sunnuntai 13. maaliskuuta 2016

Hylätyt talot, autiot pihat

Olipa kerran kummallinen tontti ja kummallinen talo ja talon piha täynnä kummallisia asioita. Niin kummallisia, että niitä piti tarkastella lähempää porttien ollessa kutsuvasti auki. Olimme Herra K:n, Runotytön ja Turkulaisen kanssa katsomassa urheilutapahtumaa Koulukadun kentällä, kun muistin joskus miettineeni lähellä sijainneen vanhan talon historiaa. Ehdotin Turkulaiselle, että kävisimme katsomassa sitä samalla kuin nukuttaisimme Runotytön. Ehdottaessani pientä kävelyä en tiennyt mitään siitä hauskasta seikkailusta, johon talon porteista sisään astuessamme joutuisimme.





Korkea, ränsistynyt lauta-aita, ränsistynyt vaalea piharakennus ja erikoiset mustat piiput, ne olivat kaikki, mitä muistin näkemästäni talosta. Mikä tuo talo on aikanaan ollut ja miksi se edelleen on korjaamatta isolla tontillaan melkein keskellä kaupunkia? Sen verran kaunis se on kuluneenakin ollut, että se on jäänyt mieleni pohjille kutittelemaan. Matala rakennus on entisen kulkutautisairaalan vuonna 1892 rakennettu pesutupa, nykyisin Pyynikin Aikamatkat, vuonna 1977 syntyneen korttelitaiteilija Mika Pettissalon koti, paja ja taidegalleria. Pajan takana kohoava valkoinen kivirakennus on vuonna 1909 rakennettu kulkutautisairaalan tulirokko-osasto, joka sairaalatoiminnan lopettamisen jälkeen vuonna1985 palveli TOASin opiskelija-asuntolana aina vuoteen 2009 saakka. Niiden vieressä sijaitseva punatiilinen rakennus on sairaalan talousrakennus, Pirkanmaan Musiikkiopiston harjoitustila nykyisin ja tontin kulmalla nököttävä neliskanttinen puutalo vuonna 1909 rakennettu kulkutautisairaalan sauna. Pyöreä punatiilinen savupiippu on kuulunut sairaalan 50-luvulla rakennettuun voimalaitokseen, maan alla sijaineeseen öljypolttimoon. Ruumishuone, tarkastusosasto ja kaksi potilaspaviljonkia on tontilta jo purettu, olemassa olevista rakennuksista kaikki muut saunaa lukuunottamatta ovat myös saaneet purkutuomion.

Kulkutautisairaalalla on pelottava kaiku, ehkä juuri siksi Papinkadun ja Pyhäjärvenkadun kulmassa sijaitsevalla tontilla käyvät nuoret hakemassa jännitystä pimeinä syysiltoina. Sisään kulkutautisairaalaan ei kuitenkaan pääse, eikähän se sairaalta enää näyttäisikään kun on asuntolakäytössä viimeiset vuotensa ollut. Sauna on muurattuine lauteineen ja kiukaineen kuulemma saunan näköinen edelleen. Sairaalan ensimmäisenä toimintavuonna 1897 hoidossa oli 274 potilasta, joista 42 kuoli. 12 vuotta myöhemmin valmistuneella tulirokko- ja kurkkumätäosastolla valkoisessa kivitalossa oli 50 potilaspaikkaa. Kokonaislukua sairaalan olemassa olon aikana hoidetuista ja menehtyneistä en löytänyt, mutta ei sillä ole merkitystäkään - tärkeämpää on se, että paikka ei ole pelottava, että Pettissalon taide on itseasiassa hyvinkin humoristista ja lempeää.









Jos olisin tontilla käydessämme tiennyt taidegalleriasta ja omaleimaisen kierrätystaiteilijan filosofiasta, olisin koputtanut oveen ja astunut sisään, käynyt tervehtimässä taiteilijaa ja kurkistamassa hänen maailmaansa. Olisin halunnut tietää teoksista enemmän, saada niille nimet ja kuulla tarinat niiden syntymisen takana. Hylätty pihapiiri on kierrätystaitelija Pettissalon leikkikenttä, ylistys lapsenmielisyydelle ja leikille, luontoystävällisille ajatuksille. Lasten kanssa Pettissalo myös työskentelee, Pyynikin Aikamatkoilla on pidetty erilaisia taidepajoja, majanrakennuspäiviä ja Pop up Puistoa, nautittu maaseutumaisuudesta keskellä kaupunkia. Paikka on kaikille avoin galleria, lukemani haastattelun mukaan taiteilija tarjoaa taiteensa takaisin yhteiskunnalle, joka on maksanut hänen koulutuksensa ja maksaa hänen työttömyyskorvauksensa, jonka turvin hän taidettaan tekee.

Ionilinkoja, robotteja ja eläinperformansseja, eri materiaaleista rakennettuja hahmoja, jotka tuntuvat kasvaveen ilmentymispaikalleen. Aikakonetta, kin taitelija yhdessä näkemässäni videossa valmistaa, kerrostumateosta omasta taiteilijan urastaan. Uskoopa satuun tai ei, Pyynikin Aikamatkat Pyhäjärvenkadulla on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka. Kummitteleeko siellä? Sitä olisin myös saattanut Pettissalolta hänet kohdatessani kysyä, utelias kun senkin suhteen kuitenkin olen. Ehkä seuraavalla kerralla sitten.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti