lauantai 21. maaliskuuta 2015

Kahvia, tarinoita ja aarteita, joita ei voi ohittaa

Keväinen auringonpaiste houkuttelisi torikahveille, mutta torikahvilat vaan eivät ole vielä paikoillaan Laukontorilla. Tyhjän torin rannassa vesi kimmeltää jo sinisenä, koko pitkän talven jään ympäröiminä kesää odottaneet laivat hohtavat valkoisina laitureissaan. Tori on lakaistu hiekoitushiekasta, lokit ja pulut huutelevat niille muutamalle rohkealle, jotka istuvat torin kivetyksillä nauttimassa paisteesta. On vain päivien kysymys, kun puiset torikahvilat ilmestyvät rannan katukuvaan. Laukontorin ja Aleksis Kiven kadun kulmassa on onneksi kahvila, jonka isoista ikkunoista keväinen auringonpaiste pääsee sisään, sen pöydissä keväisestä kirkkaudesta voi nauttia täysin siemauksin. Kahvilan edessä kadulla on pari pientä pöytää ulkoilmaa janoaville.




Juustokakkuja, maustekakkua, brownieita ja rahkapullaa, ihanasti eriparisia kahvikuppeja ja tunnelma, joka tekee kirpputorikahvilasta aivan omanlaisensa. Kirpputori Tarinassa ihmiset puhuvat toisilleen, ihastelevat yhdessä tavaroita, vaihtavat ajatuksia ja kertovat toisilleen tarinoita. Kahvikupin ja kakkupalan kanssa pieneen pöytään istuuduttuani naapuripöydän ihastuttavat vanhat rouvat haluavat tietää, kuvaanko minä nykynuorison tapaan kaiken mitä syön. Kerron että en, vain silloin, kun tarvitsen kuvat ruoasta blogiini. Rouvilla on samanlaiset puhelimet kuin minulla, he kysyvät hihitellen neuvoa miten kakusta ja kahvista saa otettua kuvan ja lähetettyä tyttären tyttärelle aurinkoisen päivän yllätykseksi.





Kahvin ja kakkupalan jälkeen tekee jo mieli katsella ympärilleen. Kirpputori alkaa kahvilasta ja jatkuu alakerrassa, missä varsinaiset myyntipöydät sijaitsevat. Yläkertaan kahvilan ja kassan yhteyteen on koottu särkyvät ja arvokkaimmat tuotteet, Iittalan ja Arabian astiat, kengät ja merkkilaukut, joista kirpputorin pitäjä kertoo esimerkkinä muutama viikko sitten myydyn Louis Vuittonin. Kirpputori Tarina tarjoaa asiakkailleen kolme tapaa kierrättää tavaroitaan: Myyjä voi joko varata oman pöydän kuten muillekin kirpputoreille ja maksaa siitä vuokraa tai myyjä voi antaa tavaransa provisiomyyntiin ilman erillistä pöytävuokraa. Kolmas tapa on lahjoittaa tavarat Pirkanmaan eläinsuojeluyhdistyksen nimissä myytäviksi ja tehda samalla hyvää. Tarinan pöydät ovat houkuttelevia, tavarat niissä ovat järjestyksessä. Henkilökunta siistii pöytiä ja pitää niistä huolta, minulle kuiskataan.  






Lusikoita, kahvikuppeja, tyynyjä, kirjoja ja elokuvia, vaatteita, tauluja, huonekaluja ja lehtiä - perinteisiä, hyviksi kauppatavaroiksi osoittautuneita kirpputoriartikkeleita. Kuvan kirjapinossa on yksi pitkäaikainen suosikkini, se löytyy jo omasta hyllystäni niin ettei tällä kertaa tarvinnut kirjaostoksille ruveta. Kaksi vanhaa laukkua, jotka kuvasin tätä tarinaa varten, jäivät kummittelemaan mieleeni, niinpä minun oli haettava ne seuraavana päivänä ettei kukaan muu vaan ehdi niitä löytää. Eilisellä työmatkallani Helsinkiin toinen noista kirpputoriaarteista oli läppärilaukkuni ja toinen olkalaukkuni, suloisine kaiverruksineen ne herättivät helsinkiläisissä työkavereissani ansaitsemansa huomion.

1 kommentti:

  1. Juuri kuvailemasi paikka on suosikkipaikkani Tampereella. Kolmatta kertaa minulla ja tyttärelläni on siellä pöytä alakerrassa täynnä meille tarpeetonta tavaraa ;) Kahvilassa kokee makunautintoja ja mielenkiintoisia juttutuokioita. Ihana paikka,toivottavasti säilyy aina!

    VastaaPoista