August von Trappe Tampereelta, hei!

Tätä rakennusta olen kiertänyt kuin kissa kuumaa puuroa pari vuotta ja niin minä kierrän nytkin. Edestä, takaa ja sivulta, toiselta sivulta, taas takaa ja sitten edestä. Kookas ja jykevä punatiilitalo, koristeellisine reunuksineen ja kaarevine ikkunoineen silti pitsinen ja kaunis niin kuin vanhat tamperelaiset tehdaskiinteistöt tuntuvat olevan. Matkailutalo. Verkatehtaan pääkonttori vuodelta 1896. Yksi Tampereen punatiilisyyden muistomerkkejä Verkarannan taidekeskuksen (Verkatehtaan vanha värjäämörakennus) ohella. Alkuperäisenä ei-tamperelaisena en tänne muuttaessani tiennyt, että koko koskiranta on joskus ollut punaista tiiltä, että vain murto-osa siitä kaikesta on enää jäljellä niin kuin on enää kaupungissa joskus seisseistä kymmenistä ja sadoista savupiipuistakaan. Sokos Hotel Ilves, Koskikeskus ja Ratinan rannan kerrostalot, ne kaikki seisovat punatiilisyyden hautausmaalla.

Vaikka osa tamperelaisista suree edelleen 60-luvun lopussa alkanutta, 20 vuotta kestänyttä taistelua rakennuksista, jotka museovirasto esitti säilytettäväksi, mutta yhtiö hävitti, en voi olla kokonaan surullinen. Oululaisena osaan iloita siitä, että jotain edes jäi, Oulussa kun juuri ei... Aurinko paistaa, koskirannassa on rauhallista vaikka punatiilisen talon toisella puolella kulkee yksi Tampereen vilkkaimmin liikennöidyistä kaduista busseineen ja katkeamattomine autoletkoineen. Tillikan terassi. Rosson terassi. Ruby&Fellasin terassi, Koskarin terassit ja nyt August von Trappe, mietin. Jokainen omanlaisensa.

Helposti lähestyttävä ruoka- ja juomaravintola suurine kesäterasseineen ei ole huono käyttötarkoitus tärkeälle maamerkille varsinkaan kun muutos on tehty näin tyylikkäästi. Kuka tahansa voi vierailla talossa, kuka tahansa voi nauttia sen tarinoista. Se, että talon ravintolassa on Hans Välimäen kädenjälki, ei toistaiseksi tuo mielessäni sille lisäarvoa vaikka Hans tamperelainen lähtöjään onkin. Eikä se, että ravintolan nimi August von Trappe on mielikuvitusta ravintolan belgialaiseen valikoimaan viitatakseen. Historian rakastajana olisin kovasti toivonut, että nimi jollain tavalla olisi ollut rakennukselle rakas, Aukusti -niminen talonmies jossain aikojen hämärässä ei ihan riitä. Belgialainen ruokalista sen sijaan innostaa, se, että August von Trappen baarissa tarjolla on paljon erilaisia vaaleita oluita ja kunnon kulhollinen simpukoita. Simpukoita ei monestakaan paikasta Tampereella saa, tarjoilijan kanssa keksimme vain yhden toisen.

August von Trappen bistropuoli on aurinkoisena iltapäivänä vielä kiinni ja baaripuoli hiljainen. Ihmiset ovat ulkona, terassilla, sinne mekin seurueinemme suuntaamme: juuri töistä päässyt Herra K, Tohtori A ja päivän ulkona puistoissa kanssani viettänyt Runotyttö. Runotyttö hihkuu baarisalin läpi kulkiessamme. Hän hihkuu aina nähdessään jotain hauskaa ja August von Trappe on hauska. Puitteet ovat komeat, hyvällä maulla toteutetut, joskin sisustus on aurinkoisena kesäpäivänä hieman syksyinen, aavistuksen iltamainen. Mutta iltaa varten se on tehtykin, päivää varten on terassit ja August von Trappessa terasseja on kaksi. Talon takana oleva suuri ja aurinkoinen terassi on juomareille, koskenpäädyn varjoisampi porrastettu terassi ruokailijoille. 

Istuudumme Runotyttöä ajatellen kaikkein varjoisimpaan vapaaseen pöytään. Ei mutta hyvää päivää, Tohtori A! Pitkästä aikaa! Mitä Teille kuuluu? Ai mitä meille, mitäs meille. Hyvää, niinhän meille aina. Aina hyvää, ja se on kyllä oikein hyvä. Hymyilemme leveästi kaikki neljä. Mikä onkaan parempi tapa vaihtaa kuulumisia kuin kiireetön iltapäivä hyvän ruoan ja muutaman lasillisen kanssa aivan kuin olisi lomalla. Runotyttö touhaa pöydässä hetkisen ja väsähtää sitten maidon päälle. Äiti laskee lapsensa vaunuihin nukkumaan ja syö kerrankin ruokansa nautiskellen, lämpimänä. Ihana terassi! Ihana ruoka! Ihana seura ja ihana kiireetön ilmapiiri!

 

Kupillinen sinisimpukoita veljen tapaan - tästä aloitetaan. Toisella kerralla sitten kokeillaan simpukat thaityyliin tai merimiehen tapaan, välimeren tyyliin vaikka, talon leivän kanssa. Velipojan simpukat tarjoillaan August von Trappessa belgialaisten perunoiden kanssa, dippeinä talon majoneesi ja dijon-sinappi. Herrat nautiskelevat rotukarjan pihvillä täytetyt hampurilaiset ja isot huurteiset oluet asiaan kuuluvasti aurinkolasit päässä. Hyviä hampurilaisia saa Tampereelta jo monestakin paikasta, Herra K osaisi tarkemmin sanoa mihin kohtaa tämä Le Burger paremmuusjärjestyksessä sijoittuu 24,50€:n hinnallaan. Mutta loistava kokemus ei koskaan ole pelkästään annoksesta kiinni. August von Trappe on kokonaisuus, jossa hyvä ruoka, iloinen palvelu ja miellyttävä ympäristö kohtaavat. Kohtaavat myös tarinankertojan ja tarinoiden rakastajan. August von Trappen pöytiin tarjoiltu sunnuntaibrunssi houkuttaa. Noutopöytäbrunsseja on laatuburgereiden tapaan niitäkin jo moneen lähtöön, mutta kolmen ruokalajin istualtaan nautittu brunssi kuulostaa sopivasti erilaiselta.