Ja teidän nimenne oli...?

Koskessa virtaa vesi vinhaa vauhtia, ilmaa lämpimämmästä vedestä nouseva paksu valkoinen usva kehystää sen juoksun. Valitsen virrasta pienen pyörteen ja koetan pysytellä sen vauhdissa Koskipuiston rannan puistotietä kävellessäni. Askeleeni kiihtyvät huomaamattani, päästän pyörteestä irti ja hymyilen, virta on minua nopeampi. Tänään. Huomenna voimat voivat jo olla toisinpäin, pakkanen ja kosken rantojen jäätyminen näissä pakkasissa hidastavat veden virtaumaa päivä päivältä. Aikamoinen voima sillä kuitenkin tuntuu edelleen olevan, miksei olisi, onhan se aikanaan pyörittänyt ties kuinka monen tehtaan turbiinit tuolla vähän vajaan kilometrin matkallaan kahden suuren järven välissä. Katselen veden juoksua uomassaan 18 metriä korkeammalla olevasta Näsijärvestä alas Pyhäjärveä kohti, nostan katseeni ja mittailen kiireettä edessäni sillan toisella puolella kohoavaa taloa silmilläni. Hei, minä tunnen sinut jo. Olet Tempon talo, yksi niistä taloista, jolla on nimi. Kuka tai mikä olikaan Tempo? Ja keitäs te kaikki muut olette?
 

Aamulehteä tässä eräänä aamuna taas lukiessani jäin pohtimaan tuota hauskaa ominaispiirrettä tamperelaisessa uutisoinnissa ja tamperelaisten tarinoissa, tuttavallisuutta, johon olen kiinnittänyt huomioni usein ja joka on minua joskus ei-niin-tamperelaisena jopa ärsyttänytkin: Sekä ihmisten kertomuksissa että lehtien uutisjutuissa kuvataan tapahtumapaikat usein nimillä, ei niinkään niiden osoitteilla. Jutuissa kerrotaan, että tuhoisa tulipalo on ollut Commercen talossa tai Voimatalossa tai että uusi liike on avattu Hjelmin tai Hildénin taloon, tapahtuma järjestetään Palanderin talon edessä tai että kosken patoa korjataan Tempon talon kohdalta. Missä? Mitä? Mihin minun pitää mennä? Kuka on Hjelm, mitä tarkoittaa Commerce tai missä tämä Hildén on aikaan asunut? Kalle Palander, eikö se ole Torniosta kotoisin?

Tempo oli Tampereen ensimmäinen tavaratalo, tuota erikoista uutta suurliikettä varten rakennettiin Hämeensillan eteläpäähän ihan oma rakennuksensa. 1930-luvun lopussa valmistunut talo on edelleen paikallaan Takon tehtaan vieressä koskenrannassa, tavaratalo siinä kuitenkaan ei. Seinänaapurinaan verrattaen modernilla ruskeankellertävällä funkkistyylisellä Tempon talolla on koristeellinen jugend-henkinen, viime vuosisadan alussa valmistunut kauppias Sumeliuksen talo, jonka julkisivu avautuu Hämeenkadun ja Keskustorin suuntaan. Sumeliuksen talon upea yksityiskohta käsittämättömän kauniiden tornien lisäksi on kattoa reunustavat rautakukkaset, pulupiikit ilmeisesti. Kauppias Sumeliuksen naapurina on edellisen vuosisadan vaihteessa asunut kauppias Selin, Selinin 1880-luvulla rakennettu uusrenesanssitalo on Keskustorin Laukontorin puoleisella laidalla se matalampi, jossa vielä 1970-luvulla toimineen virvoitusjuomatehtaan tilalla sijaitsee tänä päivänä Hesburgerin lisäksi Coffeehouse ja Puclic Corner. Selinin ja Palanderin välissä on kapea katu, tuon kadun toiselle puolelle valmistui kaupunginviskaali Palanderin wieniläisjugend-linna monessa erillisessä osassa, piirustusten vaihtamisesta kesken projektin käytiin oikein oikeuttakin välissä. Nykyisin mm. Pentikin ja Sonerakaupan kotipesänä toimivan mahtipontisen rakennuksen erikoisuus on yläkerroksen ateljee, jonka viskaali aikoinaan rakennutti vartavasten taiteilijavaimolleen Viivi Palanderille. Avioliitto kuitenkin kariutui pian talon valmistumisen jälkeen ja vaimo muutti Pariisiin rakastuen siellä kuvanveistäjään. Nykyisin ateljee on Tampereen kaupungin vierailevien taiteilijoiden residenssi, siellä töitään on tehnyt mm. Kimmo Kaivanto.

Keskustorin laidalle mahtuu vielä yksi upea jugend-palatsi, kauppatalo Commerce, jonka valmistumisvuonna 1899 annettu ranskankielinen nimi kuvaa juuri sitä mitä talo tänäkin päivänä edelleen on - vaikka nuorempi polvi tunteekin sen paremmin Mäkkärin talona, palaneen Mäkkärin talona. Historiaa siinäkin kuitenkin, avautuessaan tuolle paikalle vuonna 1984, oli juuri tuo Mc Donalds Suomen kaikkien aikojen ensimmäinen Mäkkäri. Commercen talo oli valmistuessaan Tampereen ensimmäinen korkeapainevesijohtotalo, vesi saatiin nousemaan jopa viidenteen kerrokseen saakka. Vastavalmistuneen kauppatalon ensimmäiset liikkeet olivat Lyytikäisen kellosepänliike ja lasisilmäkauppa, Tenlenin kangaskauppa, Spoofin siirtomaatavarakauppa, Procopén asianajotoimisto sekä Tampereen rohdoskauppa. 1900-luvun alussa Commercen taloon avattiin Hotelli Central, talossa sijaitsi myös Tampereen ensimmäinen elävien kuvien teatteri. Kieltolain aikaan talon kätköistä huhuttiin löytyneen myös salakapakka, mutta tuon Morkuksi tai käärmeluolaksi kutsutun paikan oikeaa nimeä ei kai muista enää kukaan.

Keskustorin mielenkiintoisten komistusten lisäksi tuttavallisesti rakennuttajansa tai käyttötarkoituksensa mukaan nimettyjä tunnettuja taloja on kaupungissa vaikka kuinka paljon. Keskustorilta Hämeenkatua ylös puistoon päin kulkiessaan etsijä löytää Hildenin talon ja Hjelmin talon, Raatihuoneen kulmalta Kauppakadulle poiketessaan Sandbergin talon, Tirkkosen talon, Ylioppilastalon ja Pankkitalon, alas Laukontorille suunnatessaan Laukonhovin, -kulman ja -linnan ja sitten Hämeensillan yli Kyttälän puolelle kulkiessaan mm. Haarlan ja Ruuskasen palatsit. Joku toinen päivä etsin taloja lisää, kaivan esiin niiden tarinoita ja ihmettelen, miten nuo massiiviset kivilinnat ovat järkähtämättöminä pysyneet paikoillaan, säästyneet meille ja toivottavasti säästyvät meidän lapsillemme ja heidän lapsillensakin vielä. Vanhojen talojen vahingot satuttavat aina, muistan, miten järkyttyneenä seurasin uutisointia Commercen talon tuhosta toissa vuonna. Paloravintola avaa ovensa huhtikuussa.

Minkähänlainen talo tänä päivänä pitäisi rakentaa, että se jäisi kantamaan minun nimeäni läpi tulevien aikojen? Ukkini aikoina tuo vielä onnistui tavallisten kerrostalojen avulla, hymyillen ajattelen, että ainakin yksi talo kylmässä pohjolassa kantaa sukuni nimeä. Jos ei talo, niin leivos sitten, mutta minkähänlainen leivonnainen pitäisi kehitellä ja miten sitä sitten markkinoida, että sillä jäisi maailman muistiin? Leivoksia vanhojen talojen kunniaksi, olkaa hyvä, teekutsut entisaikojen malliin. Ja Teidän nimenne oli...? Bebe, rouva Bebe, Ranskasta:

PIENET BEBE-LEIVOKSET

n. 30 kpl:

Pohja:

100g voita tai margariinia

2 rkl sokeria

1 keltuainen

2 dl jauhoja

- Vatkaa voi ja sokeri kuohkeaksi. Lisää keltuainen ja lopuksi jauhot. Pyörittele taikinasta tanko, jonka jaat veitsellä 12 osaan. Pyöritä palaset palloiksi ja painele pallot pieniin foliovuokiin tai pienten muffinien muotteihin. Paperivuoat ovat liian pehmeitä bebeille. Paista pohjia 175'C n. 15 minuuttia niin että pohjat saavat hiukan väriä.

Täyte:

1 dl maitoa

1 keltuainen

1 rkl perunajauhoja

2 rkl sokeria

2 tl vanilijasokeria

100g voita tai margariinia

(hilloa)

- Sekoita perunajauho pieneen määrään maitoa, mittaa sitten kattilaan loppu maito, keltuainen ja sokeri, lisää nauhana maito-perunajauhoseos ja kiehauta. Sekoita koko ajan ettei maito ota pohjaan. Jäähdytä kiisseliksi kiinteytynyt täyte ja mausta se vanilijasokerilla. Vaahdota huoneenlämpöinen voi sähkövatkaimella pehmeäksi ja lisää voin mukaan vanilijakiisseli.

- Täytä jäähtyneet pohjat vanilijatäytteellä. Alimmaiseksi pohjalle voit halutessasi laittaa pienen-pienen nokareen vadelma- tai mansikkahilloa.

Kuorrutus:

2 dl tomusokeria

n. 1 valkuainen

karamelliväriä

nonparellejä

Valmista kuorrutus sekoittamalla valkuainen vähä kerrallaan tomusokeriin. Kuorrutus saa olla paksua, jotta se kovettuu valumatta paikalleen. Annostele kuorrutusta leivoksen päälle varovasti lusikalla tasaiseksi levittäen. Koristele valmiit leivokset nonparelleillä.