tiistai 22. marraskuuta 2011

Valoa kansalle, joka pimeydessä vaeltaa

Pimeys, harmaus, koleus. Plääh, tämä syksyn loppuaika on tylsää ja mielenkiinnotonta. Kokoajan vain väsyttäisi, ankea alkutalvi on raskas, kun ei ole vielä lunta, ei pakkasta ei joulutunnelmaa eikä oikeastaan yhtään mitään muutakaan mukavaa ja sisäisesti lämmittävää. Vain kylmä viimainen tuuli ja märät kadut, harmaa ympärivuorokautinen sumu ja omituisen kelmeä iltataivas, kun oranssit katuvalot heijastuvat matalalla roikkuviin masentuneisiin pilviin. Mikä tahansa kaupunki on tällä säällä tähän aikaan vuodesta ruma, tällaisinä päivinä kutsuin Rovaniemeä Murmanskiksi siellä asuessani. Harmaa sää kun saa kaupungin kuin kaupungin näyttämään likaiselta, nuhjuiselta ja pieneltä, autioltakin, sellaiselta jossa ei ole elämää.


Kotona tulee ripustelua ulkovaloja pihan pensaisiin tunnelmaa luodakseen, iltaisin sytyteltyä kynttilöitä lyhtyihin ja sisällä ikkunoille. Lenkkeillessäni huomaan, etten ole ainoa, joka kaipaa valopilkkuja tähän pimeään aikaan päivien vain entisestäänkin lyhentyessä. Tampereen kaupunki ja Tampere Tunnetuksi ry ovat ratkaisseet ankean alkutalven dilemman: Valot. Avot, valot! Yksinkertaista, mutta toimivaa: katuvalot, koristevaloköynnökset, Valonneito, valaistut rakennukset ja valotaide. Oh! Ankea alkutalvi muuttuu ihan toiseksi, mustalta ja synkeältä näyttävä kaupunki todella erilaiseksi. Se muuttuu avaraksi, kauniiksi ja kiinnostavaksi, tunnelmalliseksi, ajatuksia herättäväksi. Miten helposti voikaan saada kaunista taidetta aikaiseksi, tarvitaan vain pari valonheitintä, puisto ja sen lehdistä paljaat puut. Kiitos sille, joka tämän idean on keksinyt! Tampereen pitäisi ehdottomasti olla reilusti ylpeämpi valoviikoistaan, syttyihän Tampereella pohjoismaiden ensimmäinen sähkövalo vuonna 1882.

Pimein aika ennen lumentuloa vaatii itseensä valoa ja Tampereella sitä siis on. Hämeenpuistossa esillä oleva Roope Siiroisen teos karun kauniine puineen piristi eilisen iltani, tähän aamuun boostin antoi Särkänniemen delfinaarion väriään vaihtava seinä videopätkineen. Teos, joka saa koko Mustalahden satama-alueen hehkumaan. Tamperelainen Valoa Design Oy on tuon Särkänniemen taideteoksen takana, samat tekijät löytyvät paitsi tuon Hämeenpuiston teoksen  myös Naistenlahden voimalaitoksenkin upean toteutuksen suunnittelusta. Asuessani voimalaitoksen läheisyydessä Juhannuskylässä en voinut lakata ihastelemasta tuon valtavan rakennuksen ilta-asua, sitä kaunista revontulimaista huntua, johon synkkä ja sokkeloinen ja aavistuksen pelottavankin näköinen tehdasrumilus pukeutui illan tullen muuttuen upeaksi kaunottareiksi. Kuin tansseihin lähdössä oleva todellinen lady! Miten paljon mielikuvia, kuvitusta ja hyvää mieltä voikaan valoilla ja varjoilla saada aikaan... Video: Every city has something special.


Tampereella valoa pimeyteen tuo katuvalojen ja rakennusten lisäksi yksi erikoinen taiteilijaryhmä myös. Jos vaan saatte tilaisuuden nähdä Tuliryhmä Flamman esityksen keskustorin tapahtumissa tai Pyynikin kesäteatterin syysnäytöksissä, käykää ihmeessä katsomassa. Ainakin minä, maailman toiseksi suurin kynttilöiden ja lyhtyjen ystävä, olin vangittu paikoilleni tuijottamaan haltioituneena osaavien tekijöiden esitystä palavine kannuineen ja soihtuineen, kun sen ensimmäisen kerran Näsinpuiston kallioilla näin Earth Hour -tapahtumassa muutama vuosi sitten.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan taiteilija, jotta voi itsekseen helpottaa harmaata pimeytään kotonaan ja tuoda valoa omaan ympäristöönsä. Vaikka en tanssia tulen kanssa Flamman taiteilijoiden tapaan aiokaan, oman pienen valoshown minä portailleni teen. Sen verran kivasti erikokoiset erilaiset lyhdyt ja niistä kootut kokonaisuudet tuovat kaipaamaani piristystä ympäröivään pimeyteen:

PIENI LASILYHTYNEN:
1 kpl:

1 lasipurkki
1 tuikkukynttilä
ohutta metallilankaa
erilaisia isoja ja pieniä helmiä
tai vaikkapa silkkipaperia ja liimaa tai hiekkaa ja liimaa
pihdit, kulmaleikkurit ja askartelusakset työn teon helpottamiseksi

- Liota lämpimässä vedessä käytetystä hillo-, suolakurkku-, oliivi-, tms purkista etiketit pois ja kuivaa purkki. Koristele lasinen lyhtyaihiosi haluamasilaiseksi helmillä ohutta metallilankaa apuna käyttäen tai silkkipaperista esimerkiksi lumitähtiä leikaten ja purkin kylkeen liimaten. Liimalla voi myös "maalata" purkin kylkeen koukeroisia kuvioita ja tuoda ne sitten näkyviksi vaikkapa ihan pihahiekalla.

Tee monta lyhtyä ja ilahduta niillä ystäviäsikin, koritsele parveke, pihan puut tai porrasrappu. Sellofaniin pakattu ja rakkaalle ihmiselle ojennettu lyhty on yhdenlainen valo jo sinänsä.

1 kommentti:

  1. Onnittelut Turistille kymppitonnin rajan rikkoutumisesta ! Uusia tarinoita odotellessa, mukana eläen. Herra K

    VastaaPoista