Neljännesvuosi ilman päivityksiä

Huhtikuu, toukokuu, kesäkuu, heinäkuukin melkein kokonaan... Ohiviuhuvat päivät suhisevat korvissa kesäisiä unelmiaan jahdatessa. Nyt jahti ja tahti alkaa kuitenkin taas helpottaa, yksi suuri projekti on ykkösvaiheen jälkeen siirtymässä vaiheeseen kaksi, ja kakkonen tarkoittaa tässä tapauksessa lähinnä odottelua. Pitkää ja puuduttavaa odottelua, samalla jännityksen sekaista pelkoa siitä, että odottelu loppuukin aivan yhtäkkiä ennen kuin siihen on ehtinyt puutua.

Mutta: Vaikka viikot ja kuukaudet vaihtuvat ja oma loma on tältä kesältä jo kulutettu, on mukavaa olla omassa kotikaupungissaan. Uittotunneli on avattu jalankulkijoille ja oikeat turistit parveilevat kaupungin kaduilla - kuka huvipuistopäivän jälkimainingeissa, kuka festarivieraana ja kuka muuten vaan. Minä ymmärrän noita ihmisiä hyvin, minäkin parveilisin Tampereella. Viipyilisin, söisin mustaa makkaraa torilla ja katselisin ympärilleni, ihailisin Tamperetta. Istuisin puistoissa pikkuisilla piknikeillä, lukisin puun alla kirjaa ilman kiirettä mihinkään. 

Tamperelaisuus on rentoa ja kodikasta, se on mukavaa. Juuri mukavuus tuntuu olevan se kaikkein oikein adjektiivi tamperelaisuudelle. Monessa kaupungissa on kaunista, on tyylikästä, modernia, trendikästä ja coolia, mutta Tampereella on mukavaa. Tampere on kuin pesun jälkeen jo pari kertaa pidetyt farkut: pehmeät ja kiristimättömät, omalta tuntuvat, niin, nimenomaan äärettömän mukavat.

Tamperelainen mukavuus on pieniä asioita. Se mukavuus on markkinamiesten ulottumattomissa, siitä on mahdotonta rakentaa mainoslauseita tai tv-spotteja, sitä on mahdotonta saada yhteen kuvaan tai lauseeseen ilman että se jää häilyväksi tai katoaa. Tuo mukavuus on niin kokonaisvaltainen tunne, että se on vain harvoin erotettavissa ympäristöstään, kosketeltavissa käsin tai tiivistettävissä näkyväksi. Tesoman Apteekissa länsitamperelaisella ostarilla tuo mukavuus on kuitenkin onnistuttu vangitsemaan ja tuotua tarjolle paikallisten hymisteltäväksi. 

Tesoman ostari on ihan tavallinen ostari. Seitsemän lipputankoa, seitsemän porrasta, ympärillä seitsemänkerroksisia taloja, joissa on seitsemän rappua kussakin. Kauppa, pankki, baari, noutoruokapaikka, videovuokraamo ja sitten apteekki. Ulospäin apteekkikin on ihan tavallinen apteekki, mutta tarkkasilmäinen voi jo ovella aavistaa sisällä piilevän poikkeuksellisen hauskan tamperelaisuuden. 

Vaikka ovessa lukee tönää, minä verän. Luon silmäyksen ympärilleni ja tunnen sen: mukavuuden, ystävällisyyden ja mutkattomuuden. Tässä iloisesti palvelevassa tamperelaisessa apteekissa minua ei vaivaa kesäinen flunssa, minulla on lenssu. Tällä kertaa tulin hakemaan jotain kolotukseen, mutta välttääkseni uuden flunssan syksymmällä, tarvitsisin varmaan myös kunnon aapeeseereet puolustuskykyäni parantamaan. Yliherkkyreh hoitoon en enää tarvitse apua, pahin heinäaika meni jo.
 

Asioikaa Tesoman Apteekissa, jos se vain on mahdollista. Siitä tulee hyvä mieli. Tesoman Apteekki on rohkeasti tamperelainen, juuri sillä kerskailemattomalla tavalla, jolla vain tamperelaiset osaavat olla. Asiakaspalvelu on kohdillaan ja keväällä tehdyn asiakaskyselyn tuloksena, Tampere-Suomi-sanakirjojen kirjoittaja Hannu Hyttisen avustuksella, on apteekin hyllyjen päällystekstit saatu tuttavallisempaan muotoon. Yhdeksän ja puoli vuotta tamperelaisena alkavat tuottaa tulosta - ymmärrän tekstit ilman suomennoksia.

Apteekissa tulee harvoin shoppailtua, kierreltyä hyllyjä ja varmistettua, että on varmasti nähnyt koko valikoiman ja poiminut mukaansa kaiken tarvitsemansa hammasharjasta rakkolaastareihin. Mutta Tesoman Apteekissa melkein toivoisi omistavansa koiran tai kissan, olevansa laihdutuskuurilla tai tarvitsevansa haavalleen hoitoa, niin hauska siellä oli piipahtaa ihan tavallisen viikon tavallisena iltapäivänä ja piristyä pienestä palasta tamperelaista mukavuutta. Tesoman Apteekki ei huutele eikä keimaile loistavalla ideallaan, joka mielestäni pitäisi ulottaa koko Suomen jokaiseen kaupunkiin. Mikä olisikaan mukavampaa kuin käydä Kuopiossa savonkielisessä apteekissa tai asioida Oulussa Oulun murteella, yrittää ymmärtää turkulaisia itsehoito-ohjeita rannikkokaupungin säksätyksellä. Mutta toistaiseksi vain Tampereella se on oikeasti mahdollista.