torstai 25. toukokuuta 2017

Tampellan helmi - kesäisen Tampereen pieni, suuri käyntikohde


Aurinkoinen Pellavantori. Kerrostalojen ympäröimä aukio, jonka keskellä kohoaa etäisesti muovista joulukuusta muistuttava valkoinen häkkyrä ja takana korkea kukkula kauniine vanhoine omakotitaloineen. Herrainmäki, siellä seikkailin muutama vuosi takaperin kokien ahaa-elämyksiä. Silloin minulla jäi kuitenkin löytämättä Tampellan todellinen helmi, omassa nurkassaan piilossa kuin suljetun simpukan sisällä oleva aarre. Vaatimaton, suuria huutelematon Juicen kirjasto.





Mestari itse ei tarvitse esittelyä. Kun kolme tunnetuinta suomalaista taiteilijaa listattiin, oli Juice Leskinen kolmen kärjessä yhdessä Jean Sibeliuksen ja Tove Janssonin kanssa. Tuskin on olemassa sellaista kanssakansalaista, jonka elämän joku muisto ei jollain tapaa liittyisi johonkin Juicen biiseistä, ihmistä, jolla ei olisi mielipidettä Juicesta ja hänen tekemästään taiteesta. Se, kuinka paljon tuota taidetta todella on, yllätti minut Juicen kirjaston kutsuvierastilaisuudessa aurinkoisena iltapäivänä istuessani: 365 sävellettyä laulua ja 554 sanoitusta, joista hän itse on esittänyt 347. Laulujen lisäksi Juice on kirjoittanut 12 runokirjaa, neljä lastenkirjaa ja neljä muuta teosta, mm. Beatles-historiikin ja Disney sarjakuvaklassikon. Ja kolme näytelmää, kaksi musikaalia, oopperalibreton, elokuvakäsikirjoituksia, kolumneja, arvosteluja ja ruokareseptejä. Noista jokaisesta olisi riittänyt yhdelle ihmiselle elämänuraksi, mutta 56-vuotiaana kuollut Juice teki kesken jääneen elämänsä aikana niistä kaiken ja paljon enemmänkin. "Ja paljon jäi vielä ajatuksiksi hänen päähänsä pelkästään", Juicen leski, Sari Leskinen, hymähtää lempeästi miestänsä muistellessaan. Kun uskaltaudun kysymään ja saan vastauksena kuulla Sari Leskisen ja Juicen ystävien Hannu Peltosen, Hannu Hyttisen ja Arto Huhtisen tarinoita Mestarista, tuon kaiken ymmärtää paremmin. Mestarilla oli jatkuvasti käynnissä joku prosessi päässään, milloin yksi isompi, milloin useampi pienempi projekti. Ja kun tuotos oli siinä määrin valmis, että sen saattoi tipauttaa postilaatikkoon eteenpäin kuljetettavaksi, oli päänsisäinen prosessi katkaistava ja se tapahtui ystävien kanssa kantabaarissa.  Ensin Tillikassa, sitten Rautatienkadulla sijainneessa Aulabaarissa. On minun vuoroni hymähtää itsekseni: Katkaistava prosessi, nollattava pää. Sitäkö se nollaus oikeasti käytännössäkin on tarkoittanut.





Mörköpöytä, syntymäpäivälahjaksi ystävälle ex-tempore yllätyksenä ostettu flyygeli, seuraavaan päivään jatkuneet, jo aamulla aloitetut istujaiset... Monet ystävien tarinoista ovat tapahtuneet Aulabaarissa, samassa paikassa, jonne on alun perin tilattu Juicen kirjastossa esillä oleva kipsinen patsaskin. Aulabaari? Leena ja Pekka. Pirkanmaan Osuuskaupan omistama, nykyisen Scandic Cityn Piazza -ravintolan paikalla sijainnut baari, jonka kautta kulta-aikojaan eläneet tamperelaisbändit lähtivät keikkareissuilleen. Aulabaarin eteen kun mahtui keikkabussit parkkiin, Aulabaarissakin Juicen seurana istuneet miehet nauravat. Ei se Jussi siellä aina istunut vaikka ihmiset tuntuvat niin haluavan ajatella, ystävät korjaavat. Se oli se prosessin lopetus, äänien hiljentäminen ja ajatusten vaihtaminen, viikko-kaksi luomiskausien välissä. Jussi rakasti kotona työhuoneellaan olemista, siellä kirjojen keskellä on käyty parhaat keskustelut ja koettu ystäville merkittävimmät hetket. Siellä ja sitten keittiössä. 








Annan katseeni kiertää Juicen kirjaston pitkän kirjahyllyn niteissä. Hyllystä puolet on alkuperäistä ja aitoa, puolet kirjastoon Juicen kirjoja varten teetettyä kopiota. Värieron tupakantervan kellastaman ja uuden osan välillä huomaa, jos osaa katsoa tarkkaan. 2 300 kirjaa, murto-osa niistä 50 000:sta, jotka Juice on maininnut elämänsä aikana lukeneensa. 10 000 kirjaa per 10 vuotta, jos 6-vuotiaana olisi oppinut lukemaan, lähes kolme kirjaa per joka päivä. Lukeminen oli Juicelle tärkeää, tärkeimpiä kirjoja olivat kotimaiset kaunokirjat, erityisesti Päätalot. Juicen kirjaston Päätalot ovat reliikkejä, omaiset halusivat säilyttää itsellään nuo kalleimmat aarteet, ja se on enemmän kuin ymmärrettävää. Keittokirjoja on hyllyssä paljon, niille on omistettu kirjastossa oma osastonsa. "Niitä olisi ollut paljon enemmänkin, mutta pitihän minullekin jotain jäädä! Jussi rakasti ruokaa ja ruoanlaittoa. Hän luki keittokirjoja niin kuin mitä tahansa muitakin kirjoja ja sovelsi sitten lukemaansa keittiössä oman makunsa mukaan. Kokatessaan hän ei käyttänyt reseptejä, siksi hän oli parempi kokki kuin leipuri, leipomisessa kun mitat, määrät, ajat ja lämpötilat ovat tärkeitä ja niissä Jussi ei ollut niin hyvä", Sari Leskinen muistelee hymyillen. Juicella oli hyvä makuaisti ja hyvä makumuisti, Sari kertoo ja muistaa miten he Hawaijin matkallaan olivat molemmat ihastuneet yön yli ananasmehussa haudutettuun kanaan. Kotiin tultua Juice oli yllättänyt vaimonsa tekemällä samaa kanaa omassa keittiössään muistamansa pohjalta. Yksi Juicen tunnetuimmista resepteistä on Lamminpään Lumous, sitä meillä tullaan testaamaan tänä kesänä. 




Juicen tuotanto vinyylilevyinä on esillä Sokos Hotel Tornissa, kun Juicen kirjastoon kymmenmetrinen levyhylly ei mahtunut. Mutta kaikkea muuta kyllä löytyy: Kannustussähke valtiovarainministerille markan devalvoinnin jälkeen, mainostekstejä Pirkanmaan Uuden Panimon julisteisiin. Ja Paul McCartneylta saatu kirja, jonka omistuskirjoitussivua koristaa kesän festareita juhlavuotensa kunniaksi kiertävän kotimaisen artistin nimikirjoitus. Myöhemmin Juice itsekin pystyi nauramaan tuolle nimmaritarinalle, mutta tapahtuma-aikaan se ei todellakaan ollut häntä huvittanut. Norjalainen villapaita, silmälaseja, huiveja, kävelykeppejä ja nojatuoli, johon saa istua. Sen lähemmäs Mestarin syliä ei enää pääse. Kirjaston kirjoja ei lainata kenellekään, mutta selailemaan niitä saattaa päästä. Kahvikupin ääressä kirjaston pöydässä riittää tunnelmoitavaa ilman kirjojakin, arvokas kokoelma pysyy parhaiten kunnossa lasiovien takana. Mutta mikä kirjoista on viimeisin? Siihen Juicen ystävä, Antikvariaatti Komissaario Palmua pitänyt, Popedan entinen manageri Hannu Peltonen osaa vastata miettimättä: "F.E. Sillanpään Elokuu. Juice ei ehtinyt sitä koskaan käsiinsä itse saada, mutta me puhuimme siitä viimeiseksi jääneenä päivänämme ja koin, että minun oli vietävä kirja Juicen hyllyyn hänen kotonaan käydessäni suru-uutisen kuultuani".







Istun kahvikuppini ääressä hetken hiljaa ja kuuntelen, miten Pate Mustajärvi tulkitsee Ari Kankaanpään säestämänä Juicen suomennosta Sumner Gordonin kappaleesta Moon Over Bourbon Street. Koskipuiston kuu... Minulle tulee Juicesta mieleen hiljaa virtaava vesi ja punainen tiili, kaksi tamperelaisuuden kulmakivistä. Tulin puuteriksi Tampereen poskeen, on pikkukylän pojasta tamperaiseksi kasvanut Juice itse sanonut kaupunkilaisuudestaan. Juicen kirjasto kuuluisi Koskipuistoon, keskelle kaupunkia, siellä pitäisi jokaisen tamperelaisen ja Tampereella kävijän käydä! Miksi ihmeessä kirjasto sitten on näin syrjässä leikattujen kallioden alla Pellavantorin laidassa? Siksi, että se oli Mestarin oma tahto. Hän halusi kokoelmansa säilyvän yhtenäisenä ja toivoi sen sijoittamista Viola-kodille.

Mutta etsivä löytää. Kirjasto on kesä- ja heinäkuun ajan avoinna yleisölle aina keskiviikosta sunnuntaihin klo 12-17. Syksyllä suunnitelmissa on teemaillat niin veneily-, kokkailu- kuin Emmerdale-teemallakin. Miksi? Saadaksesi tietää tarinat noiden teemojen takana kannattaa piipahtaa kirjastolla kysymässä lisää oppaina toimivilta ystäviltä ja kertomassa oma Juiceen liittyvä tarinasi. Jos haluat Juice-päivästäsi täydellisen, kierrä kaupunki Juice Leskisen elämää seuraillen Tampereen kaupungin Mestarille nimettyä kulttuuriraittia pitkin ja vietä hiljainen hetki hänen kivipaadellaan Kalevankankaalla.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti