tiistai 29. toukokuuta 2012

Naisellisia syitä kotiseuturakkaudelle

Hymyilen itselleni, sille, miten rakkauteni kotiseutuuni saa aina aika-ajoin hullunkurisia piirteitä. Hymyilen sille, miten innostuksellani pystyn perustelemaan itselleni monenlaisia asioita, milloin rentoutushetkiä puistoissa kesken arkikiireiden, milloin ruokanautintoja mukavissa ravintoloissa, milloin taas herkkupaloja siltä täältä pienistä puodeista ostettuna. Milloin taas viinilasillisen hyvän ystävän seurassa. Ihana Herra K, Herra K:kin hymyilee minulle ja sille, että tällä kertaa perustelen kotiseutuinnostuksella vaateostoksia ja se perustelu menee jotakuinkin näin:


Tampereella ja sen ympäryskunnilla on jokaisella valtava määrä upeita tarinoita kerrottavanaan, monia kiinnostavia käyntikohteita ja nähtävyysiä tarjottavanaan, kunhan niiden taustat vaan aukaistaisiin katsojalle ja tuotaisiin ne lähelle kokijaa. Nokian keskustan maisemaa hallitsevasta viime vuosisadan alussa perustetusta Gummitehtaasta kerroin jo aiemmin. Töistä Tampereelta kotiin palatessani ja kotikulmillani lenkkeillessäni tuo massiivinen punatiilirakennus satoine ikkunoineen vangitsee katseeni, se saa mielikuvitukseni laukkaamaan ja minut lämpimästi rakastamaan Reinotossuja ja Hai-saappaita, vaikkei niitä enää Nokialla tänä päivänä tehdäkään. Lahjaostoksiini on eksynyt jo muutamat parit molempia, samoin Nokian Panimon olutta on tullut tuliaisiksi vietyä useamman kerran. Sekä Panimo että Nokian kumitehtaan tehtaanmyymälä pitäisi olla nokialaisten nähtävyyksien listalla, myymälöitä voisi hieman kehittää tai oikeastaan taannuttaa takaisin vuosikymmenten taa, niissä voisi kertoa palan paikkakunnan komeinta teollisuushistoriaa. Niissä voisi viihtyä, viipyä hetken. Niihin voisi tulla vierailemaan ainakin Tampereelta saakka, miksei kauempaakin, aivan kuten Marjamäen Pajutilalle Kangasalle tai Tallipihalle Tampereelle, monta kertaa kesässä vieläpä. Nokiassa on sitä jotain, vaikka matkapuhelinten alamäki onkin ilmeinen.

Palan paikkakunnan historiaa voisi kertoa myös vuonna 1921 perustettu Nokia Kutomo ja Värjäys Oy, nykyiseltä nimeltään Nanso Group, joka on selvinnyt maailman myrskyissä jo kohta vuosisadan suomalaisten naisten vaatettajana. Komeaa punatiilistä rakennusta junanradan varressa asemaa vastapäätä katsellessani en voi olla miettimättä kaikkia niitä ihmisiä, jotka ovat nyt tai ovat ajankuluessa olleet siellä työssä. Kaikkia niitä värikkäitä kankaita, kaikkia niitä mekkoja, paitoja, housuja, sukkia ja alusvaatteita, joita tehtaan saleissa on vuosikymmenien vaihtuessa tehty kestämään käyttöä. "Työhönotto" -kyltti oven vieressä tehtaan pihaan saavuttaessa tuo mieleeni kellohameet ja muhkeat nutturakampaukset, ihanat naiset rannalla Nanson valmistamissa uima-asuissa suurine aurinkolaseineen aivan kuin haalistuneessa 60-lukuisessa kuvassa. Liukuhihnana tehtaaseen tarvittavat käsiparit niin että työhönotolle oli oma liikennemerkkikin. Tuolla historialla ja noilla mielikuvilla perustelin sen, miksi minun ehdottomasti piti päästä Penkolaan tutustumaan Nanson tuotantoon. Tyylikkääseen, naiselliseen, aikaa pelkäämättömään mallistoon, johon Ivana Helsingin Paola Suhonenkin on jättänyt kädenjälkensä tänä vuonna.

 

Nanso itse kuvailee itsensä suomalaiseksi, ajattomaksi ja laadukkaaksi, ja nyt ensimmäiset Nanso-vaatteeni ostaneena allekirjoitan tuon kuvauksen epäröimättä hetkeäkään. Mekko, jonka aavistuksen 80-lukuisesta avarasta tehtaanmyymälästä Nokialla toukokuun alussa ostin, vastaa kuvaukseen täydellisesti. Kauniisti laskeutuva vaakaraidallinen trikoomekko palveli ensin juhla-asuna siskoni häissä, sitten sunnuntailounasasuna ravintolassa neulepaidan kanssa ja tänään puin sen päälleni aurinkoisen päivän kunniaksi töihin. Loppukesästä voin kuvitella istuvani pihallamme se päällä tai lähteväni iltauinnille järven rantaan - Nanson vaatteet käyvät kaikkiin elämäntilanteisiin kaikkin tapahtumiin missä vain, milloin vain. Sama mekko olisi voinut olla äitini yllä 70-luvulla eurooppaa kiertämässä, sama mekko voisi olla äitini yllä nyt. Nanson vaatteet eivät kysy aikaa, paikkaa eivätkä käyttäjän ikää. Sitä paitsi, perheeni syvää elämänviisautta mukaillen, mekko on painava, sen täytyy siis olla hyvä. Tahdon lisää Nanson mekkoja, tahdon kaikki ne, joita sovitin, ja enemmänkin! Kuinka paljon rakkautta kotiseutuaan kohtaan tarvitaan, jotta se riittää kattamaan 3 mekkoa, 2 paitaa, yhden tunikan, yhden hameen, housut, bikinit ja kaksi yöpukua?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti