torstai 31. maaliskuuta 2011

I want to be part of it, New York New York - or Tampere?

"Viikonloppu tulossa, olo on melkein kuin romanttisesta elokuvasta!", ystäväni kertoi. "Luvassa on ihanaa joutilasta aikaa vain olla, ei aikatauluja, ei kiireitä, ei pakollisia aikaisia aamuheräämisiä kellon piipittäessä kiukkuisesti silloin kun ulkona on vielä pimeää". Kevät tekee tuloaan, päivät ovat aurinkoisia ja lämpimiäkin jo - no on, jos ei siis oteta lukuun arktisen hyytävää viimaa ja sitä vaakasuoraa lumisadetta, joka monena päivänä on yhtäkkiä ilmestynyt täysin kirkkaalta taivaalta ja kadonnut sitten melkein samaa tietä. 

                              Kuva lainattu                                      Kuva lainattu
Jostain syystä eilen kadulla kävellessäni päässäni soi laulu, toisesta suuresta ja kauniista kaupungista kertova klasikkolaulu. New York, New York... Voiskohan siihen vaihtaa Tampereen New Yorkin tilalle? 
"I want to wake up in that city that doesn't sleep and find I'm the king of the hill, top of the heap"... Ok, kuninkaan tilalle pitäis kai vaihtaa kuningatar kans, oman elämänsä kuningatar, sitten laulu saattais toimia mulla ja Tampereella. Hmm... Tamperelaisuuteni syvenee, ainakin suhteeni Tampereeseen tuntuu vahvistuvan. Miksi muuten mie ajattelisin hassuja pieniä ajatuksia tästä ihastuksestani, miettisin tapoja tutustua siihen vieläkin vähän paremmin ja janoan päästä kurkistamaan sen pinnan alle yhä uudelleen ja uudelleen?

Jäin miettimään ystäväni tulevaa viikonloppua, vapaan olemisen aikaa ja sitä oloa, joka on kuin romattisesta elokuvasta. Kaunis ja kiireetön päivä, mukavaa seuraa kenties, naurua, paljon iloisia ja onnellisia kiireettömiä hetkiä, katseita ja hymyjä, sellaisia, jotka tuntuvat masun pohjassa kivalta. Tai sitten hyvä kirja, mukavaa pientä omaa puuhastelua ja jotain yllätyksellistä, puhelu pitkästä aikaa vanhalta ystävältä vaikka tai kävely lumen alta jo paljastuneilla kaduilla kaupungissa. Oli tuo kiireetön päivä millainen vain, ihana päivä ansaitsee jatkokseen ihanan illan. Monissa romanttisissa elokuvissa ihana ilta on käynti elokuvissa (okei oopperassa), hyvää ruokaa, viiniä, pari drinkkiä ja musiikkia. Hyvin usein elokuvan tähtipariskunta päätyy kuin puolivahingossa kuuntelemaan musiikkia nimenomaan jazz-klubille (tsäääs-klubille, tosi suhisevalla ts:llä ja ainakin kolmella ä:llä). Mitenköhän tuollainen elokuvamaisen kaunis ja taianomainen ilta taipuu tamperelaiseksi versioksi? No, mie päätin kokeilla. 


Tampereella on New York -niminen ravintola, johon hipsitään Hämeenkadulta Coffee Housen läpi ja laskeudutaan liukuportaita maan alle. Jostain hassusta syystä se on mun mielestä aika jännää, vähän erilainen entrée kerrankin! Liukuportaat tulevat suoraan ravintolasaliin, jää pölyiset tuulikaapit ja raskaat ovet välistä kun tupsahtaa suoraan toiseen maailmaan, hämärään, tyylikkääseen, tuoksuineen kutsuvaan. Tässä New Yorkissa harvoin on ruuhkaa, palvelu pelaa ja tunnelma on välitön, taustamusiikki on tunnelmaan sopivaa. Mie tykkään ravintolan ilmapiiristä ja tykkään ruokalistasta, joka on esikuvakaupunkinsa tapaan monipuolinen mutta mutkaton, sieltä löytyy niin hampparit, salaatit, pihvit, kiinalaiset ja pastat kuin wokit, sandwichit ja sormin syötävät fingerfooditkin. Unohtamatta tietenkään karppaajia. Yksi ehdoton hauska juttu New Yorkissa on paikan oma After work -hetki maanantaista torstaihin klo 16-18, silloin on tarjolla lyhyt erikoislista, josta burgerannokset saa minimaallisella hinnalla. Mmmm... Kylmä olut ja täyteläinen burgeri pitkän työpäivän jälkeen hyvän ystävän seurassa, mmmm... Testasin tuon listan kerran ja tykkäsin, silloin oltiin tyttöporukalla taidemuseossa katsomassa HR Gigerin näyttelyä ja sen herättämät ajatukset vaativat vähän pidempiä jälkipuinteja. Siihen sopi olut ja hampurilainen kaikkine lisukkeineen täydellisesti.
www.newyork.fi


Eli siis ruokaa New Yorkissa, sitten elokuva. Ensin kuitenkin kävely Finlaysonin alueelle sijaitsevalle elokuvateatterille kauniisti valaistun Koskipuiston läpi ja kävelysiltaa pitkin Frenckellin aukiolle, sieltä kadun ali tunnelia pitkin Siperian liikekeskukselle ja Karkkimereen valitsemaan namit leffaa varten. Karkkimeri on söpö pieni karkkikauppa, jossa valikoima on kuin Makuunissa konsanaan, parempikin, tunnelma varsinkin. Finnkinon Plevna -teatteri on siinä sitten vastapäätä liikekeskuksen ulkopuolella, ottaa avarana ja tyylikkäänä vastaan vieraansa kymmenen erikoisen salin voimin. Timanttikimallelattia on hauska yksityiskohta ja jo ovella tulijaa vastaantulviva elokuvateatterin tuoksu juuri sitä parasta osaa elokuvien katsomisessa nimenomaan teatterissa eikä kotisohvalla. Keskiviikkonäytöksiin pääsee muuten Finnkinon teattereissa Plussa-seteleillä, se on aika loistava tarjous ajatellen, että seteli on 5 euron arvoinen muualla, mutta käy maksusta 10,00 tai jopa 12,00 euron arvoisiin elokuvanäytöksiin. Suosittelen lämpimästi käyttämään Plussa-setelit leffalippuina, silloin niille saa parhaan vastineen. Plussa-setelillä voi ostaa myös pocoja, yhdellä setelillä saa kavericombo -setin, johon kuuluu paitsi 5,5 litran popcornipänikkä myös kaksi melkein litraista juomaa. Ja popcornithan kuuluu maustaa, maustaa huippukivoilla jauheilla, joista ehdoton oma suosikkini on sourcream-onion. Sitä oon ostanu kotiinkin, 950 g:n kannusta on mausteltu pocoja jo pari vuotta kotileffailtoihin, nyt jauhe kuitenkin osoittaa loppumisen merkkejä ja on aika alkaa harkita uuden ostamista. Uusi maku kenties? http://www.finnkino.fi/news/plussa


                                      Kuva lainattu                      Kuva lainattu
 Leffan jälkeen saa leijua, leijua siinä unenomaisessa taikamaailmassa, jonka parituntinen irtautuminen todellisuudesta aiheuttaa. Leijuminen tapahtuu parhaiten hiljaisuudessa käsikädessä ystävän tai rakkaansa kanssa kävellessä, hidas laskeutuminen takaisin todelliseen maailmaan ei kaipaa juuri nähdyn elokuvan läpi ruotimista saman tien, olotilan pitää antaa viipyillä rauhassa. Tuon leijumisen aikana voi kävellä Frenckellin aukion ja Keskustorin poikki takaisin Hämeenkadulle, Tempon talossa toisessa kerroksessa sijaitsevaan 1bariin. Se on ehkä Tampereen tyylikkäin drinkkibaari, minun mielestäni kivoin ainakin. 1barissa on todella ammattitaitoinen henkilökunta, heidän työskentelyään on mielenkiintoista seurata. Pullot, lasit ja jäät lentelevät komeissa kaarissa ja DJ soittaa letkeää musiikkia ison maailman tyyliin omalla tiskillään, kaikesta näkee että pojat pitävät työstään. Me likey too! Lupauksensa mukaisesti 1bar on keidas arjen keskellä ja antaa sen pienen tärkeän lisän vähän erikoisempaankin iltaan. www.1bar.fi


Yhden tai kahden drinkin jälkeen on luontevaa siirtyä toisaalle. Muutaman askeleen päässä drinkkibaarista kosken toisella puolella on Paapan Kapakka. Tämä oluthuone on lähes poikkeuksetta aina tungokseen saakka täynnä ei-enää-ihan-teini-ikäistä porukkaa, mutta peruskulmabaarista paikan erottaa livemusiikki. Jazz. Seitsemänä päivänä viikossa. Viime lauantaina kun pistäydyimme baarissa, siellä jamitteli omistajan oma housebändi Paappas group. Vanhat tyylikkäät herrat valkoisissa kauluspaidoissaan ja mustissa housuissaan loivat hälisevän ihmispaljouden keskelle letkeän mutta jollain tapaa hauskan hypnoottisen tunnelman, todella nautittavan vaikka olenkin vasta aloittelija jazz-musiikin kuuntelun saralla.
www.paapankapakka.fi/

Hymyilin pöydässämme, ilta oli kuin elokuvasta kaikkine pienine juttusineen, yksityiskohtineen, jotka toteutuivat ilman etukäteissuunnittelua aivan kuin itsestään - vähän niin kuin ne elokuvissakin aina tapahtuu. New Yorkin tilalle lauluun voi siis vaihtaa Tampereen: "If I can make it there, you know, I'm gonna make it just about anywhere. Come on, come through, New York New York...".

Mulle on elokuvista jäänyt mieleen yksi salaatti, ja vaikka salaattia ei muuten ehkä tulis iltaravintolassa syötyä, kuuluu se tuon elokuvakytköksen kautta ehdottomasti tähän yhteyteen:

CAESAR-SALAATTI
2 annosta:

2 ruukkua jääsalaattia (tai toinen esim. rucolaa)
300g kanafileetä (tai katkarapuja)
3 viipaletta vaaleaa leipää
parmesan lastuja
(kurkkua)

- Pese ja pilko kanafileet ja paista palaset pannulla.
- Paahda leipäviipaleet paahtimessa kauniin ruskeiksi ja kuutioi viipaleet.
- Revi salaatit kulhoon, sekoita siihen caesarkastike ja nostele salaattipohja lautasille.
- Nostele kanat salaatin päälle, kanan päälle leipäkuutiot ja höylää kaiken kruunuksi parmesanjuustosta lastuja.

CAESARKASTIKE:
2 anjovisfilettä 
1 iso valkosipulin kynsi
1 munan keltuainen
1 rkl sinappia
1 rkl viinietikkaa
1 dl oliiviöljyä
raastettua parmesanjuustoa
pari rouhausta suolaa
pari rouhausta mustapippuria

- Erottele keltuainen valkuaisesta ja murskaa anjovisfileet.
- Sekoita mukaan kaikki muut ainekset paitsi oliiviöljy ja vatkaa sauvasekoittimella yhteen.
- Lisää öljy joukkoon ohuena norona kokoajan sauvasekoittimella surruttaen.
- Nostele kastiketta salaattiannoksen päälle lusikalla nokareiksi.
- Nauti!

Kerta kerran jälkeen mie vähennän anjoviksen määrää kastikkeessa, enkä oo katunu kyllä ollenkaan, anjovis ei vaan oo mun juttu. Mustapippuria ja suolaa tarttee ehkä vähän enemmän makua kompensoimaan, mutta ei se huono asia oo ollu. Nopeampi vaihtoehto on, että et tee kastiketta itte vaan ostat valmiin Caesarkastikkeen. Pirkka Parhaat -sarjassa on ihan hyväksi toimiva tuote arjen nopeuttamiseksi.

2 kommenttia:

  1. Oi, pitääkin laittaa tää blogi muistiin, niin voi lueskella ja koettaa tutustua tulevaan kotikaupunkiin mm. sen kautta :)
    Hyviä kuvia!

    VastaaPoista
  2. Hei Antihistamiinimatkaaja! Hauskaa että löysit blogini ja pääset fiilistelemään tulevaa kotikaupunkiasi jo etukäteen :) Tervetuloa Tampereelle, tervetuloa etsimään omannäköisesi Tampere!

    VastaaPoista