torstai 21. huhtikuuta 2011

"Vaik arkisina päivät jatkavatkin kulkuaan..."

Kenkien kopina täyttää toimiston käytävät, kiireiset päivät seuraavat toinen toisiaan. Arki rullaa tasaista nakuttavaa tahtiaan ja maailma pyörii - pyörii ja pyörittää ihmisiä mukanaan, pitää jatkuvassa liikkeessä. Aurinko nousee ja aurinko laskee, tuulee. Välillä sataa, välillä paistaa, lumi sulaa ja kevät etenee, vuodenaika on vaihtumassa. Välillä olisi taas tarpeellista pysähtyä, ottaa aika ja tehdä jotain rutiinista poikkeavaa saadakseen muistijälkiä elämän melskeessä. Avata silmät ja katsoa ympärilleen, ottaa ystävää kädestä ja kerätä kokemuksia - kokea Tampere.

Kaksi ystävystä tekivät treffit, sopivat tapaavansa aivan tavallisena keskiviikkoiltapäivänä, vähän harmaana, vähän sellaisena tuulisena ja viileänäkin. Päivässä ei ollut mitään erikoista, ei merkkipäiviä, ei tapahtumia, ei kerrassaan minkäänlaista tavallisuudesta poikkeavuutta, paitsi tuo tapaaminen. Tapaaminen historian kanssa. Molemmat ystävykset olivat tyttöjenillan tarpeessa, rauhallisen, kiireettömän ja mukavan. Treffipaikaksi sovittiin Pispala, Pispalanharju - Pispalan Pulteri ja Rajaportin sauna. Mystinen, tunnelmallinen, legendaarinen Pispala, johon en koskaan aikaisemmin ollut jalkautunut.  


Arkiaamuisin töihin ajaessani katselen auton ikkunasta Pispalanharjua, ihailen sitä miten se kohoaa komeana horisontista kaupungin ensimmäisenä porttina Näsijärven rantaviivaa seurailevaa Paasikivi-Kekkosta keskustaa kohti tultaessa. Pyhiksen (Pyhäjärvi) puolelta katsottuna se näyttää aamuauringon säteissä heräilevältä uinuvalta Muumilaaksolta, pastellin sävyiseltä ja sadunomaiselta, sellaiselta, jonka elämän menoon kuuluisi hiljainen tunnusmusiikki ja rauhallinen pehmeä lukijan ääni. Nässyn (Näsijärvi) puolelta taas Pispalanharju näyttää vanhalta dynaamiselta maalaiskylältä rinteeseen rakennettuine erivärisine puutaloineen, sellaiselta, jossa asuu toiminnan ihmisiä, aikaansaavia raatajia. Kylältä, jonka ympärillä pitäisi aueta laajat vihreät niityt ja viljaa lainehtivat kultaiset pellot järvien välissä, kylältä, josta kuuluu taukoamaton nakutus ja nakse, kilke ja kolina, elämän äänet koko pitkän päivän. Ennen niin kai on ollutkin, tähän päivään siitä kaikesta on säästynyt vain muisto - harjun puiset rakennukset ja haulitorni. Aamun työmatkaliikenne kaupunkiin kiemurtelee ohi uutta isoa autotietä harjun alla, harjun läpi ylhäältä kuljetaan enää vain silloin kun sinne erityisesti on asiaa.

Kahdella ystävyksellä oli asiaa harjulle, he halusivat kokea Pispalan, sen mystisen. Toinen heistä on äitiyslomalla, toinen toimistotyössä. Molempien päivät ovat kiireiset, täynnä tehtävää, tapahtumaa ja järjestettävää, säädettävää ja aikaansaatavaa, hoidettavia asioita. Molempien arki rullaa nakuttavaa tasaista tahtiaan, maailma pyörii heidän ympärillään ja pitää heidät jatkuvassa liikkeessä. Siihen otettiin tarkoituksellinen pysähdys, mutkaton päivällinen perinteisessä korttelikapakassa ja rentouttava saunailta yli 100 vuotta vanhassa korttelisaunassa, jossa kehon lisäksi puhdistuu kuulemma mielikin.


Alkon kokeiluravintolaksi maitokaupan tilalle vuonna 1968 perustettu Pispalan Pulteri on Suomen ensimmäinen korttelikapakka, ensimmäinen kaupunginosabaari - jännä paikka päivälliselle. Alkon rohkea testaus oli ollut menestys, ruokaa ja juomaa myyvään ravinteliin muodostui nopeasti omanlaisensa kanta-asiakaskunta ja ilmapiiri, joka toi Pispalaan asiakkaita lähiympäristöstä pidemmältäkin. Vaikka ravintola itsessään ei ole ajan saatossa juurikaan muuttunut, on sen asiakaskunta muuttunut Pispalan asukkaiden muuttuessa työläisistä ja joutenolijoista taiteilijoiksi ja liikemiehiksi. Ruokalistalla ajan mukanaan tuomat muutokset eivät näy, perussuomalaista, alusta saakka omassa keittiössä valmistettua ruokaa tarjoillaan edelleen ja se on paikan ylpeys tuon korttelifilosofisen atmosfäärin lisäksi. Pulteri on herrojen ja narrien kohtauspaikka, mukaan mahtuu kaikki ammattikunnat ja monenmoiset ideologiat, kanta-asiakkaat ja vierailijat, paikan henkilökunta summaa heiltä asiaa kysyttäessä. Täynnä tarinoita oleva kapakka pitää kuitenkin tarkemmat salaisuutensa visusti sisällään, ulkopuolisille harvoin laverrellaan yhtään mitään siitä, millaisia kohtaamisia vuosien aikana sen seinien sisään kätkeytyy.


Kunnon kermaisen lohikeiton ja ruisleivän jälkeen jaksaa rentoutua. Kaikki tamperelaiset ovat kuulleet Rajaportin saunasta, osa tietää missä se on ja osa on jopa nähnyt sen, mutta aika harva on itse sitä kokenut - kuten ei Pulteriakaan. Sauna on kuitenkin kaikille avoin, se lämpiää maanantaisin, keskiviikkoisin, perjantaisin ja lauantaisin ja sinne voi mennä ihan kuka tahansa, vaikka kaksi ystävystä. Korkean keltaisen lauta-aidan takana aukeaa maailma, johon on jännittävää kurkistaa porttiaukosta Pispalan valtatieltä. Pihapiirissä on vanhan saunarakennuksen lisäksi keltainen kahvila terasseineen sekä puisilla penkeillä kalustettu vilvoittelualue grillipaikkoineen ja puuhun ripustettuine valoköynnöksineen. Pihan henki on jotenkin suloisella tavalla huolettoman piittaamaton, ihailin vuosisataista perinnesaunaa lämpimin tuntein jo ulkoapäin.

Entisestäänkin levenemään hymyni sai saunan sisäänkäynti ja eteisen pieni luukku, johon saunaan meno maksettiin. Yksi aikuinen, neljä euroa. Hinnaston mukaan luukusta olisi saanut vuokrata pyyhkeen tai pefletin tai ostaa saippuan, saunavihdan ja partakoneen lisäksi myös puhtaat sukat tai kalsarit. Todellinen entisajan yleinen sauna, sellainen johon voi ajautua puhdistautumaan ennalta suunnittelematta. Saunajuomat löytyivät myös samasta luukusta, Laitilan wanhan ajan limonadit ja oluet. Ystävykset skoolasivat keltaisen ja oranssin tölkkinsä kanssa kodikkaaseen pukuhuoneeseen päästyään. Pukuhuoneet ja saunat on erilliset naisille ja miehille, rakkaansa kanssa saunakokemuksesta ei siis saa kaikkea irti, Rajaportille kannattaa tulla tyttö- tai poikaporukalla ja saunoa raksulaisten kanssa kotosalla.

 

Pukuhuoneessa riisuuduttiin reippaasti alasti, eri ikäiset, eri kokoiset ja eri näköiset naiset jutustelivat kuka keskenään pienemmässä porukassa, kuka toisten puheenparsiin hilpeästi tarttuen. Kukaan ei kainostellen kietoutunut pyyhkeensä helmaan tai pukenut päälleen uikkaria, joskin sekin kai kuitenkin olisi ollut sallittua. Pyyhkeet ja kylpytakit jätettiin pukuhuoneen naulakkoon ennen astumista suloisesta vanhanaikaisesta puisesta pukuhuoneesta lempeän kosteaan betoniseen saunaan, saunan hämärässä ei ripustimia tai hyllyjä pyyhkeille ole. Rajaportin yleissaunassa ei myöskään ole suihkuja, matala pesutila aukeaa pukuhuoneesta saunaan tultaessa muutaman askelman alempana saunaparven alla. Pesutilan seinänvieriä kiertää puupenkit, niillä on vateja ja suuressa lämminvesialtaassa kelluu kiuluja, joilla vettä vateihin voi itselleen ammentaa. Lämminvesiallas on naisille ja miehille yhteinen, sille seinään jätetystä aukosta voi kuulla miesten puolen saunakeskustelut, kommentit ja kannanotot päivän polttaviin poliittisiin kysymyksiin.

Löylyihin Rajaportin saunassa kiivetään vankalle betoniselle saunaparvelle yläkertaan. Siellä ei nykyaikaisia kerroslauteita ole, tummuneita seiniä kiertää samanlaiset tummat puupenkit kuin pesutilaa parven allakin, niillä istutaan puolikaaren muodossa kuin puistossa konsanaan. Saunan kiuas on jättimäinen lattiasta kattoon saakka kohoava vaaleaksi rapattu piisi, joka lämmitetään vain kerran päivässä metrisillä haloilla. Kiviä kiukaan uumenissa on yli tonnin verran, ne kuumennetaan punahehkuisiksi, heitetään häkälöylyt ja suljetaan sitten luukut, annetaan lämmön tasaantua hetken. Sen jälkeen pehmeät löylyt hellivät kylpijöitä iltapäivästä iltamyöhään. Mieli rentoutuu kehon ohella, rentoutuu todella. Muu maailma unohtuu, kun istuu Rajaportin saunaparvella, nauttii aavistuksen savuntuoksuisesta lämmöstä, kuuntelee vanhojen rouvien tarinoita menneistä ajoista ja jakaa murheet rakkaimman ystävänsä kanssa. Pesee kiireettä hiuksensa vadissa, käy vilvoittelemassa pienellä pihalla ja hemmottelee päivän riennoissa väsyneitä jalkojaan kunnon kosteusvoitelulla vanhan saunan pukuhuoneessa.


Historiikin mukaan Rajaportin sauna on rakennettu 1800- ja 1900-lukujen taitteessa, kukaan ei tiedä tarkkaa vuotta. Kauppiaspariskunta Maria ja Hermanni Lahtinen alkoivat lämmittää kauppatonttinsa nurkassa ollutta saunaa aluksi omaan ja naapureiden käyttöön, mutta Pispalan asutuksen lisääntyessä saunotus laajeni pian isommallekin yleisölle ja saunaa alettiin omistajiensa mukaan kutsua Lahtisen saunaksi. Saunotuksesta saadut lisätuotot tulivatkin pula-aikana kauppiasperheen elatuksessa tarpeeseen. 30-luvulla Pispalan yli 11 000 asukasta asuivat alle 2 500 asunnossa, kylpy- tai suihkuhuone oli vain yhdessätoista niistä joten Rajaportilla riitti kävijöitä. Vuonna 1931 Suomessa kiellettiin naisille ja miehille yhteiset yleissaunat ja Rajaporttikin jaettiin kahteen osaan. Ensin jako tehtiin verholla niin että vaimot saattoivat vilahtaa toiselle puolelle pesemään miestensä selän, oikean väliseinän tultua selänpesun hoiti ammattipassari. Tänä päivänä saunareissunsa yhteyteen voi varata hieronta-ajan tai kuivakuppauksen.

Ystäväni Pulterissa nauttima savulohisalaatti sai minut himoamaan savulohisalaattia itsekin. Olkoon tämä siis pispalalaisessa hengessä sellainen, konstailematon, hienostelematon. Vaikkakin tilkka valkoviiniä, sitä hyvää, tai sitten kuoharia me tämän kanssa kyllä nautitaan - kauniista lasista.

PIKAPAISTETTU KYLMÄSAVULOHI JA UPPOMUNA
2 annosta:

200 g kylmäsavustettua lohta viipaleena
2 kananmunaa
1 dl etikkaa
1 rkl suolaa
1 mieto chili
salaattisekoitusta
kevätsipuli
pari rouhausta mustapippuria

- Mittaa kattilaan 1 litra vettä, 1 dl etikkaa ja 1 rkl suolaa, kiehauta. Kun vesi kiehuu, sekoita vettä voimakkaasti niin että saat aikaiseksi pyörteen kattilaan. Riko kananmunat pyörivään veteen ja kypsennä niitä 3 minuuttia.
- Asettele sillä aikaa lautasille yrtit, salaatti ja viipaloitu chili, kuumenna sitten pannu kuumaksi ja paista kylmäsavulohiviipaleita vain 10 sekunttia molemmin puolin.
- Nostele uppomunat keitinvedestä talouspaperille ja siisti niistä rihmat pois, täydellinen uppomuna on kauniin pisaran muotoinen. Lisää sitten lohipalat ja uppomuna salaattipedille, avaa uppomuna ja ripauta koko komeuden kruunuksi mustapippuria.

Hauska kokeilu, todella hauska ja herkullinen. Loistava nautintoannos kuohuviinilasillisen kanssa viikon viimeisen työpäivän päätteeksi! En ole koskaan aikaisemmin paistanu kylmäsavulohta, sen maun terävöityminen oli positiivinen yllätys. Pikantti savunmaku muuttui hieman hiillosmaiseksi ja kalassa ollut suola pisti terävämmin esiin. Nam!

3 kommenttia:

  1. Olipa kivan kuuloinen paikka - tuonne täytyy itsekin päästä joku päivä, kenties myös jonkun hyvän ystävän kanssa ;)

    VastaaPoista
  2. Tykkään :) Mahtava paikka, indeed! Sitä hierontaa pitäis vielä itsekin testata joku kerta.

    VastaaPoista
  3. Hei Joiku! Ehdottomasti sun täytyy Rajaportin saunalle päästä! Ehkäpä syksyllä löytyy sellainen aika, että rouva Joikulainen pistäytyy Tampereelle lepohetken tarpeessa ja pääsee rentoutumaan oikein kunnon vanhanajan löylyihin :) Silloin voisi hieronnankin testata, pitää vaan muistaa varata se etukäteen.

    VastaaPoista