torstai 30. huhtikuuta 2015

Tampereen ääni

Vuosi 2015 tuntuu olevan juhlien vuosi, paitsi omien, myös kotikaupungin ikoneiden. Toinen kaupunkimme jääkiekkojoukkueista, tänä vuonna Liiga-hopeaa napannut Tappara täyttää 65 vuotta, kaupallinen radio Suomessa 30 vuotta. On hassua ajatella, että melkein voin itsekin muistaa ajan, jolloin Yle oli Suomessa ainoa radiotoimija ja kaikkien radiossa puhujien piti käyttää kirjakieltä. Oulussa oli 80-luvun lopussa kaksi paikallista nuorekasta ja rempseää kaupallista radiokanavaa, niistä nauhoitettiin "mankoilla" hittibiisejä C-kaseteille, kirjoitettiin englanninkielisten kappaleiden nimiä kasettien kansiin A- ja B-puolelle harakanvarpailla juuri niin kuin ne lausuttiin, ja osattiin kappaleiden päälle ajetut kanavatunnisteet ulkoa.

 

Mutta miten radio liittyy kotikaupunkiini? Moninkin eri tavoin, niin monin, että hämmästelen sitä itsekin. Kaupallinen paikallisradiotoiminta alkoi Tampereella heti sen ensimmäisenä vuonna, vuonna -85. Historiallisen, Suomen ensimmäisen kaupallisilla tiedotteilla rahoitetun radiolähetyksen teki Radio Lakeus 27.4. Nivalassa, muutamaa päivää perässä 30.4. seurasi helsinkiläinen paikallisradio Radio City. Elokuussa 1985 paikalliset radiolähetykset aloitettiin myös Tampereella. Tampereen legendaariseksi ääneksi 80- ja 90-lukujen aikana kasvoi Tampereen ylioppilaskunnan perustama Radio 957, paikallisradio, josta 27-vuotisen taipaleensa aikana ehti tulla Suomen pitkäikäisin ja rohkeasti väitettynä tykätyin paikallisradio.

Vuonna 2012 rakastettu "yssäri" liitettiin osaksi valtakunnalliseksi rakennettua, kerran jo kuolleesta noussutta Radio City -ketjua, jonka lähetykset tehdään pääosin Helsingin Kaapelitehtaalta. Entisellä 957:lla on edelleenkin kuitenkin paikka paitsi tamperelaisten, myös Tampereen sydämessä: Kehräsaaren yläkerrasta Radio Cityn paikallistoimitus Janne Leipijärven johdolla tekee joka päivä uutisia ja ohjelmaa kotikaupungin ihmisistä, tapahtumista ja ilmiöistä vanhalla taajuudellaan 95,7 MHz. Ja Tampereen festarikesän avaa kesäkuun alussa Eteläpuiston Radio City South Park -rocktapahtuma. Cityn paikallistoimituksen kanssa samasta paikasta tehdään muuten kaikki valtakunnallisen Iskelmä -kanavan lähetykset, joten radio Tampereella ei todellakaan ole kuollut, elää koko valtakunnassa vahvempana kuin koskaan. Radio City Tampereen toimituksen auton rekisterilaatta saa minut hymyilemään joka kerta kun näen sen liikenteessä. Etenkin tänään, sillä tänään vappuaattona on Radio Cityn 30-vuotispäivä.




Herra K muistaa omasta nuoruudestaan 957:lta lauantai-iltaisin kuunnellun Tule ja Puserra -senssiohjelman, johon soittamalla toisilleen tuntematon pariskunta sopi treffit. Montakohan perhettä on saanut alkunsa tuon Anni Polvan romanttisen romaanin mukaan nimetyn treffipalvelun ansiosta? Kahdelle ihmiselle ohjelma on ollut todellinen mahdollisuus, muille kuuntelijoille suurta viihdettä, sellaista, jonka nykypäivänä ovat korvanneet tosi-tv-ohjelmat. Itse en Tampereella tuolloin vielä asunut, mutta Hönttä ja Toippari tampereenkiälisine uutisineen ovat painuneet vuonna 2004 Tampereelle muuttaneen työmatkalaisen muistisyövereihin, samoin kiakkoradio intohimoisine selostuksineen. Kiekko ja radio, molemmat ovat syntyneet Tampereella ja kulkevat siellä edelleen käsikädessä. Juha Lindgren, joka selosti paikalliset kiekko-ottelut ensimmäisestä paikallisradiokaudesta alkaen 957:lla, selostaa Tapparan ja Ilveksen pelit Radio City Tampereessa tänäkin päivänä.

Radion synty Suomessa tapahtui kuitenkin paljon ennen Juha Lindgreniä ja Tampereen kiekkoaikaa. Vaikka kaupallinen paikallisradiotoiminta ehdittiinkin aloittaa muualla vuonna 1985, on suomalainen yleisradiotoiminta saanut alkunsa Tampereella 92 vuotta sitten. Hämeenkatu 26:ssa silloin sijainneen Puhelinosuuskunnan ullakolla aloitti amatöörikaksikko säännölliset radiolähetykset 1.11.1923 nimellä 3NB Tampere. Muita radioharrastajien perustamia pieniä asemia oli Suomessakin kokeillut toimintaansa jo ennen Tampereen Radiota, mutta tässä mittakaavassa ei ohjelmaa livemusiikkeineen oltu suurelle yleisölle tarjottu koskaan aikaisemmin. Kun 3NB Tampereen lähetysasema vuotta myöhemmin siirrettiin Hämeenkadun ullakolta Tammerkosken rantaan omaan pieneen koppiinsa, saatiin lähetysteho nostettua sen verran korkeaksi, että Tampereen Radiota voitiin kuunnella jo Joensuussa, Kemijärvellä ja Tukholmassa saakka. Tampereen Radion perustuksille rakentui muutamaa vuotta myöhemmin perustettu Oy Yleisradio Ab.



Selailen sohvalla iltalukemisiksi lahjaksi saamaani Pentti Kemppaisen kirjaa Radio kuuluu kaikille ja ihaillen hymyilen sille, miten intohimoiset ja asialleen vihkiytyneet ihmiset saavat aikaan muutoksia. Kuinka mahtipontiselta ja voimalliselta suurten asioiden aikaansaaminen tuntuukaan jälkikäteen - aikalaiset sitä tuskin ovat edes huomanneet, tekijöistä itsestään puhumattakaan. Vuosittain järjestettävä ja televisioitava Radio Gaala, jossa palkitaan kaupallisen radioalan tämän päivän osaajia, on juhlavuoden kunniaksi toivottavasti todella upea tilaisuus. Jokainen Kemppaisen kirjan lukenut voi ehkä omistaa pienen ajatuksen entisaikojen amatööreille, merirosvoradioille ja kaikille niille paikallistoimijoille, jotka ovat edellykset tämän päivän radiolle luoneet. Radiolle, joka mobiiliteknologian kehityksestä ja mediamurroksesta huolimatta voi maassamme paremmin kuin koskaan.



Vielä vuosi pari sitten 957-logoja saattoi bongailla eri puolilla kaupunkia, jopa Kehräsaaren punatiilirakennuksen seinässä oli valomainos "yssäristä". Särkänniemessä oli juliste yhteistyökumppanin vanhalla nimellä, Laukontorin rannassa Suvi-laivan katolla liehui komeasti 957:n valkoinen lippu. Liikennevalotolpissa näki numerotarroja, joissa kerrottiin humoristisesti Turun olevan tuppukylä. Vaikka jäljet legendasta pikkuhiljaa katoavatkin ihmisten puheista ja katukuvasta, yhdestä paikasta "yssäriä" ei koskaan saa pois: Kun katselee Tampereen kaupungin karttaa, voi sen ylälaidasta bongata Näsijärven korkeuden merenpinnasta laskettuna. Ainakin viime tarkistuksella se vielä oli kartoissa 95,7. Liekö luku sattumaa paikallisradiolle aikoinaan annetun taajuuden kanssa vai onko viestintävirastossa ollut aikanaan töissä leikkimielinen ja oivaltava kaveri.

   

maanantai 27. huhtikuuta 2015

Vielä muutama päivä aikaa osallistua kesäteatterilippujen arvontaan!

Ensimmäistä kertaa Kotikaupungin turistin historiassa postaus sisältää blogiarvonnan

Kun kerrot Pyynikin kesäteatterista kertovan edellisen postauksen kommenttikentässä oman muistosi Pyynikin kesäteatterista joko kirjautuneena käyttäjänä tai nimimerkillä varustettuna, olet yhdellä arvalla mukana 2 lippua Avioliittosimulaattorin vapaavalintaiseen näytökseen sisältävän lippupaketin arvonnassa. Jos jaat postauksen linkin omassa blogissasi tai Facebook -sivuillasi, saat arvontaan toisen arvan. 
Arvonta suoritetaan vappuaattona 30.4.2015, voittajalta pyydän yhteystiedot lippujen postittamista varten jälkikäteen. Näytelmän ensi-ilta Pyynikillä on 12.6.2015, esitysajat aina elokuun 8.päivään saakka löydät tästä linkistä. Ihanaa teatterikesää!

maanantai 20. huhtikuuta 2015

Vielä hetken puisto on hiljaa

Kuivana ja lämpimänä kevätpäivänä on mukava käveleskellä puistoissa. Kesä on tulossa, sen haistaa järveltä tulevassa tuulessa, sen kuulee lintujen laulussa ja näkee maasta versovissa vihreissä taimissa. Yksi puisto, jota tulee yleensä nähtyä ainoastaan kesäaikaan, on Rosendahlin kupeessa Pyynikillä oleva rantapuisto historiallisine kesäteattereineen. Käytyämme Herra K:n kanssa aamupäivällä Tampereen Messukeskukseen kutsuttuina tutustumassa Pyynikin kesäteatterin tämän kesän näytelmäkappaleeseen, kaarsimme kotimatkalla pienelle puistokävelylle itse tapahtumapaikalle. Pyynikillä on tehty kesäteatteria jo vuonna 1948. Se on pisimpään Suomessa. Se on kauemmin kuin äitini on elänyt. 





Puistossa on hetken vielä harmaata ja hiljaista, mutta kauaa ei vihreää kesää ja sen mukanaan tuomaa elämää enää tarvitse odottaa. Ihan kohta koittaa se aika, kun paikat harjataan, maalataan ja puunataan taas kuntoon pitkän talven jäljiltä. Pyynikin kesäteatteri 836-paikkaisine pyörivine katsomoineen on yksi koko maan suurimpia teattereita. Jättimäisen katsomon portaita astellessa voi vain ihmetellä sitä, että tuo katsomo valmistui Pyynikille jo vuonna 1958. Toisen yhtä vanhan tsekkiläisen katsomon kanssa Pyynikin katsomo on maailman vanhin motorisoitu liikkuva katsomo, montaa vastaavaa ei koko maailmassa edelleenkään ole. Katoksen hulppean kokoinen katsomo sai vuonna 2005. Pyynikin kesäteatterin toiminnanjohtaja Jari Nieminen muistaa näytöksiä koskaan keskeytetyn vain kahdesti, kerran yhden näyttelijän loukkaannuttua tapaturmaisesti kesken esityksen ja kerran puun latvan pudottua katsomon päälle myrskyssä - tuolloin katos oli jo olemassa eikä kukaan siksi loukkaantunut. Mutta vaikka sade usein onkin ensimmäinen mieleentuleva epämukavuustekijä kesäteatteria ajatellen, muistuttaa Nieminen helteen ja auringon paahtavan kuumuuden olevan tärkeämpi terveydellinen kysymys ja katoksen suojaavan Pyynikin katsojia ensisijaisesti siltä.

 






Suomen suurimman kesäteatterin vuotuinen täyttöaste on 99%, se on todella kova täyttö minkä tahansa teatterin osalta. Liput näytöksiin kannattaa siis varata jo hyvissä ajoin nyt keväällä, tulevan kesän Avioliittosimulaattorin n. 45 000 näytöspaikasta jo yli 77% on jo myyty. Mutta vaikka jäisikin ilman ennakkolippua haluamanaan päivänä, kannattaa peruutuspaikkoja toiminnanjohtaja Niemisen ohjeen mukaan aina kysellä ovelta vielä tuntia ennen näytöstä, firmojen ja isojen ryhmien tekemistä varauksista kun jää useampia paikkoja joka kerta käyttämättä. Kultaisella 80-luvulla katsojia voitiin ottaa sisään yli istumapaikkojen määrän niin että teatterin täyttöprosentti ylitti komeasti sadan, siihen aikaan ei oltu niin tarkkoja vaikka käytävät ja portaat olivat istujia täynnä myös. 60-luvulla katsojille tehtiin jopa "narupaikkoja" normipaikkojen loppuessa, seisomapaikkoja katsomon reunoille niin että kun katsomo liikkui, kävelivät narupaikkalaiset koneenkäyttäjän merkistä katsomon mukana.  



Kuuntelimme Herra K:n kanssa teatterin esittelyä innostuneina, sillä meillä molemmilla on monta mieleenpainunutta kokemusta Pyynikiltä vaikka yhtään yhteistä teatterikäyntiä emme siellä vielä olekaan kokeneet. Pyynikin kesäteatteri tekee lähes joka vuosi uuden kappaleen, näytelmät ovat pääosin kotimaisia ja pääosin aina kantaesityksiä, siksi pirkanmaalaisen kirjailijan teos sopii tulevaan kesään paremmin kuin hyvin. Katsojan näkemien kymmenen näyttelijän lisäksi kesäteatterilla työskentelee 70 muuta henkilöä taustatoiminnoissa, kuka markkinoinnissa, kuka lavastuksessa, kuka puvustuksessa tai muissa tärkeissä tehtävissä. Saadessamme vierailla tämän vuotisen työryhmän ensimmäisissä lukuharjoituksissa, kuulimme pienen pätkän yhdestä kohtauksesta ja saimme maistiaispalan ohjaaja Tommi Auvisen ja dramaturgi Seija Holman kirjailija Veera Niemisen romaanin pohjalta luomasta Avioliittosimulaattorista. Eija Vilpas, Tom Lindholm, Ola Tuominen ja Samuli Muje. Mia Selin, Mari Turunen, Esko Roine ja Janne Kallioniemi - monta tuttua hahmoa eri näytelmistä, eri teattereista ja eri tv-ohjelmista eri vuosikymmenien ajalta. Kuullun tekstipätkän lisäksi oli upeaa saada nähdä vilaus lavastesuunnitelmasta ja kurkata pienoismallia siitä, miltä Pyynikin maisema kesäkuun 9.päivänä tulee näyttämään. Pyynikille näytelmien tekeminen on kuulemma lähempänä elokuvan tekemistä kuin perinteistä näyttämöteatteria.




Suuri kiitos Jari Niemiselle, Jaana Harjulle ja Pyynikin kesäteatterille sunnuntaiaamupäivän vierailukutsusta! Ja kiitos kirjailija Veera Niemiselle kurkistuksesta kirjoittajan arkipäivään ja vuonna 2013 julkaistun esikoisromaanin tarinan taakse. Kesäkuussa me muutkin sitten tiedämme miltä Avioliittosimulaattorin vilkkaan itäsuomalaisen ja jäyhän länsisuomalaisen kulttuurin yhteen törmäyksestä syntyneen huumorin siivittämä Ainon ja Jussin tarina hieman vanhennetuin hahmoin "Liperissä" ja "Jokikunnassa" näyttää ja miltä kirjasta tuttujen tyyppien näkeminen näyttämöllä tuntuu.


Ensimmäistä kertaa Kotikaupungin turistin historiassa tämä postaus sisältää blogiarvonnan! 

Kun kerrot kommenttikentässä oman muistosi Pyynikin kesäteatterista joko kirjautuneena käyttäjänä tai nimimerkillä varustettuna, olet yhdellä arvalla mukana 2 lippua Avioliittosimulaattorin vapaavalintaiseen näytökseen sisältävän lippupaketin arvonnassa. Jos jaat linkin omassa blogissasi tai Facebook -sivuillasi, saat arvontaan toisen arvan. 

Arvonta suoritetaan vappuaattona 30.4.2015, voittajalta pyydän yhteystiedot lippujen postittamista varten jälkikäteen. Näytelmän ensi-ilta Pyynikillä on 12.6.2015, esitysajat aina elokuun 8.päivään saakka löydät tästä linkistä. Ihanaa teatterikesää!

lauantai 18. huhtikuuta 2015

Vanha kattohuopatehdas tai oikeastaan se, mitä siitä on enää jäljellä

Viime viikonloppuna juhlittiin yhtä Tampereen kaupungin suurta historia- ja kulttuuritekoa, kun Näsilinnana tunnettu Peter von Nottbeckin rakennuttama Villa Milavida avattiin ravintola- ja kahvilakäyttöön viimeisen päälle remontoituna. Juhlavalaistuksessaan lumivalkoisena hohtanutta rakennusta katsellessani muistin Santalahden vanhat tehtaat, ne pahasti ränsistyneet punatiiliset, sotketut ja rikotut, joiden arvoa kaupungin teollisuushistoriassa ei tässä päivässä juurikaan enää voi nähdä.



Poriin ja pohjoiseen Tampereelta kulkevien junien ikkunasta kirkuvan värikkäänä näkyvä radan vieressä sijaitseva Santalahden vanha kattohuopatehdas on monikerroksinen rakennus. Monikerroksinen paitsi kirjaimellisesti, myös kuvainnollisesti, sillä 1800-luvun lopussa Pohjois-Pirkkalan kunnan (nykyisen Nokian) alueeseen kuuluneella paikalla on ollut kattohuopatehdas jo vuonna 1885. Tuon vanhan tehtaan päälle rakennettiin 1940-luvun alussa ja sodan jälkeen 50-luvulla uusi kattohuopatehdas, osia vanhasta tehtaasta ja sen kellaritiloista on säilynyt päälle rakennetun punatiilisen tehtaan sisässä. K. B. Saarelan Asfalteeraus-, kattamis- ja rautabetoniliikkeen nimelläkin toimineen Tampereen Kattohuopatehtaan pihaan on 1960- ja 1970-luvuilla rakennettu vielä kaksi lisäosaa varastorakennuksiksi. Pihapiirissä sijainnut portinvartijan 1910-luvulta peräisin ollut puinen talo on enää kasa lautaa ja rakennusjätettä tulipalon jäljiltä. Milloin tuo puurakennus paloi, siitä en löydä mainintaa, mutta löytämieni alueen uusiokäyttösuunnitelmien mukaan se oli pystyssä ainakin vielä vuonna 2009.


Tasakattoisuuden, räystäiden puutteen ja kunnossapidon laiminlyönnin takia kattohuopatehtaan seinään laitetut varoitukset putoilevista tiilistä eivät niinkään minua pelottaneet, mutta rakennuksen katolta tiiliä ja muuta romua alas viereisen rakennuksen ikkunoihin ja junaradalle viskova poikaporukka sen sijaan pelotti. Kun kertaalleen olin pyytänyt heitä odottamaan sen aikaa, että pääsen turvallisesti kulkemaan heidän ohitseen saamatta yritykselleni kuitenkaan tarpeeksi tilaa tai aikaa, päätin jatkaa kuvausmatkaani muualla. Sisään hylättyyn tehtaaseen en yksin halunnut mennä, enkä oikeastaan tiedä mitä sieltä olisin edes nähtäväkseni löytänyt. Merkit vanhasta ajasta kattohuopatehtaassa on vanhan tulitikkutehtaan ja sen tiloissa sittemmin toimineen autoliikeen tapaan hävitetty jo vuosia sitten, menneen teollisuushistorian tilalla tehdassaleissa ja varastoissa on pelkkää roskaa ja romua.

K.B. Saarelan kattohuopatehtaita on isältään rakennusopin saanneen Kunnari Bernard Saarelan omistaman Santalahden tehtaan lisäksi ollut Tampereella aikanaan ainakin Messukylässä. Messukylän tehtaan Saarela perusti yhdessä laastia valmistaneen isänsä kanssa vuonna 1910 ja osti Santalahden tehtaan omistukseensa vuonna 1925. Uudistetuilla koneilla Saarela valmisti Santalahdessa bitumi- ja tervahuopaa yhteensä yli 1 000 rullaa kahdeksan tuntisen työpäivän aikana. Vuonna 1914 perustettujen lautatarhan ja höyläämön ansiosta Saarela hallitsi vuosikymmenten ajan Tampereen rakennustarvikekauppaa. Saarelan tehtaiden tuotteet olivat tunnettuja ja arvostettuja hyvän laatunsa ansiosta, Saarelan laasti kannattelee edelleenkin isoa osaa Tampereen vanhoista tiilirakennuksista. Santalahden Kattohuopatehtaan toiminta loppui vuonna 1976 sattuneeseen tulipaloon, sen jälkeen se on saanut ränsistyä rauhassa. K.B. Saarela Oy loppuine tehtaineen lopetti toimintansa vuonna 1986.



Uudistuvasta kaupunkiympäristöstä eristyksiin jääneen vanhan kattohuopatehtaan säilyttämiseksi on suunniteltu milloin ylikulkusiltaa Pispalan puolelle, millon taidepajakeskusta, mutta viimeisimmän tiedon mukaan rakennus taitaa huonon kuntonsa vuoksi valitettavasti olla purettavien kohteiden listalla. Tällaisenaan en minäkään löydä siitä tamperelaista punatiilistä tehdasrakennusten historiallista arvoa tai kovin montaa mahdollisuutta entisöidä sitä enää miksikään. Mutta hyvänä ja lämminsydämisenä johtajana pidetyn Kunnari Saarelan nimi osana kaupungin teollisuushistoriaa olisi hyvä muistaa vaikkei hänen yksinkertainen ja kattohuopatehtaansa kaunein kaikista olekaan.