lauantai 5. maaliskuuta 2011

Niinnääs kauhee iili kaupoille parin hanun muassa - shoppailua tamperelaisittain

Talviloma, mikä ihana tekosyy! Talvinen ihana syy pieneen itsensä hemmotteluun, turisteiluun omassa kotikaupungissa. Nappasin siis käsilaukun mukaani ja läksin kaupungille kiertelemään kauniin auringonpaisteen innoittamana. Päätin tehdä sen tamperelaisittain pari hanua muassa, ernomasta hanua. Lisäksi otin mukaani yhden kirjan, jota päästiin kahvilla hihittelemään - nämä hanunikaan kun eivät olleet tamperelaisia syntyjään.

Alkuviikosta tavaroitani järjestellessäni löysin aarteistostani pienen kirjasen, jonka omistuskirjoitus sai minut hymyilemään. "Musa taskussa pulteriaidalla - taskusanatietokirja Tampereesta" on jatko-osa Tampere-seuran ja Aamulehden taskusanakirjalle "Pipa päässä rotvallir reunalla", syntymäpäivälahja veljeltäni vuonna 2003, kun ensimmäisen kerran muutin kesäksi Tampereelle harjoittelemaan manselaisuutta. Veljeni oli sitä mieltä, etten pärjää ilman Tampere-Suomi-sanakirjaa, sen verran kummallinen paikka tämä punaisten piippujen pienisuurimaalaiskylä hänen mielestään oli. Kuinka oikeassa veljeni onkaan ollut - Tampereelle kotiutuminen ja tamperelaiseksi muuttuminen on ollut vaikeampaa kuin mitä olin etukäteen osannut edes ajatella. En ollut tainnut ajatella sitä etukäteen oikeastaan ollenkaan, heräsin ajattelemaan koko asiaa vasta asuttuani Tampereella jo vuosia, kuusi vuotta, jos tarkkoja ollaan. Kun nyt selailin tuon kirjan sivuja, hymyilin uudelleen. Tampereen kielestä on kirjassa kerrottu hauskasti, hauskasti ja taidokkaasti tamperelaisella huumorilla. Yksittäisten sanojen suomennusten lisäksi kirja sisältää toimintaohjeita erilaisissa tilanteissa Tampereella ja tamperelaisten kanssa sekä sitten tärkeää tietoa eri paikoista, kaupungin vanhoista rakennuksista ja niiden kaikkien nimien historiasta. Tätä tietoa olin kaivannutkin, miten harmillisesti olinkaan unohtanut tuon tärkeän pienen kirjan! Huippua että se löytyi, superiso kiitos veljelleni kirjasesta.

Selaillessani kirjan sivuja ja naureskellessani sen hassuille sanoille minulle tuli ikävä entistä naapuriani, rehellisesti tamperelaista reipasta alakerran miestä, jonka höpötykset olivat kuin suoraan sketsiohjelmasta tai standup-koomikon suusta, niin hauska tuo mies puhuessaan oli. Lempeä ja hauska, silloinkin kun tunteiden tuiskussa arvosteli jääkiekkoa, haukkui pelaajia ja heidän taitamattomuuttaan kentällä, niin suuri fani kuin olikin. Olympialaisten aikaan viime kevättalvella hihitinkin naapurilleni että keksin vihdoin lähes seitsemän vuoden pohtimisen jälkeen sen, mihin tampereen kieli oli tarkoitettu - niin hyvin se sopi jääkiekon haukkumiseen kaikkine ihmeellisine sanoineen. Kun naapurini tuli nyt mieleeni, tarkistin sanakirjasta yhden erityisen sanan, jota hän ei koskaan suostunut minulle selittämään. Tarkistin sanan "morkooni", minun piti saada tietää mitä tarkoitti kun morkoonit soivat

Tampereen kieli on rentoa, se kuvastaa jollain tavalla puhujiensa elämänasennetta, sitä letkeyttä ja aitoutta, joka alkuperäisissä tamperelaisissa on perusominaisuus. Alkuperäisiä tamperelaisia kaupungin väestöstä on kuitenkin enää vain alle 40 %, me muut Tampereella asuvat ollaan tullista tulleita, koitetaan ymmärtää alkuperäisiä ja saadaan tartunta suomenkielisten sanojen lausuntamuodoista. Me ei-alkuperäisetkin opimme tervehtimään käyttämällä r-kirjaimia sisältäviä tehokkaita tervehdyssanoja kuten moro, terve tai morjens,  muille suomalaisille tavallisempien moin tai hein sijasta ja tiedetään ennen pitkää mistä löytyy Laikku, Pispalah haulitorni ja mikä on Hämppi. Tampereen kieltä puhuvilla tuntuu aina olevan pilke silmäkulmassa, ihan tosissaan-tosissaan ei tamperelaisia voi ottaa edes heidän suuttuessaankaan. "Jaa määkö?" ja "jaa nyttevvai?" on loistavia esimerkkejä tampereen kielisestä keskustelurakenteesta, jossa täytesanoja käytetään paljon, samoin kuin kysymyksiä - kysymyksiä joihin useinmiten vastataan itte. Niillä osoitetaan kuitenkin kiinnostusta vastapuolen kertomia asioita kohtaan ja näytetään, että ne otetaan vakavasti harkintaan. Kyllä ja ei ovat tamperelaiselle turhia sanoja, suostumus myönnetään toteamalla "eisevväliä" ja kieltävä vastaus taas annetaan suomenkielistä EI:tä lempeämmin "m'mää nyssitte tiärä".

  
Haa, siihen talvilomapäivän shoppailuun palatakseni. Tampereella on paljon hauskoja pieniä putiikkeja, omintakeisia, jännittäviä, sellaisia, joista saattaa tehdä yllätyslöytöjä vaikka mitään ei tiedäkkään tarvitsevansa. Yksi sellainen ihanuus on Nukkela Aleksanterinkadun ja Verkatehtaankadun kulmassa. Maailman ihanin leluliike, aito, oikea ja lämmin, suloisesti vanhanaikainen. Ihana lahjaparatiisi pienille rakkaille tai sitten omiin salaisiin keräilyharrastuksiin. Nimensä mukaisesti täällä on mieletön valikoima nukkekoteja, niihin liittyviä pieniä tilpehöörejä ja asukkaita kauniisiin koteihin. Asialle on omistettu melkein puolet koko myymälän alasta. www.nukkela.fi/
 
Ei-niin-leikkimielisille, mutta kuitenkin huumorintajuisille löytyy kaikkea hauskaa saman risteyksen toisesta puodista nimeltä Suprise Me. Kaupan valikoimassa on sisustustarvikkeita ja pelejä, koriste-esineitä ja käyttötarvikkeita, kaikki jollain jänskällä tavalla erilaisina vähän tavallisuudesta poikkeavina versioina. www.surpriseme.fi/

Kolmas hauska kauppa samoilla kulmilla on täysin tavallinen kauppa, K-Extra Kiivi Tuomiokirkonkadulla. Kiivi on muiden K-Extrojen tapaan minimaalisen pieni, mutta tässä Extrassa on jotain erityisen extraa: Kauppias Tuomas Kivi on panostanut pienessä kaupassaan äärettömän hyvään ja monipuoliseen olut- ja siiderivalikoimaan sekä amerikkalaisten erikoistuotteiden hyllyyn. Yllä oleva kuva tuosta hyllystä on hauska, suosituimmat tuotteet ovat nimittäin loppu. Jenkkiläinen sinappi, siipikastike tai maapähkinävoi on tuliainen ihan sellaisenaan, mutta esim. kesän grillauslahjat saa ihan uutta ilmettä Jack Daniels-marinadikastikkeesta tai erikoiskokoisista Tabascopulloista. Kiivistä saa myös Snappleja ja Jello-jauheita, tuotteita joita en missään muualla oo aikoihin nähny! Mie tykkään amerikkalaisten tuotteiden hyllystä. www.k-extra.fi/Myymalat/K-extra-Kiivi/

Kiivistä bongasin ensimmäisenä myös täydellisen Tamperetuliaisen: Tampere-olut. Onko parempaa pikkujoululahjaa tai pientä viemistä kuunaan nähty! Tää oli muuten vielä hyvä olut, itte ainakin tykkäsin. Juttujen perusteella Tampere 1779 Lager on kuulemma ensimmäinen ja ainoa kaupunkiolut Suomessa, koko karttaa ei siis vielä voi keräillä kaappiin juhlia odottamaan. Mussa tää herätti jotain samanlaista kotiseutuylpeyttä kuin Kärpät-punaviini Oulun Alkosta ostettuna - sopiskohan Kärpät ja Tampere mitenkään yhteen jonain kivana iltana kivojen ihmisten kanssa nautittuna...

Illanistujaisissa ehdoton eväs on pienet cocktail-lihapullat, oli kyse sitten jääkiekkokisakatsomosta tai kuulumisten vaihtoon perustuvasta tyttöjenillasta. Lihapullat sopivat niin punaviinin kuin oluenkin kyytipojaksi, joten ei tarvi Kärppien ja Tampereen tapella paremmuudesta tällä kertaa. Tää resepti on äitin peruja, helppo kuin mikä ja lisäksi äärettömän maistuva:

SIPULISET LIHAPULLAT
n. 50 kpl

400 g naudan jauhelihaa
1 prk kevyt kermaviiliä
1 pss ranskalainen sipulikeitto -jauhetta
(korppujauhoja)
1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
luraus ketsuppia
tööttäys sinappia
½-1 tl mustapippuria rouhittuna
1 tl oreganoa
1 tl paprikajauhetta
ripaus chilijauhetta

- Sekoita sipulikeittopussin sisältö kermaviiliin ja anna turvota hetki.
- Lisää joukkoon jauheliha, silputtu sipuli ja valkosipuli sekä mausteet ja sekoita massa kunnolla sekaisin. Anna maustua puolisen tuntia. Jos taikina tuntuu liian notkealta, lisää siihen hieman korppujauhoja.
- Tarkista maku ennen pulliksi pyörittelemistä. Lisää mausteita, jos taikina ei maistu tarpeeksi. Taikinan pitää olla hyvästi mausteista, jotta valmiit pullat ovat herkullisen maukkaita.
- Pyörittele taikina pieniksi pulliksi käsissä, paista uunipellillä 225'C noin 15 minuuttia. Poimi valmiit pullat heti pois pelliltä, ettei ulostirissyt rasva imeydy pulliin takaisin.

Lihapullat ja perunamuusi, ah nam! Lihapullat, spaghetti ja tomaattinen kastike tai lihapullat, keitetyt perunat ja kermainen kastike. Tai vaan lihapullat, niinku cocktailpaloina. Minä ♥ lihapullat.

2 kommenttia: