A niin kuin aurinkoinen sunnuntai, A niin kuin afganistanilainen ruoka
Afganistan. Afganistan... Mitä sinulle tulee mieleen Afganistanista? Hiekka? Paimentolaiset, vuoristovuohet? Lähi-Itä ja mystinen musiikki, tuhannen ja yhden yön tarinat, kauniin koristeelliset vaatteet ja ihmisten ebenpuisenmustat hiukset? Tomuinen, varjoton kuumuus, kilometrien mittaiset luolastot maan uumenissa?
Minulle ei ainakaan ensimmäisenä ruoka eikä se, että afganistanilaista ruokaa saa milteipä ainoana paikkana Suomessa juuri Tampereen seudulta. Innostuin siis heti ajatuksesta kun viime viikonloppuna kuulin, että Tohtori A halusi viedä minut ja Herra K:n myöhäiselle sunnuntailounaalle hänelle tuttuun ravintolaan Tampereen ja Kangasalan rajalla.
Ravintola Aryana on siitä erikoinen etninen ruokapaikka, että se on jo yli neljännesvuosisadan ikäinen ja sijainnut samassa paikassa alusta lähtien. Ravintola näyttää ulkoapäin omakotitalolta, siksi sisään astuessa tuntuukin kuin menisi ystävän luokse syömään ravintolaruokailun sijasta. Koraanin opetusten mukaisesti afgaanit ottavat vieraat vastaan avosylin ja tuo kulttuurinen piirre tuntuu todelliselta Aryaniin tultaessa: tervetulotoivotus on lämmin ja mukava.
Miesten keskustellessa ruokalistojen äärellä, istun hetken haltioituneena paikoillani. Pidän ravintoloista, jotka rohkeasti ovat juuri sitä, mitä kertovat olevansa. Ja Aryana on, on tarjoilijana toimivan omistajattaren asua myöten. Selaan listaa innostuneena. Listalla on kirjan oppien mukaisesti lammasta, nautaa, kanaa, kalaa ja kasviksia, mutta kulttuuripoikkeuksellisesti myös leikkeitä porsaanlihasta sekä muista maista lainattuna kebab, taco ja muutamakin erilainen pizza. Toinen toistaan herkullisempia annoskuvauksia lukiessani järjestän itselleni perinteisen kolmen annoksen ongelman, enkä meinaa millään osata päättää mitä ottaisin.
Tohtori A:n suosituksen mukaisesti päädymme Herra K:n kanssa molemmat lampaaseen, jota muuten tulee syötyä aivan liian harvoin. Emmekä todellakaan valinneet väärin: Oma annokseni, Darai Göd, sisälsi pähkinöitä, korianteria, kuminaa ja kardemummaa, Herra K:n valitsema Chirsanga -lampaanfilepihvi oli kruunattu yllättävänkin länsimaisesti konjakki-kermakastikkeella. Molemmissa annoksissa lisukkeena oli valkosipuliperunat vaikka ainakin itse etukäteen odotin enemmän riisiä.
.bmp)
Ravintolan nimi Aryana tarkoittaa vanhaa Afganistanin valtakuntaa ajalla, jolloin se ylsi Persian, Pakistanin ja Intiankin alueille. Lupauksensa mukaan Aryana tarjoaa afganistanilaisen keittiön parhaat palat alueilta ja kansoilta, joilta se on saanut vaikutteensa. Mieleeni paikan sisustuksesta tulevat itämaiset tarustot ja ruokien nimistä listaa selaillessani Intia. Ilmassa leijuva tuoksu muistuttaa Turkista, vaikka Turkki ei ihan naapuri Afganistanille olekaan. Uudenlainen ruokakokemus tuntui mielenkiintoiselta niin monella eri tasolla, että sai minut etsimään lisätietoa Afganistanista jälkikäteen maan väkiluvusta ja maantiedosta alkaen.
Ensimmäinen kokemukseni afganistanilaisesta ruoasta oli taustamusiikkia myöten täydellinen (jos jätetään laskuista markettisämpylä ja markettisalaatit alkupalapöydässä). Vain ensimmäisenä silmiini osuneesta seinälle kiinnitetystä erikoisesta soittimesta olisin halunnut tietää enemmän, mutta valitettavasti keittiötä johtava, omistajapariskunnan toinen osapuoli, Rashid Khan, ei ole esittelemässä sitä meille. Tutkin itse Internetin ihmemaata ja tulkitsen soittimen jälkikäteen Rubab -nimiseksi kitaransukuiseksi kielisoittimeksi.
Suosittelen pientä sunnuntaimatkaa Kangasalan Afganistaniin kaikille jo koettujen ravintoloiden ruokalistaan uusia tuulia kaipaaville. Jälkiruoalle voi aurinkoisen päivän kunniaksi ajella vaikkapa Marjamäen Pajutilan kahvilaan.
Minulle ei ainakaan ensimmäisenä ruoka eikä se, että afganistanilaista ruokaa saa milteipä ainoana paikkana Suomessa juuri Tampereen seudulta. Innostuin siis heti ajatuksesta kun viime viikonloppuna kuulin, että Tohtori A halusi viedä minut ja Herra K:n myöhäiselle sunnuntailounaalle hänelle tuttuun ravintolaan Tampereen ja Kangasalan rajalla.
Ravintola Aryana on siitä erikoinen etninen ruokapaikka, että se on jo yli neljännesvuosisadan ikäinen ja sijainnut samassa paikassa alusta lähtien. Ravintola näyttää ulkoapäin omakotitalolta, siksi sisään astuessa tuntuukin kuin menisi ystävän luokse syömään ravintolaruokailun sijasta. Koraanin opetusten mukaisesti afgaanit ottavat vieraat vastaan avosylin ja tuo kulttuurinen piirre tuntuu todelliselta Aryaniin tultaessa: tervetulotoivotus on lämmin ja mukava.
Miesten keskustellessa ruokalistojen äärellä, istun hetken haltioituneena paikoillani. Pidän ravintoloista, jotka rohkeasti ovat juuri sitä, mitä kertovat olevansa. Ja Aryana on, on tarjoilijana toimivan omistajattaren asua myöten. Selaan listaa innostuneena. Listalla on kirjan oppien mukaisesti lammasta, nautaa, kanaa, kalaa ja kasviksia, mutta kulttuuripoikkeuksellisesti myös leikkeitä porsaanlihasta sekä muista maista lainattuna kebab, taco ja muutamakin erilainen pizza. Toinen toistaan herkullisempia annoskuvauksia lukiessani järjestän itselleni perinteisen kolmen annoksen ongelman, enkä meinaa millään osata päättää mitä ottaisin.
Tohtori A:n suosituksen mukaisesti päädymme Herra K:n kanssa molemmat lampaaseen, jota muuten tulee syötyä aivan liian harvoin. Emmekä todellakaan valinneet väärin: Oma annokseni, Darai Göd, sisälsi pähkinöitä, korianteria, kuminaa ja kardemummaa, Herra K:n valitsema Chirsanga -lampaanfilepihvi oli kruunattu yllättävänkin länsimaisesti konjakki-kermakastikkeella. Molemmissa annoksissa lisukkeena oli valkosipuliperunat vaikka ainakin itse etukäteen odotin enemmän riisiä.
.bmp)
Ravintolan nimi Aryana tarkoittaa vanhaa Afganistanin valtakuntaa ajalla, jolloin se ylsi Persian, Pakistanin ja Intiankin alueille. Lupauksensa mukaan Aryana tarjoaa afganistanilaisen keittiön parhaat palat alueilta ja kansoilta, joilta se on saanut vaikutteensa. Mieleeni paikan sisustuksesta tulevat itämaiset tarustot ja ruokien nimistä listaa selaillessani Intia. Ilmassa leijuva tuoksu muistuttaa Turkista, vaikka Turkki ei ihan naapuri Afganistanille olekaan. Uudenlainen ruokakokemus tuntui mielenkiintoiselta niin monella eri tasolla, että sai minut etsimään lisätietoa Afganistanista jälkikäteen maan väkiluvusta ja maantiedosta alkaen.
Ensimmäinen kokemukseni afganistanilaisesta ruoasta oli taustamusiikkia myöten täydellinen (jos jätetään laskuista markettisämpylä ja markettisalaatit alkupalapöydässä). Vain ensimmäisenä silmiini osuneesta seinälle kiinnitetystä erikoisesta soittimesta olisin halunnut tietää enemmän, mutta valitettavasti keittiötä johtava, omistajapariskunnan toinen osapuoli, Rashid Khan, ei ole esittelemässä sitä meille. Tutkin itse Internetin ihmemaata ja tulkitsen soittimen jälkikäteen Rubab -nimiseksi kitaransukuiseksi kielisoittimeksi.
Suosittelen pientä sunnuntaimatkaa Kangasalan Afganistaniin kaikille jo koettujen ravintoloiden ruokalistaan uusia tuulia kaipaaville. Jälkiruoalle voi aurinkoisen päivän kunniaksi ajella vaikkapa Marjamäen Pajutilan kahvilaan.
.bmp)
Kommentit
Lähetä kommentti