeuttajana, viikonlopun aloittajana, kesäpäivän viilentäjänä, pikkujoulujuomana, työpäivän jälkeisenä rentouttajana, juhlien ilostuttajana. Tai sitten ihan muuten vaan.




VALKOVENÄLÄINEN
1 annos:

2 cl vodkaa
2 cl kahvilikööriä
maitoa
jäitä
- Laita jäät lasiin, kaada päälle vodka ja likööri, lisää maito ja nauti.

Parempi puolipitkänä kuin pitkänä, kevyt maito maistuu paremmalta kuin rasvaton. Ainakin ensimmäisellä eron vielä huomaa.

maanantai 21. maaliskuuta 2011

When you're feeling blue

Tämä on ehkä vähän hölmö aihe aloittaa uusi viikko kun fiilis on hyvä ja olo kaikin puolin mitä parhain mukavan ei-tampere-viikonlopun jälkimainingeissa, mutta jäin eilen illalla kotiin palattuani miettimään seuraavanlaista asiaa: Musta oli ihana tulla eilen kotiin, kuplivalla tavalla kivaa palata takaisin Tampereelle Keski-Pohjanmaalla vietetyn mökkiviikonlopun jälkeen. Se oli huippu tunne, kun "hetken kuluttua Tampere" -kuulutuksen tultua junan hiljentäessä asemalle ja vanhojen vuosisataisten puutalojen näkyessä ikkunasta Särkäniemen jälkeen mua odotti koti - kaunis ja mukava Tampere, jo jollainlailla tuttu ja oma. Mulla on Tampereella hirmuisen paljon kaikenlaisia ilon aiheita ja hauskoja paikkoja, aurinkoisten päivien juttusia, sellaisia asioita jotka saavat pienen tytön melkein leijumaan. Mutta mitä mie teen ja mihin meen silloin jos mua mökötyttää? Mikä Tampereella poistaa pahaa mieltä tehokkaasti tai missä tuntee voivansa kietoutua paksuun ja turvalliseen huomaamattomuuden huntuun kaikessa surullisuudessaan?

Oulussa sellaisia paikkoja oli useita, saatoin joskus ajella tuntikausia iskan autolla niitä paikkoja kierrellen, seisahtuen hetken siellä ja toisen tuolla, imeä itseeni maisemia ja muistoja niistä paikoista, sitä tunnetta että olin kotona, että oli ihan kiva olla juuri minä juuri siinä missä mie kulloinkin olin. Rovaniemelläkin mulla oli sellaisia paikkoja, hassuja pieniä omia juttuja, joista sai voimaa. Ounasvaaran päällä hiuksiin puhaltava tuuli, nelostiesilta, josta näki autojen kulkevan toiseen suuntaan kotiin Ouluun, toiseen suuntaan kauas pohjoiseen tiettömän tien taakse sinne missä asui kiireettömyys ja rauha...



Tampereella harvassa paikassa asuu autio ja tyhjä rauha ja äänettömyys. Mutta Tampereella monessa paikassa historia on läsnä, se turvallisuuden tunne, että jos kerran talot ovat pysyneet pystyssä sata vuotta ja muuttuneet maailman mukana, pysyn pystyssä minäkin. Pysyn, oman aikani ainakin vaikka välillä käynkin vähän polvillani ja pientä korjausta ja paikkailua minunkin haavoihini tarvitaan. Pyynikin kapeilla kaduilla tuo pysyvyyden tuoma turvallisuus on vahvasti aistittavissa, kiviset linnat huokuvat vankaa itsetuntoa ja ylpeyttä omasta olemisestaan. Ystävällisenä hymyilevät koristeelliset ikkunat tuntuvat katsovan ohikulkijaa osanottavasti, haluavan lohduttaa. Ne kuulostavat kuiskaavan lohduttavia sanoja ja kannustavan eteenpäin. "Aika kuluu ja kuluttaa, älä huoli", ne huokaavat, "katso meitä, mekin seisomme tässä edelleen, seisomme vaikka aika ja asukkaat muuttuvat. Uusi tuntuu aina aluksi oudolta, mutta kaikkeen sopeutuu. Koskaan ei voi etukäteen tietää, milloin muutoksen tuulet ovat parannusta entiseen ja milloin taas jää sellainen kaipaus, että pitäisi itse palata takaisin". "Minä pidän teistä", vastaan niille, "te autatte minua ymmärtämään tätä maailmaa ja sen kummallisuuksia, hyväksymään ajan kulun".

Yksinolo on joskus parasta lääkettä, ajatusten ajatteleminen ja tunteiden tunteminen sellaisina kuin ne tulevat on parasta balsamia haavoille. Mulle myös hyvä ruoka on yks parhaista parantajista - aina vaan ei oo siinä tunnussa, että jaksais syödä ihmisten keskellä tai edes tehdä itselleen mitään niin herkullista, että siitä olisi apua pahan mielen poistamisessa. Silloin noutoruoka on pop, noutoruoka ja oma nurkka, kotisohva jossa saa olla juuri sellainen kuin on välittämättä mitään synkältä ja mustalta näyttävästä maailmasta ympärillä. Noutoruoka ja elokuva, joku riipaisevan kaunis rakkaustarina, joka antataa kyynelille oikeuden tulla vaikka ei itsessään ihan sitä itkisikään. Tuon setin jälkeen oma olo tuntuu kuitenkin kevyemmältä, omat surut paljon helpommilta kestää. Termi "lohturuoka" ei siis oo hirveän huono vaikka siitä aikas negatiivinen onkin saatu erilaisissa medioissa väännettyä. Lohturuoka on peikko, se kerryttää kiloja. Mutta oli tuo lohtu sitten millaista ruokaa tahansa se ei lihota, jos ei ole surullinen kovin usein, eiks nii? Ei huolita kiloista, pidetään mielummin iloista huolta
siis.

Pizzaa ja leffaa murheisiin, mutta ei mitä tahansa pizzaa - pizzan pitää olla hyvää että se lohduttaa tekee hyvän olon. Pizzeria Napoli on yksi Suomen vanhimmista pizzapaikoista, ollut samalla paikalla Aleksanterinkadulla jo 30 vuotta, Napolin sadan pizzan lista kaikkine erikoisuuksineen on tunnettu Tampereen rajojen ulkopuolellakin. Näistä jokainen on varmasti kokemus jos vaan ikinä sais aikaiseksi kokeilla ne kaikki. Jokainen testatkoon oman mieltymyksensä itse, mutta muutaman esimerkin poimiakseni:
  *Il Tapola: Tapolan kuuluisaa mustaamakkaraa, punasipulia, tomaattia ja puolukkahilloa
  *Finlandia: savuriistakäristystä, savustettua saksanhirveä, metsäsieniä, aurajuustoa ja vodkaa
  *Pollo El Diablo: kanaa, kaktussuikaleita, habaneroa, ananasta ja mozzarellaa
  *Cattolica: artisokkaa, parsaa ja rucolaa
  *La Greca: aurinkokuivattuja tomaatteja, kaprista, sipulia ja fetajuustoa
 
Oon tainnu jättää muut pizzeriat viime vuosina kokonaan käymättä, en halua puolella hinnalla sinnepäin -pizzaa kun Napolista saa koko rahalla sitä itteensä, täyteläistä ja maistuvaa herkkua, joka toimii niin lohturuokana kotisohvalle noudettuna kuin paikan päällä iloisena iltana ystävien kanssa nautittuna. Viikonloppuiltaisin vapaata pöytää saa hetken odotella kun varauksia ei oteta etukäteen, mutta odottaminen on jokaisen minuutin väärti - tunnelma on kuin oikeassa italialaisessa pizzeriassa, palvelu mukavaa ja ystävällistä.Varsinkin kuumina ja jo pimeinä syyskesän iltoina terassipöydässä istuessaan matkaa mielessään helposti kauas täältä. Valkosipulikuppi ja pöytään jätettävä kassalle omatoimisesti maksettava lasku ovat sellaisia pieniä hauskoja yksityiskohtia, jotka tekevät juuri Napolista Napolin. Mielettömän ruoan ohella tietysti. www.pizzerianapoli.net/

Itte tehdyssä pizzassa pätee samat säännöt kuin muutenkin pizzassa: ohut hyvä pohja ja maistuva tomaattikastike, laadukkaat täytteet sellaisessa sopivassa kompinaatiossa, ettei mikään peitä toisensa makua vaan ne yhdistettynä nimenomaan tukevat ja korostavat toisiaan. Pizzaa tulee tehtyä aika harvoin vaikka se onkin hauskaa ja hyvää.

PIZZAA
3 pyöreää tai 1 pellillinen:

POHJA:

½ hiiva (25g)
2 dl kädenlämpöistä vettä
1 rkl öljyä
½ tl suolaa
n. 5 dl vehnäjauhoja

- Sekoita ensin hiiva kädenlämpöiseen veteen ja lisää sitten mukaan öljy ja suola.
- Mittaa seokseen ensimmäiset 3 dl jauhoista ja sekoita voimakkaasti puulastalla. Lisää jauhoja sitten desi kerrallaan niin, että vaivaat ja puristelet jauhot seokseen omin kaunein kätösin.
- Jatka vaivaamista muutama minuutti vaikka kaikki jauhot olisikin jo lisätty. Pizzataikina on parhaimmillaan silloin, kun se irtoaa kupin reunoista ja käsistä ja tuntuu kunnolla kimmoisalta, vaivaamalla vielä hetki taikinaan saadaan hyvä sitko, se on helpompi levittääkin, ei tartu eikä tahmaa.
- Anna taikinan nousta 30-45 minuuttia liinan alla rauhassa. Jaa taikina sitten 3 osaan ja kauli palasista ohuita pyöreirä pizzapohjia jauhotetulla pöydällä tai suoraan leivinpaperille. Jos mielummin teet "pannupizzaa", levittele taikina sormin leivinpaperoidulle uunipelleille. Pyöreiden pohjien ei tartte olla täydellisen pyöreitä, ne voi huoletta jäädä vähän vinksalleen, käsintehdyn näköisiksi.

TOMAATTIKASTIKE:
1 prk paseerattua tomaattia tai tomaattimurskaa
1 prk tomaattipyreetä
1 sipuli
1 valkosipulinkynsi
1 rkl öljyä
1 rkl ketsuppia
½ rkl sinappia
½-1 tl mustapippuria rouheena
2 tl oreganoa murustettuna
½ tl chilijauhetta
½ tl suolaa
1 tl sokeria tai hunajaa

- Silppua sipuli ja valkosipuli, kuumenna öljy kattilassa ja kuullota sipulit siinä kevyesti. Lisää sitten mukaan mustapippuri, oregano ja chilijauhe, hetkenkuluttua myös tomaattipyree ja taas hetken kuluttua tomaattimurska, ketsuppi, sinappi, suola ja sokeri tai hunaja.
- Käännä hellalevy ykköselle ja anna kastikkeen hautua hiljalleen sen aikaa kun pizzataikina nousee. Keittäessä kastikkeet maut pehmenevät ja sulavat yhteen ja keittämmättömän kastikkeen pistävyys häviää.
Hyvin maustettu ja hyvän makuinen tomaattikastike on koko pizzan juju!

TÄYTTEET: 

Täytteitä oman valinnan mukaan tai niinku meillä usein, että mitä kaapista löytyy. Valitse kutenkin hallittuja kokonaisuuksia, jotta maut tulevat hyvin esiin, samaan pizzaan ei kannata kipata kaikkea mahdollista. Kun teet pyöreitä pikkupizzoja, voit jakaa kaikki haluamasi täytteet useammalle pizzalle, erilaiset maut tuovat mielenkiintoa syömiseen. Muista valuttaa säilykkeet (tonnikala, ananas, herkkusieni) kunnolla, ettei pizzaan turhaan tule ylimääräistä nestettä paistamista hidastamaan.

- Paprika-oliivi-ananas-herkkusieni-sipuli
- Tonnikala-katkarapu-simpukka
- Kinkku-ananas-aurajuusto
- Jauheliha-kebab-sipuli-jalapeno

PAISTAMINEN:
- Paista pizzat yksi kerrallaan 250'C ilman juustoa noin kymmenen minuuttia. Lisää juustoraaste, kun pizzan reunat alkavat näyttää paistuneilta; täytteiden ei tarvitse ruskettua tai kuivua. Paista juuston kanssa vain ihan muutama hetki niin, että juusto vähän sulaa. Liian pitkä paistaminen muuttaa juuston rasvalilluksi, joka katoaa pizzan uumeniin eikä jää kauniiksi kerrokseksi pinnalle.

Kuuden pizzan tekemisessä kannattaa käyttää joustavaa valmistustekniikkaa: Tehe yksi pizza valmiiksi uuniin asti, aloita sitten seuraava, jonka saat uuniin heti kun ensimmäiseen on lisätty juusto ja käytetty se hetken uunissa sulamassa. Näin uuni ei seiso tyhjänä ja kokeilla riittää tekemistä paistamisen valmistumista odotellessa. Vähän punaviiniä pizzoja tehessä ja lasillinen niitä syödessä. Mukava rauhallinen ilta keittiössä ja kivaa rentouttavaa tekemistä yhdessä.

HOX! Juustoa muuten kannattaa varata 3 pyöreän pizzan tekemiseen enemmän kuin uunipelliseen vaikka taikinaa, kastiketta ja täytettä muuten menisikin yhtäpaljon.


keskiviikko 16. maaliskuuta 2011

Fireproof love for Tampere

Tampere Tampere Tampere. Paljon Tamperetta viimeiselle viikolle, monta ihanaa pientä annosta omaa kotikaupunkiani. Minun Tamperettani, sitä jossa on tarinoita. Kävellessäni Hämeenpuistossa useampana päivänä ja tutustuttuani taas paikkoihin joiden suurin merkitys on ollut menneinä vuosina, jäin miettimään Hämeenpuiston loistoa ja sitä millainen se kenties on noina loistonsa päivinä ollut. Tänä päivänähän se ei kovin kummoinen ole, ei sellainen bulevardi tai puistokatu joka se voisi olla - esplanadi, viihtyisä ja täynnä eloa ainakin kesäisin vehreine puineen ja hälisevine katukahviloineen. Hämeenpuistossa on yksi huippukomea suihkulähde ja yksi kahvila (keskellä vilkkaasti liikennöityä risteystä) sekä muutama kuoppa- tai purkuvaiheessa oleva rakennustyömaa. 
                                                                                       Kuva lainattu
Hämeenpuisto on lähes puolitoista kilometriä pitkä kapea kaistale kaupunkiin tulevan ja kaupungista lähtevän kahden suuntaisen vilkkaan liikenteen keskellä, mutta mitä siitä, niin on Helsingin Espakin. Hämeenpuisto vain on jotenkin kalju, ankeahko, hieman paljas ja arka, ei sellainen täyteläinen puistonen, jossa ihmiset haluaisivat oleilla. Hämeenpuistoa pohtiessani sattui silmiini juttu, jossa kerrottiin puiston olleen alun perin piirretty kaupungin kaavaan palokujaksi, tyhjäksi talottomaksi alueeksi, joka pahimman sattuessa estäisi tulipalojen leviämisen ja säästäisi tuholta edes osan kaupunkia. Kummankohan puolen? Tammerkoski on Tampereen toinen palokuja, erotti Kyttälän kantakaupungista, mutta kumman puolen suojelemiseksi Hämeenpuistoa enemmän oli ajateltu, ydinkeskustan vai Amurin tiheään rakennettujen työläiskortteleiden...

Kuten arvelikin, tuo asemakaava jossa Hämeenpuisto ensimmäisen kerran esiintyy, on tehty vuonna 1830, heti Oulun ja Turun suurpalojen jälkeen. Good thinking. Monessako muussa kaupungissa on tehty vastaava linjaus, onko Helsingin Esplanadin-puisto saanut alkunsa samasta syystä? Onko muita kaupunkeja Suomessa palanut maan tasalle samalla tavalla kuin Oulu vuonna 1822 ja Turku vuonna 1827 ennen kuin varajärjestelmiä tiheääkin tiheämmin rakennettuihin kaupunkeihin oli tehty? Molemmat noista tuhoisista kaupunkipaloista olivat puhtaita vahinkoja, levisivät onnettomasti arvostettujen kansalaisten taloista (Oulussa värjärimestari Papen ja Turussa kauppias Hellmanin tarkastettujen piippujen kipinöistä) ja tarttuivat naapurista naapuriin niin kauan kun vähänkään oli jäljellä mitään mihin tarttua. Tamperelaiset siis oppivat muiden onnettomuuksista ja muuttivat kaupungin kaavaa, tekivät siihen turvallisuusmuutoksen. Hämeenpuisto puistona otettiin puistokäyttöön vasta vuonna 1870 kun sinne istutettiin ensimmäiset puut, siihen saakka se oli ollut vain tyhjä kohta kaupungin kartassa. 


Viime vuosisadan vaihteessa kun puisto vihdoin saatiin valmiiksi kaikkine hiekkakenttineen, lehmuksineen, vaahterakujineen ja esiintymislavoineen, se oli vilkkaassa käytössä vuosikymmenten ajan. Sen läheisyyteen sijoittui kirkko, pari koulua, työväentalo ja monen monta muuta elämän sellaista polttopistettä, jotka toivat ihmisiä puistoon viihtymään. Oikeastaan missään ei kerrota mitä puistolle tapahtui ja milloin, miten ja miksi sen virkistyskäyttö kuihtui olemattomiin ja muuttui nykyisenlaiseksi vallinaiseksi katupuistikoksi. Puiston vieressä on teatteri ja kirjasto, puistossa itsessään oleskelualueita, patsaita ja puistonpenkkejä - penkkejä joiden selkämyksissä on tamperelaisten sanoittajien ajatuksia. Itse olen viettänyt aikaa puistossa vain kerran vuosia sitten, silloinkin puoliyö oli jo jäänyt taakse, ystäväni polttareita jatkettiin yöpiknikillä symbolisesti vapauden patsaan juurella kevyen kesäsateen vihmoessa sateenvarjojamme. 

Puistosta tulee käveltyä läpi ja sitä pitkin tulee lenkkeiltyä, mutta samalla tavalla kuin Koskipuistossa siellä ei tule viihdyttyä, ei viipyiltyä. Hämeenpuistossa ei tapahdu mitään, se näyttää kurjalta ja ankealta vaikka ajatus siitä onkin ihana. Ajatellessani tätä ajattelin miltä mahtaa puiston puista tuntua, mitä mahtavat puuvanhukset miettiä siitä, että entisen hilpeyden ja täyden elämän jälkeen on tilalle tullut tyhjyys, hiljaisuus ja autius, miltä tuntuu kun kaupunkilaiset ovat kaikonneet niiden luota, kulkevat vain kiireisinä ohi katseet maassa. No, puistossa nykyisin olevat puut eivät muista loiston aikaa, ne ovat aivan liian nuoria siihen - ne vaihdettiin 90-luvun lopussa ja 2000-luvun alussa. 

Jos tälläisia oikeita talvia tulee lisää, Hämeenpuistoon voisi tehdä jääveistoskilpailun ja sen jälkimainingeissa veistoskujan, kesällä sinne saisi oivallisen katukirppiksen tai ulkoilmaruokatapahtuman, viinikylänkin vaikka. Musiikkihenkisen rauhallisemman puistopiknikin, sellaisen perheversion, jossa oikeasti syötäisiin ja nautittaisiin olemisesta ystävien kesken hyvää musiikkia kuunnellessa. Syyskesän iltaisin Flamma voisi esiintyä Hämeenpuistossa, voisin itse olla katsomassa esityksiä vaikka joka ilta! Ajatus tulishowsta olisikin jotenkin kutkuttava, varsinkin kun ajattelee mihin tarkoitukseen puisto on alunperin tehty. Se olisi palavaa, mutta tulenkestävää rakkautta kotikaupunkia kohtaan. www.flamma.fi 
 
Kuva lainattu
Kuva lainattu

Kerroin joskus aikaisemmin Siperian liikekeskuksesta Finlaysonilla, siitä miten siellä on paljon kivoja ravintoloita niin lounasaikaan käymiseen kuin ihan illanviettoonkin. Tivoli smørrebrød & øl on yksi Siperian ehdottomista helmistä, pieni tanskalainen puna-valko-vihreä voileipäbaari, jossa olen kokenut kulinaristisia nautintoja työkavereiden kanssa päiväsaikaan. Tivolissa on viikoittain vaihtuva lounaslista ja todella nopea palvelu, henkilökunta osaa hommansa ja se homma todellakin toimii. Kesäisin tehdasalueen läpikulkevalle Itäiselle kadulle avautuu pieni erillinen terassibaari, jossa leipiä voi nautiskella ohikulkevia ihmisiä katsellen pieni kylmä tanskalainen olut kyytipoikana. Suosittelen, kannattaa poiketa joskus kun näillä kulmilla kuljailee. Ennen elokuvailtaa vaikka, tämä baari on auki joka päivä vähintään ilta yhdeksään. www.tivolibar.fi

Pitkän tuotekehittelyn tuloksena olen saanut kopioitua kotioloihin Tivolin suurimmat omaleimaisuudet, kalaleivissä käytetyn remouladen sekä sitten marinoidun punasipulin, joka tuo leipään kuin leipään upean lisämaun. Remoulade on pikkaisen työläämpi ja sitä on vaikea tehdä ihan pientä määrää, joten sen voi aivan hyvällä omatunnolla korvata Felixin tomaatti-chili-salaatinkastikkeella. Tehdään valmistelut sitten pidemmän tai lyhyemmän kaavan kautta, nautitaan kuitenkin täyttävää ja ruokaisaa leipää erittäin maistuvaan perinteiseen tanskalaiseen tapaan: 

LÄMPIMÄT KAMPELALEIVÄT
2 annosta:

2 paahtoleipäviipaletta
2 kampelafilettä
1 muna
vehnäjauhoja
mustapippuria
suolaa
paprikajauhetta
valkosipulijauhetta
salaattia
tomaattia
kurkkua, etikkakurkkuja
mozzarellajuustoraastetta (ei välttämätön)
marinoitua punasipulia (ohje alla)

Felixin Tomaatti-Chili -salaatinkastiketta tai itse tehtyä remouladea (ohje alla)
nokare voita paistamiseen

REMOULADE:
1 porkkana
1 maustekurkku
1 sipuli
1 rkl kapriksia
4 anjovisfileetä
2 kynttä valkosipulia
1 tl sinappia
1 tl hunajaa
1 tl tomaattipyreetä
2 dl ranskankermaa
2 dl majoneesia
½ sitruunan mehu
½ ruukkua tuoretta persiljaa
 mustapippuria, valkopippuria, paprikajauhetta
-Silppua kaikki mahdollinen mahdollisimman pieneksi ja sekoita yhteen tasaiseksi tahnaksi. Anna maustua jääkaapissa tunti. Valmis remoulade säilyy syötävänä jääkaapissa useamman päivän.

MARINOIDUT PUNASIPULIT:
2 punasipulia
3 rkl punaviinietikkaa
2 rkl öljyä
1 rkl sokeria
1 tl suolaa
- Kuori sipulit ja leikkaa ne ohuiksi rinkuloiksi.
- Laita viipaloidut sipulit kannelliseen rasiaan ja mittaa joukkoon muut ainekset. Sulje rasian kansi ja ravistele.
- Anna marinoitua noin 15 minuuttia. Se riittää. Valmiit sipulit säilyvät syötävinä jääkaapissa useamman päivän, maku vaan vähän tihenee ajan kuluessa.

- Jos haluat hifistellä ja säätää ja teet itse remouladen, tee se ensin. Laita sitten sipulit marinoitumaan, pilko sen jälkeen salaatti, kurkut ja tomaatit, paahda leivät ja leivitä + paista viimeisenä kalafileet ennen leipien kokoamista tarjolle.
- Leivitys ja paistaminen on helppoa: Laita pannu kuumenemaan ja siihen nokare voita sulamaan. Kaada keko vehnäjauhoja syvälle lautaselle ja riko muna toiselle. Sekoita munan rakenne rikki haarukalla ja mausta se mustapippurilla, suolalla, paprikajauheella ja valkosipulijauheella. Pyöritä kalafile kauttaaltaan jauhoissa, sen jälkeen kauttaaltaan munaseoksessa ja sitten vielä uudelleen jauhoissa ja nosta sitten kuumenneelle pannulle paistumaan. Paista leivitetty filee molemmin puolin kullan ruskeaksi. Jos haluat rapeamman pinnan, tuon jälkimmäisen jauhoissa kierittelyn voit korvata kierittelyllä korppujauhoissa.
- Kasaa salaatti, tomaatit, kurkut ja kalafileet kauniiksi keoiksi paahdettujen leipien päälle, kruunaa setti Felixin salaattikastikkeella ja marinoidulla punasipulilla.

Kalaa tulee edelleen syötyä niin vähän, tää on helppo tapa käyttää kalaa. Idea vaan toimii, sille ei voi mitään! Samat leivät kanapihveillä tai sitten juuri kalalla -
ahvenella, lohella ja nyt kampelalla. Miksipä sitä hyvää mihinkään vaihtamaankaan tietenkään.

HOX! Jos on iso nälkä, tuplaa annoskoko eli kaks leipää ja kaks kalafilettä per syöjä.

sunnuntai 13. maaliskuuta 2011

Les 4 Saisons, printemps - Neljä vuodenaikaa, kevät

Aurinko paistaa verhon raosta sisään ja kutittaa silmää. Voiko paremmin keväinen aamu oikeastaan alkaa - ei herätyskelloa, ei aikataulua, ei kiirettä mihinkään. Lempeä auringonpaiste herättäjänä, iloisena hyvän huomenen toivottajana - ah lauantai, ihana rauhallinen lauantai! Kaksi kauniisiin saappaisiin, tummiin puolipitkiin takkeihin ja suuriin kaulaliinoihin asustautunutta nuorta naista kävelevät kohti keskustaa ja vaihtavat kuulumisia jo kävellessään hiekoitussoran rahistessa askelten alla, korkojen kopinan kaikuessa viereisistä taloista takaisin. Kyllä, hiekoitussora rahisee jo asfalttia vasten ja vesi tippuu räystäistä, kevät on tullut! Tapaaminen oli oikeasti sovittu kello kahdeksitoista Stockan lipan alle, mutta koska molemmat olivat samalla suunnalla kaupungin toisella laidalla, nähtiinkin extempore jo vartin yli yksitoista toisen kotona. Vanhojen ihanien ystävien kanssa tämä on mahdollista, ei tarvitse niin välittää aikatauluista eikä kunnioittaa toisen näennäistä rauhaa saada laittautua valmiiksi saakka yksinään. Alaovelta soitettuun ehdotukseen suunnitelmien muutoksesta vastaukseksi saa iloisen huudahduksen: "Oi jee, hyvä kun tulit, olisinkin ollu jo auttamattomasti myöhässä!".
 

Kaksi naista suuntasivat askeleensa Pyynikin torilta alaspäin kirjaston ohi Hämeenpuistoon ja siitä Hämeenkatua alaspäin Kauppahalliin lauantaiselle lounaalle. Tampereen kauppahalli on tänä vuonna 110 vuotta täyttävä upea rakennus aivan ydinkeskustassa. Hämeenkadun puoleinen sisäänkäynti on huomaamaton tunneli edessä olevan rakennuksen läpi, siitä voi tarkkaamaton vahingossa kävellä ohi ellei tiedä, että kauppahallin julkisivu ja pääovi jäävät Hallituskadun puolelle. Siltä puolelta katsottuna kauppahalli näyttääkin kauppahallilta, Hämeenkadun puolelta kuin miltä tahansa viime vuosisadan alun kerrostalolta. Kauppahallin pääoven yläpuolella on komea kreikkalaisen kaupankäynninjumalan Merkuriuksen kasvokuva ja korkeammalla seinässä Merkuriuksen sauvat käärmeineen hyvää kauppaonnea toivottamassa. Ulkoseiniä tulee harvemmin pysähdyttyä katsomaan, sisällä kahvilassa istuessa hallin ilmavia ja kauniita rakenteita silmäilee tarkemmin. Vanhan hallin vanhimpia edelleen palvelevia liikkeitä ovat Lihakauppa Yrjö Wigren vuodelta 1917 ja Joenniemen Kukkakauppa vuodelta 1940 - aikamoinen pätkä historiaa näillä edelleen elinvoimaisilla ja suosituilla liikkeillä on jo takanaan. http://tampereenkauppahalli.fi/
 

Nuo kaksi naista valitsivat lyhyen keskustelun jälkeen launtaiseksi lounaspaikakseen Kauppahallissa sijaitsevan Neljä Vuodenaikaa -nimisen ranskalaisen bistron, jonka kalapainotteinen ruokalista on yhteistyössä viereisen kalakaupan kanssa suunniteltu. Ravintola on pieni, mutta yksi pitkä pöytä sisällä ja kymmenkunta baaritiskipaikkaa ulkopuolella hallin käytävällä palvelevat persoonallisella tavalla jatkuvana virtana vaihtuvia lounasruokailijoita ja mahdollistavat iloisen keskustelun yli ystävyys- ja sukupolvirajojen toisilleen vieraiden ihmisten kesken. Kauppahallin välitön tunnelma vallitsee myös Les 4 Saisonsissakin, ystävällinen ja ripeä palvelu hymyn ja kohteliaiden toivotusten kera kruunaa makunautinnon. www.4vuodenaikaa.fi.


Iloinen puheenpulputus ympäröi heidät kun kaksi naista kertaavat viikkojensa tapahtumia ja analysoivat tapahtumien tarkoituksia, nauttivat lounaakseen jokiraputartar-alkupalaleivät ja etanat, lasit valkoviiniä ja savukalasalaatit. Tiskillä tilatessa valinnanvaikeus ja sitä mahdollisesti seuraava annoskateus vältettiin tällä kertaa samanlaisilla valinnoilla. Saman pöydän muiden asiakkaiden lautasilta kurkitaan kuitenkin talon äyriäiskeiton houkuttelevaa ulkonäköä ja nuuskitaan paistetun nieriän huumaavaa tuoksua, jaetaan kommentit nautinnollisten lounasherkkujen koostumuksesta muiden ruokailijoiden kanssa. Jälkiruoalle kaksi naista päättivät kävellä aurinkoisessa päivässä toisaalle, kunhan kauppahallissa oli ensin tehty ostokset omien koti-iltojen lauantaipäivällisiä varten. Rakkaitaan on ihana hemmotella hyvällä ruoalla, hyvää ruokaa ihana laittaa yhdessä silloin, kun mihinkään ei ole kiirettä, on aikaa nautiskella rauhassa. Pienet lihakaupat, kalakaupat, vihanneskaupat, juustokaupat ja eri leipomoiden myymälät saman katon alla tarjoavat oman maailmansa, oman lämpimän ja tunnelmallisen ostosparatiisinsa, jota kauppahallissa asioivat arvostavat yli kaiken. Tampereen kauppahallin valikoima on laaja, kolme pitkää käytävää tarjoavat valinnanvaraa vaativammallekin ruoanlaittajalle ja Sokoksen viineihin erikoistunut Alko löytyy naapurin alakerrasta.


Korttelin päässä kauppahallista Aleksis Kiven katua alas Laukontorin rantaa kohti kääntyessä löytyy ruoanlaittajille vielä kaksi erikoisempaa käyntikohdetta rintarinnan: Keittiöelämää sekä Labrioche, ranskalaisten leivonnaisten myymälä. Labrioche itse määrittelee itsensä näin: "Omintakeisia ja laadukkaita talontuotteita viidessä tuotelajissa: pullatuotteet, pikkusuolaiset, juhlatuotteet, leivonnaiset ja leivät. Ranskassa meillä on jo yli 30 000 asiakasta ja tuotteitamme on saatavilla 35 eri maassa maailmassa". Klikkaileppa huviksesi kotisivujen kuvista muutama auki ja kuvittele millainen tuoksu myymälästä leviää kadulle saakka pienien suolaisten piirakoiden ja kertakaikkiaan hurmaavien makeiden leivonnaisten odottaessa ostajiaan myyntitiskillä. Vierekkäin tämä pieni konditoria ja naapurin keittiötarvikepuoti muodostavat aivan mielettömän parin! Jos lauantain kunniaksi suunnittelee tekevänsä jotain oikein-oikein hyvää ruokaa, täältä voisi ajatella hakevansa alkupalaksi leipää ja ehkä jälkkäriksi leivokset, mmmm... www.ranskalaisia-makuja.com

Piipahdus Keittiöelämäässä täydensi tämän lauantain shoppailukierroksen. Rakastan pieniä putiikkeja, ruoka-aiheisia varsinkin - tämän puodin omistaja rakastaa omaansa. Ystävällinen ja iloinen rouva toivottaa asiakkaat tervetulleiksi, kertoo tuotteista ja niiden taustoista, liikkeensä filosofiasta ja antaa neuvoja ja niksejä sekä kotikokeille että lahjojen ostajille. Tällä kertaa mukaan tarttui haave komeasta kivisestä morttelista omaan kotiin, ehkä seuraavalla kerralla palaan tänne hakemaan sen tai jotain pientä ystävälle tuliaisiksi vietävään herkkukoriin, kokkaavalle kaverille syntymäpäivälahjaan. www.keittioelamaa.fi.

Ranskalaisissa tunnelmissa ranskalaisessa makumaailmassa lauantain lounaan jälkimainingeissa. Keittoja ei koskaan tule syötyä liikaa, joskus keitot ovatkin juuri sitä parasta mahdollista:
SINISIMPUKOITA JA JOKIRAVUNPYRSTÖJÄ VALKOVIINI-KERMA-KONJAKKI-LIEMESSÄ
"MOULES À LA MARINIÈRE"
2 annosta pääruokana, 4 annosta alkupalana:

n. 700g tuoreita sinisimpukoita
150-200g jokiravunpyrstölihoja
4 rkl oliiviöljyä
4 salottisipulia
4 kynttä valkosipulia
5 dl kuivaa valkoviiniä
3 dl vettä
2 dl ruokakermaa
5 cl konjakkia
tuoretta persiljaa
tuoretta korianteria
pari rouhausta mustapippuria
rouhaus suolaa
ripaus cayennepippuria
maalaispatonki

- Pese simpukat juuriharjalla runsaassa vedessä ja irrota parrat nykäisemällä. Koputtele auki olevia simpukoita: jos ne eivät sulkeudu, heitä ne pois.
- Pilko salottisipulit ja valkosipulit ja freesaa ne kevyesti isossa kattilassa kuumennetussa oliiviöljyssä. Laita toiseen kattilaan kerma ja konjakki lämpiämään.
- Kaada sipuleiden sekaan valkoviini ja vesi ja odota, että seos alkaa kiehua.
- Kaada pestyt kiinninäiset simpukat isoon kattilaan sipuleiden ja viiniseoksen kaveriksi ja keitä kansi auki 4 - 5 minuuttia. Kun simpukat ovat kypsyneet, kippaa mukaan kerma-konjakkiseos, hienonnettu persilja ja korianteri sekä jokiravunpyrstöt. Sekoita ja kokoa annokset syville lautasille. Ota mukaan vain ne kuoret, jotka ovat auennet. Heitä kiinni jääneet simpukat pois.
- Tarjoile patongin kera.

Simpukka-annos syödään siten, että keitosta poimitaan yksi kuori, jonka sisällys napataan suuhun sormin (meillä lusikat oli tätä ensimmäistä varten varalla). Kaikki loppu syödään tuolla ensimmäisellä tyhjällä kuorella käyttäen sitä sekä pihteinä että lusikkana liemelle. Lientä voi imeyttää myös patonkiin.

Namia hienosteluruokaa, hauskaa räpimistä. Nauti valkoviinin tai kuoharin kanssa. Meillä ainakin oli kivaa! Simpukat kalastajan vaimon tapaan on ranskalaisten rannikkokylien arkipäivän kalakeitto, ei sen ihmeellisempi - muualla maailmassa kaikki ranskalainen vaan on niin hienoa. On hauska ajatella mitä rannikkokylien asukkaat itse keitostaan ja sitä ihannoivista ulkomaalaisista miettivät. Tampereella simpukoita saa paitsi kauppahallin kalakaupoista, myös aika ajoin Sokoksen tai Stockan herkun tai ihan Anttilan K-supermarketin kalatiskeiltä.