Lounashiiri

Toiset himoitsevat päivittäin karkkia, suklaata ja muita makeita herkkuja, toiset taas kaipaavat säännöllistä kuntosalitreeniä tai tuntevat olonsa väsyneeksi ilman. Kumpikaan ei aiheuta minussa kipinöitä samalla tavalla kuin tarve rentoihin mukaviin lounaisiin. Minusta on tullut varsinainen lounashiiri, tarvitsen pitkiä lounaita, himoan niitä, kaipaan niitä jaksaakseni harmaantuvia syysiltoja paremmin. 

Melkeinpä kerran viikossa mahdollistan itselleni kiireettömän lounaan jonkun rakkaistani kanssa, ja vielä niin, että miltei jokainen kerta valitsemme lounaspaikaksi jonkun uuden ja ennen kokemattoman ravintolan. Lounashiirellä on nakerrettavaa, sillä ravintoloita Tampereella riittää.

Kun elämä muuten pitää kiireisenä, on lounastunnin pysähdyshetkestä tullut minulle eräänlainen puolivälipysäkki. Aamupäivät töissä kiitävät siivillä, iltapäivät kohisevat kotona ohi korvien ja illat hämärtyvät kovin aikaisin toisen työn viedessä vuorokauden viime minuutit ennen käperymistäni Herra K:n kainaloon. Aamu- ja iltapäivien väliin sijoittuvat lounastreffit ystävän kanssa saa olon tuntumaan normaalimmalta kaiken kiireen keskellä. 

Tämän kertaiselle lounaalle valitsimme paikaksi persoonallisen Ravinteli Huberin, Ravintola Berthan Aleksis Kivenkadulla lähellä Laukontoria sijaitsevan pikkuveljen. Olin kuullut niin paljon hyvää Huberin selkeästä ja helposta lounaslistasta, että se oli päästävä kokemaan. Ja kuten alla olevasta kuvasta näkyy, olisin voinut nuolla lautaseni lämpimän leivän jälkeen, niin hyvää se kaikkineen oli.

Huberin idea on se, että heillä on joka päivälle jokin tietty suomalainen tietyltä tilalta hankittu liha, josta kaikki sen päivän annokset valmistetaan.Lounaslistan pysyvät vaihtoehdot on kukin valmistettu siitä samasta lihasta, meidän päivällemme lihaksi osui härän häntä. Ja voi miten hyvää se olikaan! Pehmeää, mureaa, niin kertakaikkisen maistuvaa, etten voinut jättää jäljelle murenaakaan. Kyllä kokkauksen ja Kokkauksen vaan erottaa, kun maistaa mitä on saatu aikaiseksi.

Maalaismainen lihapata rapeaksi paistetun leivän päällä uppomunalla kruunattuna. Mmmm! Miten lihapadasta voikaan saada jotain niin maukasta! Sitä maistettuaan antaa anteeksi lounaan korkeahkon hinnan ja sen, että lounaan kyytipoikana nautitusta vedestä peritään erikseen kokonaisen euron hinnan. Huberiin on mentävä toisenkin kerran, illalla, niin että pääsee tilaamaan lihaa erilaisine lisukkeineen liitutaululta koko pöytäseurueelle oman mielen mukaan.