Korttipakkahuone

Lapsuuteni Oulussa oli keskellä kaupunkia Pakkahuoneenkatu, Tampereella Tullikamarin talossa on pakkahuone, keskellä kaupunkia sekin. Oululainen katu on kuulemani mukaan nimetty Kauppatorilla muinoin sijainneen pakkahuoneen mukaan, mutta mikä ihme tuo pakkahuone oikein on ollut? Nykypäivän ihmiselle nimi sellaisenaan ei sano mitään. Mutta jotain tekemistä sillä pakkaamisen kanssa on täytynyt olla. Tai ainakin kangaspakkojen. Tai paperipakkojen. Pelikortitkinhan myydään ja käytetään pakkoina.

Ruotsin valtakunnassa on kerätty erilaisia tulleja jo keskiajalta lähtien. Pakkahuoneet olivat aikoinaan tullikamareihin liittyviä suuria varastotiloja, joihin laivojen (ja myöhemmin myös junien lastit) siirrettiin tarkastusta ja tullimaksujen määräämistä varten. Hahaa, jonkinlaisia pakkaamoita siis, ihan hakoteillä en ollut. Tulleja perittiin tuohon aikaan samalla tavalla ulkomaisista tuontitavaroista kuin tänäkin päivänä. Tampereella ei ollut tuontisatamaa, mutta vuonna 1877 voimaan tulleen asetuksen mukaan tullausta odottaneet lastit saatiin jatkokuljettaa tullaamattomina sellaisiin sisämaakaupunkeihin, joilla oli oma tullikamari. Tuo nykyisin Tulliklubina ja Pakkahuoneena tunnettu punatiilirakennus valmistui Tampereelle vuonna 1901 radan varressa sijainneen entisen pakkahuoneen sekä Läntisellä kadulla (nyk. Näsinlinnankatu) sijainneen tullitoimiston tilalle. Yhtenäinen rakennus helpotti huomattavasti kahtaalle juoksemaan joutuneiden tullinkantajien ja tarkastajien työtä.

Vuoden 1918 tapahtumien aikaan Tullikamari oli punakaartin elintarvikevarastona, sodan jälkeen taas tullikäytössä aina 1980-luvun lopulle saakka ennen kuin Länsi-ja Sisä-Suomen tullipiiriin kuuluva Tampereen tullitoimisto muutti Patamäenkadulle uusiin tiloihin. Tänä päivänä Tullikamari on kulttuurikeskus, jossa sijaitsee baari ja ruokaravintola sekä isot tilat erilaisten messujen, konserttien ja muiden tapahtumien järjestämiseen. Klubilla pelataan pingistä ja sen terassilla grillaillaan kesäisin. Historiaa, kahvia, hyvää ruokaa, juomaa, pelejä, muotia ja musiikkia niin kotimaasta kuin ulkomailtakin. Mitä muuta kaupunkilaiset voisivatkaan kulttuurikeskukseltaan toivoa?

 

Pakkahuone... Pakka. Pakka. Saisikohan näistä joka päiväisessä katukuvassa tutuista rakennuksista tehtyä korttipakan? Punatiiliset talot herttasarjaan ehdottomasti. Ja sitten kun muutkin kaupungit tekisivät omista taloistaan omat korttipakkansa samanlaisella taustalla, saataisiin niistä yhdessä iso "hullut kaupungit" -peli, jossa kaikkien kaupunkien pakat sekoitetaan yhteen. Pelikaverit yrittäisivät sitten saada omat katunsa täytettyä oman kotikaupunkinsa taloilla. 

Pahoittelut otsikosta, kolmiyhdyssanat ovat salainen paheeni. Mutta oli korttipakkaa tai ei, Tampereen Pakkahuoneetta tuntuu erilaiselta katsella nyt kun tietää sen historian. Raikasta salaattia, syviä makuja, meheviä lisukkeita salaattipöydässä... Taidan loppuviikosta houkutella työkaverini sinne lounaalle kanssani, sen verran maistuva oli ensikosketus Tulliklubin ruokaan ja sen verran houkuttelevalta tuo uuden keittiömestarin lounasbuffet-menu jo pikavilkaisulla näytti. Ihanaa, että Tampereella on tällainen paikka. Mikä onkaan parempi yhdistelmä kuin ruoka ja musiikki.