perjantai 6. kesäkuuta 2014

Novelleja kahvilapöydässä

Milloin kävit viimeksi kahvilla yksin? Käykö kukaan kahvilla yksin? Käy, olen nähnyt. Ja kokenut. Usein. Monet ihmiset ottavat pienen hetken hengähtämiselle arjen pyörteissä ja menevät kahvilaan itsekseen aivan oman aikataulunsa mukaisesti juuri silloin kun se heille parhaiten sopii. Nauttivat paitsi kahvista tai teestä ja kakuista, myös lempikahvilansa omanlaisesta ilmapiiristä. Moni lukee jotain kahvia juodessaan, usein nettiuutisia ja ystäviensä kuulumisia puhelimestaan tai sitten sitä mitä lähettyviltä käteen sattuu. Kahvila Runossa ja Tallipihan Kahvilassa on kesän ajan tarjolla uudenlaista luettavaa. 
 

Kirjoittajan näkökulmasta kahvila on paikka, jossa kuulee tarinoita. Keskustelevat ystävykset, pariskunnat, puhelimessa puhuvat kahvittelijat - he kaikki tuntevat lempikahvilassaan olonsa niin kotoisaksi, että uppoutuvat keskusteluihinsa, unohtavat ympärillä olevat ihmiset ja sen, että joku saattaa kuulla. Novellikokoelma Kahvila on sarja pieniä tarinoita, kahvilassa syntyneitä, kahvilaan kirjoitettuja, kahvilusikan kilahduksessa ohikiitäneiden hetkien inspiroimia. Tuntemattoman ihmisen ele, yksi lause tai lyhyt katse saa kirjoittajan mielikuvituksen nousemaan siivilleen ja synnyttää tarinan. Elämän ei tarvitse olla suurta draamaa, ei täynnä uskomattomia onnistumisia tai kamalia onnettomuuksia ollakseen kertomisen arvoinen. Ihan tavallinen arki riittää.

Novellikokoelmaan Kahvila kuuluvat yksittäiset tarinat on aseteltu Runon ja Tallipihan kahvilapöytiin käden ulottuville, niitä ei tarvitse kenenkään erikseen etsiä lehtitelineestä tai kirjahyllystä. Novelleita ei ole pakko lukea, ne seisovat pöydällä kukkamaljakon tai kynttilälyhdyn tilalla koristeena, ja saavat olla paikallaan, jos lukeminen ei innosta. Mutta pikaviestien, statuspäivitysten ja katastrofiuutisten vastapainoksi on mahdollisuus rentoutua hetki pienen tarinan parissa. Tarinat on kirjoitettu kahvilassa, siksi ne halutaan tarjoilla muille samoissa pöydissä viihtyville.


10 novellia:

Onnea lainarahalla
Broilerit ja vapaat kanat
Kirpputorilöytöjä
Joka tytön unelma
Liukuhihnaelämä
Mistä on onnelliset naiset tehty?
Pitkän päivän ilta
Totta vai tarua
Nykyajan tuhkimotarina
Tiivistettyä tunne-elämää



Lyhyet fiktiiviset tarinat kertovat pätkiä tavallisesta elämästä. Niihin on lukijan helppo tarttua ja niistä on helppo päästää irti ne luettuaan. Toki kirjoittajan toive aina on, että teksti kaikessa tavallisuudessaankin keskustelisi lukijan kanssa ja jättäisi tähän muistijäljen. Kahvila Runo Ojakadulla ranskalaiskorttelin kulmassa ja Tallipihan kahvila Kuninkaankadun yläpäässä ovat kesällä loistavia paikkoja yksin kahvitteluun pienen lukuhetken merkeissä.
 




4 kommenttia:

  1. Olen kahvilafriikki, joka oleilee kahviloissa useimmiten ystävättärien kanssa, välillä työkavereiden kanssa, joskus sukulaisten kanssa ja tarvittaessa fiiliksen mukaan myös yksin. Vuosia sitten Runon tilalla oli kahvila jonka nimi oli suunnilleen Saiman Ja Hilman perilliset, tai jotain sinnepäin. Siellä oli kaksi miestarjoilijaa jotka ilmoittivat tiskillä että tilaus tuodaan pöytään, ja se tuntui silloin aivan erityiseltä ja hienolta. Siellä oli vanhoja valokuvia seinillä ja taustalla soi klassinen musiikki. Siellä tuli istuttua päiväkirjaa kirjoitellen. Se oli ennen kännykkäaikaa, ennen kuinminulla oli sähköpostiosoitetta tai oikein mitään kokemusta netistä ylipäätään. Sittemmin olen ominut Runon yhdeksi olohuoneeksi. Kieltämättä välillä käy mielessä että mitenkähän kovaa kailotan asioitani muiden kuultavaksi... Kiinnostava tuo novellikokoelma, sillä rakastan tarinoita! Mistä muuten sait tuon nimityksen Ranskalaiskortteli? En ole koskaan kuullut sitä. Tosin minäkin olen Tampereella vain tulokas, enkä toki tiedä läheskään kaikkea, vaikka janoankin rakkaan kaupunkini menneisyyttä ja tarinoita, miksei myös tulevaisuutta.

    VastaaPoista
  2. Hei Thilda,

    pikavastaus kysymykseesi ranskalaiskorttelin nimestä: Toiset kutsuvat sitä myös pariisilaiskortteliksi, nimitys tulee kadun talojen rakennustyylistä, joka on ranskalaisvaikutteinen. Hovimäki -sarjassa Ojakatu on "näytellyt" 1800-luvun Pariisia :)

    http://turistinakotikaupungissani.blogspot.fi/2011/01/ranskalaiskorttelin-elamaa.html

    VastaaPoista
  3. Kerrassaan ihana idea! Kiitos lukuelämyksestä kirjoittajalle, lyhyt tarina teki kahvilakäynnistä Tallipihalla asteen verran upeamman <3 <3 <3

    VastaaPoista
  4. Runo on ihana! Täytyypä käydä vilkaisemassa taas.

    VastaaPoista