Uusi vuosi alkaa siitä mihin edellinen loppui

Kulunut vuosi oli elämäni paras, paras tähänastisista tietysti, tulevista kun ei ennalta vielä tiedä. Toissa päivänä päättynyt vuosi toi mukanaan paljon kaikenlaista suurta ja pientä, kerrytti valtavan määrän lämpimiä muistoja sydämeen talletettavaksi. Vuosi 2013 antoi minulle aivan uudenlaista varmuutta tulevaisuuteni suunnasta, kaikesta siitä mitä kenties haluan tai mitä en ainakaan halua tehdä nyt kun uskallan ottaa askeleita salaisia haaveitani kohti. Vuosi myös opetti paljon ihmisistä ja niistä asioista, joita erityisesti täytyy muistaa vaalia silloinkin kun aikaa on vähän. Kiitos kaikista ihanista päivistä, Herra K! Kiitos isoveljeni pohjoisessa, kiitos pikkusiskoni perheineen ja kiitos kaikki rakkaat ystävättäret tavallisissa päivissä lähellä ja kaukana.

 

Vanha sanonta on oikeassa siinä, että tytön voi saada pois jostain, mutta sitä jotain ei koskaan kokonaan pois tytöstä. Minut voi saada pois kaupungista, mutta kaupunkia ei koskaan minusta. Eikä minusta saa pois rakkautta kahviloita kohtaankaan, ei edes silloin, kun vain hyvin harvoin ehdin niissä kiireettä istuskella. Olen citygirl varmaan niin kauan kuin elän vaikka asuisinkin kauempana ydinkeskustan hälinästä ja nauttisin rauhastani.

Hymyillen mietin muutaman vuoden takaista aikaa, jolloin kiireettömät kaupunkilaisiltapäiväni ja viikonloppuni koostuivat lähes yksinomaan lempikahviloissani istuskelusta joko omissa oloissani tai yhdessä ystävän kanssa. Cafe Europassa erityisesti, mutta myös La Famillessa, Kahvila Runossa, Taikapavussa ja nykyisen Kaffilan paikalla sijainneessa Wayne´s Coffeessa. Osasinko silloin arvostaa tuota mahdollisuutta tarpeeksi? Osasinko nauttia kaikista niistä hetkistä niiden ansaitsemalla tavalla? Tuon ajan jälkeen Tampereelle on tullut hurjasti lisää ihania omaperäisiä kahviloita, ihanimpana Pyymäen Oma Kahvila Tuomiokirkon kadulla aivan Hämeenkadun kulmassa. Onneksi uusille, vahvan muistijäljen jättäville, kahvilapöydässä ystävän kanssa käydyille ajatuksia valottaville syvällisille keskusteluille löytyy jostain aina aikaa.

+    =  

 

Neljän naisen iloiseen ja äänekkääseen jälleennäkemiseen Pyymäen Oma Kahvila oli tarpeeksi suuri ja avara, mutta kunkin henkilökohtaisten kuulumisten vaihtamiseen tarpeeksi intiimi kuitenkin. Oman pöydässä pystyy puhumaan kodeista ja perheistä, entisestä yhteisestä työstä ja kunkin uusista urista. Siinä pystyy kuiskuttelemaan salaisuuksia ja ihmettelemään tämän päivän kuntapolitiikkaa avoimen hämmästyneenä ilman pelkoa siitä, että muut asiakkaat häiriintyisivät. Vaikka me istummekin kuppiemme ääressä monta tuntia, on muille nopeammille asiakkaille silti tilaa nauttia kahvilan tarjonnasta myös.

Sisustukseltaan tyylikäs Pyymäen Oma Kahvila on siitä mukava paikka, että siellä välttyy valinnan vaikeudelta. Huumaavalta tuoksuvan vitriinin edessä ei tarvitse osata päättää ottaako kahvin kaveriksi suolaista vai makeaa, Pyymäellä voi ottaa molemmat. Juustopuusti 1,80€, Omenalehti 2,50€ ja kahvia 2,40€ iso mukillinen. Minä rakastuin Pyymäen Omaan heti ensi kosketuksella, kiitos Katja, kun johdatit meidät yhteen. Tänä vuonna on vielä 364 iltapäivää ja iltaa aikaa nauttia kaikista Tampereen ihanista kahviloista ja eheyttävistä keskusteluista ystävien kanssa kahvikupin äärellä. Puhumisella ja keskustelulla on ero, aivan niin kuin on Kahviloilla ja kahviloillakin. Vain aniharvassa jaksaa istua koko illan.