Noutokebabia naiselliseen tapaan

Kauppahalli, perinteiden lämmin ilmapiiri yhdistettynä tämän päivän tarjontaan. Ihana paikka. Ihana, ihana, ihana – ja nyt vielä entistäkin ihan vähän ihanampi. Perjantaini päättyneellä viikolla oli täydellinen. Se oli täydellinen siksi, että yksi suuri unelmani liikahti taas yhden ison harppauksen kohti toteutumistaan ja täydellinen siksi, että löysin paitsi täydellisen punaviinin illaksi kotiin Herra K:n kanssa sohvalla nautittavaksi, löysin myös täydellisen noutopaikan viikon viimeisen työpäivän lounaalleni: Olin menossa hakemaan Sokokselta perushyvän salaatin perushyvän perjantain kunniaksi, kun sateiseen sään takia päätin oikaista kauppahallin läpi. Se oli loistava päätös, sillä keskikäytävää kävellessäni silmiini osui toisella sivukäytävällä sijaitseva mustanpuhuva, tyylikäs pieni puoti: Armas-perheen Pikaruokala. En voinut ohittaa sitä, se kutsui luokse.

Olen tutustunut Armas-perheen lähiruoka-ajatuksiin aikaisemmin television (Heikin Lähiruokaa, Liv) ja Tuomiokirkonkadulla sijaitsevan Maitokaupan kautta, ja pitänyt heidän tavastaan tuottaa nykyaikaista ruokaa perinteisillä hyviksi havaituilla menetelmillä. Maitokaupasta tarttui kesällä mukaan tuoretarvikkeita ruoan tekemiseen kotona, mutta vasta kauppahallin Pikaruokala antoi minulle ensimmäistä kertaa mahdollisuuden maistaa Armaksen tuotteita valmiiksi tehdyssä muodossa. Muutaman minuutin asiointi pienessä Pikaruokalassa sai auringon paistamaan harmaassa päivässä ja nosti perjantaini peruspäivästä seuraavalle tasolle ennen suurien uutisten saapumista. Valitsin Pikaruokalan lounaslistalta ensimmäisenä mieleeni tulleen vaihtoehdon, päivän kebabin, kyyttönaudan lihasta tehdyn sellaisen. Perinteinen mielikuvani suomalaisesta pikaruokakebabista keltaisessa syroksirasiassa valkoiseen muovipussiin sullottuna sipulille ja jalapenoliemelle haisevana rasvakasana tarvitsi tuuletusta, ja Armas-perheen ansiosta tuo mielikuva muuttuikin ikuisiksi ajoiksi. 

Armas Pikaruokalan kyyttökebab oli tyylikäs ja raikas kokonaisuus, jonka ystävällinen ja ihanan iloinen musta-valkoiseen kokin asuun pukeutunut neiti pakkasi mustaan rasiaan ja valkoiseen kauniiseen paperikassiin kuljettamista varten. Minua hymyilytti, noutolounaan ulkonäkö sopi täydellisesti ulkoiseen habitukseeni, mustaan puolipitkään takkiin ja mustiin hansikkaisiin. Heiluttelin paperikassia kävellessäni kauppahallilta takaisin alarantaan päin, kassista lehahtava tomaattinen tuoksu lupaili hyvää lounasta. Ei todellakaan perinteinen kebab, Armaksen lähikebab on urbaani ja naisellisesti tyylikäs tapa hakea noutoruokaa. Suosittelen sitä lämpimästi muinakin päivinä kuin vain perjantaina, Pikaruokalassa kauppahallissa lounaan voi syödä myös paikan päällä. Jos työpäiväsi sijaisevat väärällä puolella koskea, saa lounasruokaa myös Maitokaupasta Stockaa melkein vastapäätä. Ja Armas-perheen leipomossa Kangasalla on perjantaisin muuten tehtaanmyymälä avoinna klo 14 - 18.

Koska en ehtinyt leipomoon perjantai-iltapäivänä, päätin leipoa itse. Vääksyn Myllyn vehnäjauhoista, Armas-perheen maidosta, maatiaiskananmunista ja oman puun omenoista, niistä on mehevimmät piirakat tehty:

OMENAPIIRAKKA

1 uunipellillinen:

4 munaa

4½ dl sokeria

5½ vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

3 tl vaniljasokeria

225g voita

2 dl maitoa

4 omenaa

ripaus kanelia

- Vaahdota munat ja sokeri, sulata voi ja sekoita keskenään jauhot, leivinjauhe ja vaniljasokeri. Yhdistä vaahto, jauhot, maito ja sula voi yhdeksi taikinaksi ja kaada taikina uunipellille leivinpaperin päälle.

- Kuori ja viipaloi omenat, ja asettele viipaleet piirakkataikinan pinnalle. Ripottele päälle kanelia.

- Paista 200’C noin 30 minuuttia niin, että piirakan pinta on kauniin kultainen.