Ja siellä on kultainen metsä ja metsässä kultainen puu

Tämä retki olisi pitänyt tehdä vuosi sitten maaliskuussa, kun tarinan kirjoittaminen olisi ollut enemmän kuin ajankohtaista. Mutta vuosi sitten se ei ollut vielä ajankohtaista minulle, nyt se yhtäkkiä oli. Ihan tavallisena tiistai-iltana tuuditin Runotyttöä sylissäni uneen laulamalla tälle hiljaa Sinistä unta. Sitä laulaessani mietin sen säveltä ja sanoja, mollivoittoista melodiaa, joka unenomaisessa rauhallisuudessaan ei silti ole surullinen. Mietin menneitä, läheisiä, ihmisiä, joita ei enää ole, ja sitten sitä aikaa, kun tuo edelleen tuore ja voimissaan oleva tuutulaulu on tehty. Jäin miettimään sen tekijää. Laulajaa, lauluntekijää, näyttelijää ja olympiavoittoon asti yltänyttä urheilijaa, jonka pehmeän äänen kuulen korvissani omasta lapsuudestani.

Tapio Rautavaara. Tuttavallisemmin kansan suussa Tapsa... Tampereelta sen naapurikaupunkiin muutama vuosi sitten muuttaessani oli kesä ja kaupungin teiden varret täynnä mainoksia kesän tapahtumista. Silmiin pisti ilmoitus Tapsan Tahdeista. Minua hymyilytti, nimi kuulosti suloisesti kotikutoiselta, kesän fetaritarjonnassa sen verran erikoiselta, että minun piti googlata mistä moinen nimi tapahtumalle on keksitty. Rautavaarastapa tietenkin! Iskelmämusiikin ja laulelmien mestarista, jonka kunniaksi tapahtumassa jaetaan vuosittain Iskelmä Finlandia -palkintokin. Hölmö minä. Tuo tieto sai riittää minulle tuolla kertaa, mutta asiaan seuraavan kerran huomiota kiinnittäessäni, minua jäi vaivaamaan miksi juuri Rautavaara ja miksi juuri Nokialla.

Tapio Rautavaara syntyi Nokialla 8.3.1915. Tosin kaupunki Nokia ei silloin vielä ollut, kuntanakaan sitä ei tunnettu. Alue kuului Pohjois-Pirkkalaan ennen itsenäistymistään vuonna 1922. Rautavaaran äiti Hilda oli kotoisin Nokialta, vaikka asuikin vakituisesti Helsingin Oulunkylässä. Oulunkylään Hilda poikansa kanssa muuttikin takaisin Tapion ollessa kolme- tai neljävuotias. Isää Tapiolla ei varsinaisesti ollut, Hildan avopuoliso, Tapion isä, oli harvoin kotona ja lähti lopullisesti Tapion ollessa vasta pieni poika. Elämä yksinhuoltajana oli köyhää, äiti ja poika muuttivat työn perässä Helsingistä Tampereelle Tapion ollessa kuuden vanha ja taas Helsinkiin, kun Tapio oli 9-vuotias. Paitsi silloin vain äiti muutti, poika jäi Tampereelle vielä vuodeksi Rauhaniemen lastenkotiin odottamaan, että äidin taloudellinen tilanne hiemankaan kohenisi.

 

Rauhaniemen lastenkotia ei enää taida olla olemassa, mutta yllätyin tiedosta, että Rautavaaran syntymätalo, 1800-luvulta peräisin oleva Eskon tilan Lehtolan torppa on! Ja vieläpä niin lähellä, että saatoimme tehdä sinne aurinkoisen päivän vaunuretken Runotytön ja Herra K:n kanssa kesäloman kunniaksi. Ilmeisesti Nokian kaupungin omistaman talon piha on hoitamaton, talkoot musiikkiharrastajien keskuudessa ovat siellä loppuneet pihapiiristä 30 vuotta sitten alkunsa saaneiden Tapsan Tahtien siirryttyä isommille kentille. Talolle ei ole löydettävissä osoitetta eikä sinne johtavalla tiellä ole minkäänlaista kylttiä. Tie on niin pieni ja ruohottunut ja hyttysten kansoittama, että Herra K oli aikeissa kääntyä jo takaisin. Pieni punainen tölli seisoo kuitenkin metsäaukean laidassa muutaman mutkan takana, pyöreä reliefi sen seinässä kertoo meidän löytäneen oikean paikan. Kierrämme talon ja katselemme hiljaista pihapiiriä, kuuntelemme tuulta sitä ympäröivien puiden latvuksissa. Terassilaudat narisevat. Pihaan on helppo kuvitella pieni poika, äiti ja elämää.

Sininen uni, Päivänsäde ja menninkäinen, Isoisän olkihattu ja Juokse sinä humma, niitä kaikkia on Runotytön kanssa laulettu. Tuopin jäljet, Korttipakka, Kulkurin iltatähti, ne kaikki on tuttuja omasta lapsuudesta papan luona kuultuina. Mitähän lauluja pienelle Kaj Tapiolle on laulettu tämän ollessa vasta sylivauva?

Lauri Viidan lapsuudenkoti Tampereella on tehty museoksi, komeiksi nähtävyyksiksi taitelijakodit Tuusulanjärvellä. Miksi Nokialla ei voisi olla Tapio Rautavaara-museota, idyllistä ja pientä? Nokialla kun ei ihan hirveästi käyntikohteita ole, se vesilaitoksen surullisen kuuluisa kahvaakaan ei ole yleisölle nähtävillä.