maanantai 1. elokuuta 2016

Luomuruisleipää ja musiikkia

Viisitoista kesäisinä me pukeuduimme tyttöjen kanssa farkkusortseihin ja raidallisiin paitoihin ja rakastimme rullaluistelua. Ja musiikkia. Meillä kaikilla oli omat lempibändimme, niistä ei tarvinnut sen enempää retostella tai riidellä vaikka mielipide-eroja asiasta olikin. Raksilassa jäähallin vieressä Oulussa oli skeittiramppi, jossa me luistiminemme kävimme. Istuimme rampin päällä iltaisin ja haaveilimme tulevasta. Jossain niistä rampin lastulevyistä on sulassa sovussa Heikki Salon ja Kurt Cobainin sanoituksia rinnakkain mustalla tussilla jäljennettynä. Nyt kaksikymmentä vuotta myöhemmin pukeudun raidalliseen kesämekkoon ja Herra K farkkusortseihin ja kahden lapsen kanssa me istumme heinäladossa kuuntelemassa Heikki Salon sanoituksia. Osasinko vuosia sitten haaveilla tästä? Sunnuntai-iltapäivän kesäretkestä Kangasalle Saarikyliin. Pieni unelmien täyttymys, tämäkin.




Googlatessaan Pikkumiehen lempibändin kesäkeikkatarjontaa, Herra K löysi tapahtuman nimeltä Myllyrock. Myllyrockista ei löytynyt hirveästi enempää tietoja kuin että se oli koko perheen tapahtuma ja sen järjestämiseen liittyi Heikin Leipä -niminen yritys Kangasalla. Ja että illan esiintyjinä olisi 4H-kerho - neljä legendaarista Heikkiä: Salo, Silvennoinen, Hela ja Heikin Leivän Heikki Haavisto itse. Mahtavaa! Ihana pieni omalaatuinen festari, jonka perustajaksi sain myöhemmin tietää Heikki Salon itsensä. Meidän keikkakalenteriimme tuo iltatapahtuma ei valitettavasti tällä kertaa mahtunut, pääesiintyjämme aloitti jo klo 14: Herra Heinämäen Lato-orkesteri, vieläpä Heinämäen omassa ladossa, bändin kotipesässä. Mikä olisikaan voinut olla kesäisempi kohokohta Pikkumiehen musiikinkuuntelijan uralle! 

Kun muuta tietoa emme Myllyrokista ja Heiniksen keikasta löytäneet, asetimme navigaattoriin Heikin Leivän osoitteen ja päätimme lähteä kyselemään sieltä enemmän. Keikkapaikkaa kohti ajaessamme minulla puhkesi kyselytauti, niin erikoiselta kaikki keikkaan liittyvä kuulosti ettei etukäteen osannut ottaa asioista edes oikein selvää. Herra K:ta nauratti autossa käyty kahden aikuisen keskustelu, joka kuulosti enemmän 6-vuotiaan kuin 36-vuotiaan ylläpitämältä: "Miksi paikan nimi on Saarikylät?". "En minä tiedä". "Miksi Saarikylät on monikossa eikä yksikössä?". "En minä tiedä". "Onkohan siellä saaria, joissa on monia kyliä ja ne kaikki on yhdistetty yhdeksi paikaksi?". "En minä vaan tiedä". "Kuulostaa ehkä vähän myös leirintäalueelta, mökkikylältä saaressa, voikohan se olla sellainen?". "Minä en todellakaan vielä tiedä". Nyt tiedämme. Kolmas kysymys osui oikeaan.


 


Runotytön hytkyttyä, hihkuttua ja taputettua koko tunnin mittaisen keikan ja Pikkumiehen laulettua mukana tutuissa biiseissä raparperipiirakan ja sitruunamehun siivittämänä, pääsimme tutkimaan Haaviston tilaa ja Heikin Leipää hieman tarkemmin. Heikin Leipä on ruismestarin pienleipomo, punainen tupa, jonka toisessa päässä on kahvila ja toisessa päässä kuudentoista leivän leivinuuni ja leipomo. Oman tilan luomurukiista leivottua tuoretta leipää saa kesäkaudella pihapiirissä järjestettävältä kesätorilta lauantaisin klo 12-14 ja keskiviikkoiltaisin klo 18-20, elokuussa enää vain lauantaisin. Kahvilassa on terassi ja terassilla B-oikeudet, kahvila-terassi on avoinna elokuussa vielä viikonloppuisin, pe klo 18-20, la klo 12-16 ja su klo 13-15. Terassia vastapäätä, vanhan navetan ylisillä, on Parvigalleria, siellä on taidetta nähtävillä aina Heikin Leivän aukioloaikoihin. Tällä hetkellä esillä on ”Uusi sukupolvi”, kylän lasten ja nuorten ryhmänäyttely. Parvigallerian vieressä terassia vastapäätä on piha-aitasta puhkaistu Myllyrockin esiintymislava, festarin pysäköintialue on vähän edempänä pellolla.

Myllyrock sai alkunsa neljä vuotta sitten, kun kesänsä Saarikylissä viettävä Heikki Salo keksi järjestää Herra Heinämäen Lato-orkesterin keikan Myllypäivien yhteydessä Haaviston Heikin ladossa. Silvennoisen Heikki, kangasalaisia, tuli mukaan ystävänsä Salon pyynnöstä ja kun Heikit ottivat lapsensa ja suojattinsa mukaan, oli esiintyjäkaarti valmis. Parasta, tai oikeastaan omituisinta, Myllyrockissa on, että se ei maksa mitään. Huippuartistien folkia ilman pääsymaksua uskomattoman upeassa miljöössä! Tulee olo, että asiasta pitää kuiskata. Ettei sana liikaa leviä, ettei tule liikaa ihmisiä ja mene hyvä pieni tapahtuma pilalle.


 

Kylien kylä on saarista suurimmalle, jo vuonna 1540 olemassa olleelle Haaviston tilalle, syntynyt keskiö, kohtaamispaikka. Myllypäivät, joita nyt Kylien kylissä vietetään jo 40. kerran, ovat sympaattinen pieni maalaistapahtuma. Myllypäivien idea valkenee, kun näemme rakennusten takaa pilkottavan harmaan tuulimyllyn ja saamme kehoituksen kurkistaa sitä lähemmin. Haaviston tuulimylly on alueen ylpeys. Se on tuotu paikalleen vuonna 1902 Kangasalan Heponiemen Huikkolasta, josta Haavistoon naitiin Hanna-niminen nuorikko. Hanna oli saanut valita ottaako myötäjäisiksi hyvän hevosen vai tuulimyllyn, ja Hanna oli valinnut myllyn. Komea tuulimylly oli aktiivisessa käytössä parikymmentä vuotta ja nyttemminkin toimiva Heikki Haaviston ja kyläläisten kunnostettua sen. Pihapiiri myllyn ympärillä on mykistävä. Jättimäisiä katajia, isoja harmaita kiviä, kultaisena lainehtivaa ruispeltoa ja sateisesta säästä huolimatta sinisenä kimmeltävää vettä. Aivan kuin olisimme… oikeasti saaristossa.



Myllypäivien ajan tuulimyllypihan pienestä aitasta saa ostaa lautasen, jolla pääsee nauttimaan todellisesta lähiruoasta, viereisten peltojen rukiista myllyn pihassa nuotiolla keitetystä luomuruispuurosta. Se puuro, se oli niin hyvää, että söimme toisenkin lautasellisen, melkein kolmannenkin. Eikä sekään olisi riittänyt Runotytölle, siksi päädyin ostamaan Haaviston tilan luomuruispuurojauhoja kotiin viemisiksikin. Kolme euroa kilolta ei todellakaan ollut paha hinta näistä puurojauhoista, Haaviston luomuna viljelty ruislajike kun vielä on nykyisistä matalavartisista ruislajikkeista poiketen entisvanhaisen pitkä. Myllyn pihapiirissä olisi riittänyt nähtävää enemmänkin, kolme matalaa aittaa Haaviston tilan kotiseutumuseoita, vanhoja työkaluja ja tarvetavaroita, mutta yltyvä sade vei pienemmiltä maaseutumatkailijoiltamme sen uteliaimman terän.



Kotimatkalla katselimme maisemia ja mietimme, pitäisikö jonain elokuisena lauantaina ajaa Saarikyliin vielä uudestaankin nyt kun tiedetään mistä on kyse. Kylien kylän kesätorilta saa paljon muutakin kuin vain Heikin Leivän leipää ja Haaviston ruisjauhoja. Sieltä voi ostaa myös muiden lähituottajien leivonnaisia, hunajaa, kasviksia ja kananmunia. Tuotteet on tarkoitettu lähimyyntiin, jono on pitkä ilman mainostamistakin. Mutta Tampereelta tulevat lasketaan kuulemma kuitenkin vielä lähialueen asukkaiksi.


 

Suomen vanhimmasta ruisleipäjuuresta leivottua Heikin Leivän luomuruisleipää, jota kerrallaan leivotaan kaksi taikinakaukalollista eli vain noin 200-300 kappaletta, toimitetaan keskiviikkoisin myytäväksi Tampereen kauppahalliin sekä maanantaisin Kangasalan K-Supermarkettiin ja maanantaisin ja lauantaisin Kangasalan Prismaan.

3 kommenttia:

  1. Oli kunnia tuntea myllyn tuoja Hanna. Mertalan muorina asusteli vielä 60-luvun alussa Haaviston kantatilan vierellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oh, todellinen kunnia! Miten ihana tuo tarina myllystä onkaan, ja miten kaunis on itse mylly. Toivottavasti seisoo paikallaan vielä toiset sata vuotta :)

      Poista
  2. Saarikylät <3 Hauskaa, että olitte niin lumoutuneita paikasta. Itse kun olen siellä niin usein kun pystyn ja ymmärrän silti lumouksen. Itselläni on siellä vahvat juuret vaikka en tarkemmin voi kertoakkaan. :) Kesäpäivä Kangasalla on hieno kuoron esittämä ja saa aina karvat pystyyn.

    VastaaPoista