Olutlasin äärellä historiaan tutustuessa

Tampereen historiaa tutkiessa törmää vähän väliä kertomuksiin oluttehtaista, panimoista, joita kaupungissa on viimeisen vuosisadan kuluessa ollut useita. Ennen kieltolain voimaantuloa vuonna 1919 olutta pantiin useissa tehtaissa eri puolilla kaupunkia ja sen ympärysalueita, oluita ja virvoitusjuomia on parhaimmillaan valmistettu yli kymmenessä panimossa yhtä aikaa. Vuonna 1851 Tampere sai ensimmäisen olutpanimonsa, kun kauppias Adolf Fredrik Lindberg perusti panimon koskenrannassa Hämeensillan eteläpuolella sijaineeseen kotiinsa. Kauppias olisi halunnut laittaa Tammerkoskeen myös myllyn, mutta sille hän ei senaatilta lupaa saanut. Muorin olutta ja Faarin kaljaa valmistaneen panimon panimomestariksi Lindberg oli saanut Porvoosta saksalaissyntyisen Christian Fredrik Kottkampffin, joka isännältään salassa anoi senaatilta omia panimolupiaan ja saikin luvan portteri- ja etikkatehtaan perustamiseen Mältinrantaan vuonna 1853. Lindbergin ura oluttehtalijana päättyi konkurssiin muutamaa vuotta myöhemmin.

                                       Kuva lainattu                                          Kuva lainattu

C.F Kottkampffin tehdas oli vielä pieni, vuosituotanto oli noin 10.000 litraa porter-olutta sekä 700 litraa etikkaa, työntekijöitä panimossa oli vain kaksi tai kolme. Vuonna 1854 panimoluvan saanut apteekkari A.W Tennberg muutti Tampereen panimoteollisuuden suuntaa. Parhaimmillaan toistakymmentä henkilöä työllistäneen Mustalahden oluttehtaan vuosituotanto oli noin 150.000 litraa, panimo valmisti pääasiassa Ruotsin- ja Baierin olutta. Useiden ulkopaikkakuntalaisten omistajien jälkeen Mustalahden oluttehdas yhdistettiin vuosisadan lopulla Santalahden ja Onkiniemen oluttehtaiden kanssa Tammerfors Bryggeri Aktiebolag:ksi (Tampereen Panimo -osakeyhtiö, toisissa suomennoksissa Tampereen Juomatehdas Oy). Alkoi varsinainen panimoteollisuuden valtakausi, uusi osakeyhtiö oli vastavoima niin ikään fuusioiden kautta syntyneelle Näsijärvi Osakeoluttehtaalle, höyrykoneistetulle Tammelantorin Iso Oluttehtaalle ja  Pyynikille nousevalle Pyynikki Osakeyhtiön oluttehtailulle. Kilpailu oli kovaa, tehtaiden vuosituotannot nousivat yli miljoonan litran jokaisen, tuohon aikaan olut maksoi 25 penniä pullo. Ensimmäinen päivä kesäkuuta vuonna 1903 Tampereella voimaanastunut anniskelun rajoituslaki, kunnallinen kieltolaki, näivetti olutteollisuutta ja ajoi tehtaat yhdistymiseen. Näsijärvi Osakeoluttehdas osti muut Tampereen oluttehtaat ja jatkoi mieto-olut- ja virvoitusjuomatehtaana läpi ensimmäisen sota-ajan, kieltolain ajan 1919-1932 ja toisten sotavuosien aina 1990-luvun alkuun saakka. Näsijärvi osakeoluttehtaan nimi palautettiin takaisin Oy Pyynikki Ab:ksi vuonna 1920, vuonna 1985 Pyynikki myytiin sitä pitkään johtaneen Salmelinin perheen toimesta Sinebrychoffille ennen kuin tehdas vuonna 1992 lakkautettiin kokonaan. Pyynikin tunnetuimpia tuotteita olivat Amiraali -olut, Tähti -olut sekä limonadit Pyynikin Helmi ja Pommac. Pommac on siis tamperelaista? Mahtavaa!

Historia on pitkä ja värikäs, vanhat valokuvat panimoista ja oluttehtaista Näsijärven rannoilla ovat mahtipontisia. Mutta missä on tamperelainen panimokulttuuri tänä päivänä? Panimoravintola Plevnassa (Koskipanimo Ky) Finlaysonilla, ja Nokian Panimolla (entinen Pirkanmaan Uusi Panimo, edesmenneestä Linda-siideristään tunnettu PUP) lähellä kylpylähotelli Edeniä. Kumpikaan ei pidä kovin kovaa meteliä itsestään, mutta Nokian Panimon tuotteet löytyvät kuitenkin kauppojen hyllyltä, kun malttaa katsoa. Keisari -olutsarja eri makuvaihtoehtoineen on tuttu tuote ainakin pirkanmaalaisten ruokamarkettien valikoimissa. Koskipanimon tuotteisiin kannttaa käydä tutustumassa paikanpäällä Panimoravintola Plevnan herkkupatojen äärellä Finlaysonin portinpielessä. Tapahtumien yönä torstaina 9.8. klo 20 tai 21 yhdeksän euroa kustantavaan kolmen oluen olutmaisteluun sisältyy virtuaalinen panimokierros. Pankaa korvantaakse, kuulostaa testaamisen arvoiselta historiakierrokselta.

Rennon loppukesän lauantain kunniaksi teimme pikaisen ostosreissun Nokian Panimon myymälään, pieneen Keisarikioskiin panimorakennuksen kyljessä. Harmillisen hiljainen oli panimon asfalttinen piha, pienen kioskin iloisen myyjän lisäksi rakennuksessa ei näyttänyt olevan mitään eloa. Kahvila- ja ravintolatoiminta on lopetettu, vaikka ainakin aurinkoisena iltapäivänä piha näytti siltä kuin siinä olisi ollut tilaa isommallekin teematerassille. Mikä vierailukohde paikka parhaimmillaan voisikaan olla! Panimon tuotteissa ei ainakaan ole mitään vikaa, Sittis -sitruuna-limelimonadi oli hauska makumatka lapsuuden kesiin aivan kuin panimon markkinointilauseet lupasivatkin, se toimi erinomaisina janojuomana kotona pihahommien lomassa. Keisarin Kellari -olutta maisteltiin tyytyväisinä Lihajalosteen makkaran, kotisinapin ja grillattujen possun ulkofilepihvien kanssa, sen samea, karamellimainen maku sopi erinomaisesti siirappisella makeudella marinoiduille pihveille. Ja vaikka Herra K ei vaaleansinisävyisen tölkin Keisarin Elowehnä III:sta niin perustanutkaan, aion itse ehdottomasti kokeilla sitä uudelleen kioskin rouvan suosittelemalla tavalla kanaisen salaatin kanssa. Nokian Panimolta saa muuten tilattua oluet omilla etiketeillä tärkeisiin juhliin.

Pienet makumatkat menneisyyteen tässä päivässä ovat arkipäivien huippukohtia. Voisi olla hauskaa järjestää paikallisten oluiden maisteluilta ystäville kivan grillailun säestämänä:

MAKEA VALKOSIPULIGLAZE ELI VIIMEISTELYKASTIKE:

½ dl oliiviöljyä
4 rkl sweet chili -kastiketta

2 rkl soijakastiketta
1 rkl tummaa siirappia
1 tl Dijon -sinappia
2 valkosipulin kynttä

- Kuori ja pilko valkosipuli, sekoita kaikki ainekset yhteen ja anna maustua hetki.
- Käytä joko pikamarinaadina tai sitten glazeraukseen eli grillaamisen aikana sivelyyn. Sivelyllä saa naturelliin lihaan yllättäen todella hyvän maun, aina ei siis tarvita pitkiä marinointiaikoja lihoille.