maanantai 11. elokuuta 2014

Kahvila kuin nukkekoti

Kesän ollessa kauneimmillaan sai Tampere jälleen yhden uuden kahvilan ja se on kahviloita rakastavalle kaupunkilaiselle aina mukava uutinen. Puutarhakadulla pastellin sävyjä, perhosia ja tyttömäisiä kukkakuvioita pursuava MimiBo on vanginnut kaiken ulkona olevan auringonpaisteen itseensä. Kahden siskoksen ja äidin voimin on aikaan saatu kahvila, joka on kuin nukkekoti erivärisine tyynyineen, eriparituoleineen ja erilaisilla kirkkailla väreillä maalattuine seinineen.




Heti sisään astuessa tietää, että uudessa kahvilatuttavuudessa rakastettavaa on sen aurinkoisuus, se, että omistajakolmikko Mimi Weidlichin johdolla on toteuttanut pitkäaikaisen unelmansa ja tehnyt kahvilasta omannäköisensä. Kun joku aidosti tekee jotain tunteella ja uskoo itse tekemiseensä, se näkyy. Ja mikä tärkeintä, se tuntuu.

Ehdin istahtaa MimiBossa vain pienen hetken kahvikupposen ääressä, mutta se riittää vakuuttumiseen. Vaikka en tunne paperiperhosia käsin leikkaavaa, säihkyväsilmäistä tummaa kaunotarta, hän juttelee minulle kahvilastaan kuin kaverille. Ja se tuntuu mukavalta. Kotoisalta. MimiBo on kodikas kahvila, eikä vähiten juuri tuon siellä vallitsevan iloisen ja välittömän tunnelman takia. Sellaista ilmapiiriä ei saa väkisin tehtyä, se tulee kaupanpäällisinä itsestään silloin, kun joku on luonut jotain omaa.

 


Kahvilan yltäkylläisessä söpöydessä riittää silmille ihasteltavaa vaikka kuinka paljon, mutta kaunis pinta ja veikeät astiat eivät MimiBossa ole sen tärkein juttu. Kahvilan erikoisuus löytyy sisällöstä, tiskin tarjottavista, siitä, että kaikki mitä kahvilassa on tarjolla, on tarkkaan mietitty terveellisyyden kannalta. Värikylläisestä tiskistä löytyvät niin suolaiset kuin makeatkin herkut gluteenittomina, vegaaneina ja jopa gluteenittomina vegaaneina. Elämäntavoistaan tarkat asiakkaat ihastuvat raakasuklaaherkkuihin, raakakakkuihin ja siihen, että ainekset kaikkiin tuotteisiin on pyritty ostamaan lähituottajilta ja pientiloilta.

Kahvilassa soiva musiikki on miellyttävällä tavalla pintapopista poikkeavaa ja peruskahvilalinjasta poikkeavaa on ohjelmistokin: elokuun torstai-iltaisin kahvilan sisäpihan tunnelmallisella terassilla esitetään elokuvia Elokuvakerho Monroen Valokinossa. Hauskaa muuten, kuinka asiat linkittyvät toisiinsa: viime viikolla Arthouse Cinema Niagara -postausta kirjoittaessani tutustuin ensimmäistä kertaa elokuvakerhojen toimintaan Tampereella ja nyt se sitten tulee vastaan heti uudestaan.


 
Tummapaahtoista ja hyvää kahvia turkoosista mukista maistellessani katselen ympärilleni aurinkoisessa kahvilassa ja mietin, miltä se näyttää talvella. Se näyttää mitä todennäköisimmin talvellakin värikkäältä ja pirteältä, siltä miltä purkkeihin ja purnukoihin pitkän pimeän ajan varalle säilötyt marjat ja yrtit näyttävät. Muistelen hetken paikalla aikaisemmin sijainnutta Kahvila Valoa. Täydellisesti muuttuneesta ilmeestä huolimatta tunnistan näissä kahviloissa kuitenkin jotain samaa... Hahaa, se on tuo omistaja, säihkysilmäinen, iloinen asiakaspalvelija, joka loi Valonkin aurinoisen tunnelman aikanaan ja teki jo silloin maailman parhaat smoothiet kunnon aineksista!

2 kommenttia:

  1. Yhdyn joka sanaan- minunkin lempparikahvila! :)

    VastaaPoista
  2. Tätä ihanuutta ei enää ainakaan tässä muodossa tällä paikalla ole olemassa.

    VastaaPoista