Tänään on laskiaissunnuntai, sen kunniaksi päätin leipoa laskiaispullia. O'helemapelti, mitä pullia teinkään, niistä tuli valtavia! Suunnitelmien mukaan pullista piti tulla suuria ja muhkeita, mutta todellisuus päätti toista, niistä tuli valtavia, todella järkyttävän suuria, hampurilaissämpylän kokoisia palloja. Oli siinä porukalla naurussa pitelemistä, kun viisi laskiaispullaa veivät koko uunipellin ja näyttivät lähinnä joululimpuilta! Jouduin tunnustamaan seuralaisilleni, etten ollut eläissäni leiponut pullaa aikaisemmin itsekseni, äiti on aina ennen pitänyt huolta siitä, ettei leivonnaisista ole tullut käsittämätömän kokoisia tai muuten omituisen näköisiä. Ensikertalainen ei tajunnut, että pullat paisuvat niin valtavasti. No, tulipahan masut täyteen yksistä pullista, kukaan ei nurissut lisää makupaloja. Sai hyvällä omatunnolla kertoa syöneensä vain yhden laskiaispullan - enempää en olis unissanikaan noita pullia jaksanut!
Pullataikinan kohoamista odotellessani mietin, miksi laskiaista oikeastaan vietetään. Jonkunlaista ajatusta kirkkohommiin ja vanhankansan perinteisiin liittyen mulla siitä kyllä oli, mutta ihan nappitietoa ei kuitenkaan. Aika oppia jotain uutta siis, tän päivän jokapäiväinen uus juttu. Laskiainen liittyy kuin liittyykin katolisen kirkon juhlapyhiin, se on pääsiäiseen saakka kestävän paaston alku, laskeutuminen seitsemän viikkoa kestävään kieltäytymisen ja katumuksen, kilvoittelun ja hengellisen puhdistumisen aikaan ennen pääsiäisen ylösnousemuksen riemujuhlaa. Tein tarkistuslaskennan, kyllä - seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä, neljäkymmentä arkipäivää.
Mutta koska Suomessa ei juuri katolisia juhlia ole vietetty, liittyy laskiaiseen täällä muutakin. Laskiaisen tienoille ajoittuu entisvanhainen vuodenvaihde, uuden viljelyskauden aloitus. Laskiaiseen mennessä naiset olivat saaneet pellavat ja villat käsiteltyä ja kehrättyä langoiksi, miehet alkoivat odotella peltojen sulamista ja uuden kevään koittamista. Talonpojat ja rengit, emännät, piiat ja lapset, kaikki juhlistivat uutta kautta laskemalla mäkeä ja tekemällä taikoja. Mäenlaskussa toivottiin pitkiä pellavia, päiväsaikaan ääneti saunomalla vähähyönteistä kesää. Rasvainen ja tukeva ruoka laskiaisena takasi karjan lihomisen ja reilun lypsyn, hyvät eväät seuraavaksikin vuodeksi. Hernekeitto ja laskiaispulla ovat laskiaisjuhlan herkkuja jo 1800-luvun alkupuolelta, tuo perinne elää vahvana tänäkin päivänä. Laskiaisen nimestä on monenlaisia pohdintoja, yksi niistä on juuri tuo paastoon laskeutuminen, toinen päivien laskeminen pääsiäisen juhlaan. Kolmas ja ihan yhtä fiksulta kuulostava tulkinta on nimen syntyminen suomenkielisenä väännöksenä romaanisen kielialueen paastoon laskeutumisen seurauksena tapahtuvaa lihan jättämistä tarkoittavasta sanasta "carne lasciare".
Mutta koska Suomessa ei juuri katolisia juhlia ole vietetty, liittyy laskiaiseen täällä muutakin. Laskiaisen tienoille ajoittuu entisvanhainen vuodenvaihde, uuden viljelyskauden aloitus. Laskiaiseen mennessä naiset olivat saaneet pellavat ja villat käsiteltyä ja kehrättyä langoiksi, miehet alkoivat odotella peltojen sulamista ja uuden kevään koittamista. Talonpojat ja rengit, emännät, piiat ja lapset, kaikki juhlistivat uutta kautta laskemalla mäkeä ja tekemällä taikoja. Mäenlaskussa toivottiin pitkiä pellavia, päiväsaikaan ääneti saunomalla vähähyönteistä kesää. Rasvainen ja tukeva ruoka laskiaisena takasi karjan lihomisen ja reilun lypsyn, hyvät eväät seuraavaksikin vuodeksi. Hernekeitto ja laskiaispulla ovat laskiaisjuhlan herkkuja jo 1800-luvun alkupuolelta, tuo perinne elää vahvana tänäkin päivänä. Laskiaisen nimestä on monenlaisia pohdintoja, yksi niistä on juuri tuo paastoon laskeutuminen, toinen päivien laskeminen pääsiäisen juhlaan. Kolmas ja ihan yhtä fiksulta kuulostava tulkinta on nimen syntyminen suomenkielisenä väännöksenä romaanisen kielialueen paastoon laskeutumisen seurauksena tapahtuvaa lihan jättämistä tarkoittavasta sanasta "carne lasciare".
Semmoinen juhla siis, kannattaa pitää perinteistä kiinni ja käydä laskemassa mäkeä kunnon pellavakasvustoa toivoen ja hipihiljaa saunoen ettei seuraavana kesänä ois liikaa hyttysiä. Jollain tempuilla kai sai aikaan lautasenkokoisia nauriitakin, jos kasvimaahommia kotonaan harrastaa. Mutta ulkoilua ja mukavaa yhdessäoloa, hernekeittoa ja laskiaispullia, se taitaa olla tän päivän laskiaisen tärkein teema. Kumpuja, kumpareita, leipomista ja hyviä tuoksuja, mie tykkään laskiaisesta varsinkin näin aurinkoisena ja rentona sunnuntaipäivänä!
Hiihtolomaviikon ensimmäisenä viikonloppuna Oulussa pääsimme vierailemaan Nallikariin rakennetussa Talvikylässä, laskemaan siellä tuubimäkeä donitseilla, vähän ajelemaan poroilla ja kokeilemaan hoijjakkaa eli napakelkkaa. Napakelkkailu ja tuon hoijjakan rakentaminen jäälle kuuluu moninpaikoin juuri suomalaisen laskiaisen perinteisiin. Tampereella ei vastaavaa talvikylää ole, mutta hyviä mäenlaskupaikkoja löytyy täältäkin. Pyynikin tai Kaupin mäet on kai ihan ylivertaiset keskustaa lähellä asuville, Hervannassa, Lamminpäässä ja Peltolammilla on omat hyvät mäkensä myös. Ja Nokialta Penttilän pellolta löytyy vartavasten valaistu pitkä ja monikaistainen pulkkamäki ilta-aikaan ulkoileville.
Hervannassa mukavan talvisen päivän viettoon on ihan laskettelurinne, samoin on Mustavuoren laskettelurinne Kalkussa toisella puolella kaupunkia. Tampereen Rinteet tarjoavat yhteensä 6 rinnettä sekä lukuisat hiihtolatukilometrit vaihtelevissa maastoissa. Vaikka ihan hirveästi laskettavaa ei näissä pienenpienissä keskuksissa olekaan, niiden etu on kuitenkin se, että molempiin pääsee ilman omaa autoa paikkaribusseilla Keskustorilta (70 ja 71 Mustavuoreen ja 13, 23 ja 30 Hervantaan), lisäksi molempien paikkojen kymppitiistai on ohittamaton tarjous houkuttavuudessaan - viikosta 10 lähtien tiistaisin hissilippu kustantaa vain 3 euroa tunti. Kolme tuntia riittää ihan varmasti noin pienillä kumpareilla, joten alle kymmenellä eurolla pääsee nauttimaan talvisesta harrastuksesta todella kätevästi. Suosittelen, jos ei Sappeelle, Himokselle tai Ellivuoreen saakka ole mahdollisuutta arkiviikolla lähteä. www.tampereenrinteet.fi/
Laskupäivän lomassa maistuu pulla ja lämmin kaakao, vaikka ei laskiainen olisikaan. Pullareseptiä siis luvassa, olkaa varovaisempia tuon kokoarvioinnin kanssa kuin mie - pullat tosiaan kohoavat kaksinkertaisiksi siitä millaisiksi ne pellille pyörittelet.
LASKIAISPULLAT:
20 kpl
5 dl maitoa
50 g hiivaa
1 tl suolaa
2 dl sokeria
1 rkl kardemummaa
2 kananmunaa
n. 15 dl vehnäjauhoja
150 g voita tai margariinia
raesokeria
mansikkahilloa
kermavaahtoa
- Liuota hiiva kädenlämpöiseen maitoon, sekoita mukaan myös suola, sokeri, kardemumma ja yksi muna.
- Lisää sitten jauhoja pari desiä kerrallaan ja huoneenlämpöinen pehmeä voi viimeisten jauhoerien mukana. Ensimmäiset 5 desiä jauhoja sekoittuu hyvin vispilällä, mutta seuraaviin tarvitaan sitten vaivauskäsi. Taikinaa saakin vaivata oikein kunnolla, sitä paremman sitkon saa mitä paremmin taikinan jaksaa vaivata. Ja mitä parempi on sitko, sitä helpompaa on taikinan käsittely leipomisvaiheessa ja parempi kohoaminen uunia odottaville leivonnaisille.
- Anna taikinan kohota rauhallisessa, lämpimässä, vedottomassa paikassa liinan alla kaksinkertaiseksi, vajaan tunnin ajan siis. Sen jälkeen taikina on valmis leivottavaksi, kumoa se jauhotetulle pöydälle ja leivo haluamasi kokoisiksi pulliksi. Valmiiksi pyöriteltyjen pullien pitää kohota pellillä liinan alla vielä vartti, uuni lämpiää kätevästi sillä aikaa. Riko toinen kananmuna lasiin ja voitele pullat sillä juuri ennen uuniin laittoa, ripottele raesokeria munavoitelun jälkeen pullien pinnalle. 225'C ja vajaan 10 minuutin paistoaika.
- Kun uunista tulleet pullat ovat jäähtyneet, halkaise ne kahtia, painele pieni kolo alapuolikkaaseen ja täytä se mansikkahillolla ja kermavaahdolla. Nauti heti - nopeat syövät, hitaat eivät!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti